Sosiaalinen pääoma
Sosiaalinen pääoma tarkoittaa sosiaalisia verkostoja ja niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta.[1] OECD:n mukaan sosiaalisen pääoman muodostavat osallistuminen ryhmien toimintaan, vapaaehtoistyö, verkostot, niistä saatu tuki, luottamus ja osallistuminen kansalaistoimintaan. Verkostoja ovat myös toisten auttaminen ja kanssakäynti ystävien ja tuttujen kanssa.[2]
Sosiaalinen pääoma tarkoittaa joko a) yhteisön sisäistä jäsenten välistä kykyä toimia keskenään ja erityisesti luottamusta toisiinsa tai b) henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita.
Sosiaalisen pääoman on kummassakin tapauksessa nähty edistävän henkilön tai yhteisön toimintamahdollisuuksia samalla lailla kuin toisissa asioissa taloudellinen pääoma.
Robert Putnamin mukaan yhteisön sosiaalinen pääoma vähentää rikollisuutta ja korruptiota ja parantaa oppimistuloksia ja elinikää.[3]
Uusimpana teemana kasvuteoreettisessa keskustelussa on sosiaalisen pääoman vaikutus taloudelliseen kasvuun. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa vakiintuneita yhteisön tapoja ja toimintajärjestelmiä eli yhteisön tapakulttuuria. Pelkistäen voidaan sanoa, että se tarkoittaa yhteiskunnan toimivuutta tuotannon kannalta eli kaikkia niitä yhteiskunnan toimintatapoja, jotka auttavat tai haittaavat tuotannollista toimintaa.
Yhteisön sosiaalinen pääoma
Sosiaalisen pääoman vankimpia puolestapuhujia on 1990-luvulla ollut yhdysvaltalainen professori Robert Putnam. Putnam on Etelä- ja Pohjois-Italiaa vertailevassa tutkimuksessaan pyrkinyt osoittamaan monipuolisen empiirisen aineiston perusteella, että kansalaisaktiivisuuteen kannustava kulttuuri on keskeinen kansalaisten ja demokratian välinen yhteyden rakentaja.
Putnam kiinnitti huomiota siihen kuinka yhteiskunnan tai paikallisen yhdyskunnan menestystä voidaan selittää sosiaalisiin normeihin ja luottamukseen liittyvillä tekijöillä.
Tapakulttuuri muodostuu muodollisista säännöistä kuten lainsäädännöstä ja kirjallisesta sopimuskäytännöstä sekä epämuodollisesta ihmisten välisistä toimintatavoista. Sosiaalisen pääoman aineksia ovat selkeät omistussuhteet, luottamus lupausten pitämiseen ja yhteiskunnan pelisäännöt. Hyvin toimiva yhteiskunta on toiminnan luotettavaa sujumista alhaisin kustannuksin. Sosiaalisen pääoman tuotto on siis mukana minkä tahansa tuotannon tuloslaskelmassa - aineettomana. Sen määrää tai laatua ei voi mitata rahassa tai missään muussakaan yksikössä. Tästä syystä näyttääkin erittäin vaikealta ellei mahdottomalta osoittaa laskelmin sosiaalisen pääoman vaikutus tuotannon tulokseen ja kansantalouden kasvuun. Karkea, mutta suhteellisen hyvin kuvaava sosiaalista pääomaa indikoiva mittari on korruption laatu ja laajuus. Esimerkiksi pohjoismaissa korruptiota esiintyy vähän kertoen siitä, että taloudellisessa toiminnassa voidaan luottaa normaaleihin markkinamekanismeihin ja - tapoihin.[4]
Etninen yhtenäisyys
Robert Putnamin mukaan etninen monimuotoisuus heikentää sosiaalista pääomaa ja saa luottamuksen rakoilemaan paitsi eri ihmisryhmien välillä, myös kunkin ryhmän sisällä. Ihmiset vetäytyvät kuoreensa - asioita ei tehdä yhdessä, ystäviä ja poliittista aktiivisuutta on vähemmän ja televisiota katsotaan enemmän. Äkillisen muuttoaallon seuraukset ovat ikäviä. Vahvan sosiaalisen pääoman maat ovat yleensä etnisesti yhtenäisiä tasa-arvoisia demokratioita. [3]
Tosin (etnisen) yhtenäisyyden rajoja voi jossain määrin muuttaa – esimerkiksi aiemmin italialaistaustaisen ja pohjoiseurooppalaistaustaisen avioliittoa pidettiin "seka-avioliittona". Putnamin mukaan tulisi luoda "uusi me".[3]
Putnamin tutkimusten perusteella maahanmuutto ja etninen monimuotoisuus estävät sosiaalisen pääoman ja luottamuksen kasvua.[5] Yhdysvalloissa epäyhtenäisillä alueilla ja yleisemminkin suuren maahanmuuton alueilla (Yhdysvallat) tai korkean etnisen monimuotoisuuden alueilla (Itä-Eurooppa) kansalaisilla oli heikosti sosiaalista pääomaa ja luottamusta verrattuna homogeenisiin yhteisöihin. Yhteiskunnasta tuli atomisoitunut, homogeenisuuden puute sai ihmiset vetäytymään läheisimmistäkin ryhmistä ja ihmissuhteista.
The British Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan oman etnisen tai kulttuurisen ryhmän suuri tiheys asuinalueella suojaa mielenterveysongelmilta. Oman ryhmän pienuus lisäsi riskiä sairastua erilaisiin psykooseihin, kuten skitsofreniaan.[6]
Britannian sisäministeriön teettämä tutkimus osoitti, että monikulttuurisilla alueilla ihmiset luottavat toisiinsa vähemmän kuin yksikulttuurisilla.[7]
Pierre Bordieun määritelmät
Sosiaalinen pääoma on yksi kolmesta sosiologi Pierre Bourdieun kehittämästä sosiaalisen vuorovaikutuksen rakennetta kuvaavasta termistä ja toinen symbolisen pääoman muoto. Muita pääoman muotoja ovat taloudellinen pääoma ja kulttuurinen pääoma.
Henkilön sosiaalinen pääoma
Pierre Bourdieu puolestaan viittaa enemmänkin siihen, kuinka sosiaalisesta pääomasta käydään kamppailua niukoilla sosiaalisilla ”markkinoilla” ja kuinka toiset kykenevät kasaamaan itselleen sosiaaliseen pääomaan liittyviä resursseja muita enemmän.
James Colemanin määritelmää voidaan luonnehtia näiden kantojen kombinaatioksi siinä mielessä, että sosiaalinen pääoma on hänen mukaansa yksilöitä hyödyttävä sosiaaliseen rakenteeseen tiivistynyt resurssien joukko.
Historia
Termiä "sosiaalinen pääoma" on käytetty ajoittain noin vuodesta 1890, joskin se yleistyi 1990-luvun lopulla.[8] Esimerkiksi Pierre Bourdieu puhuu sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta pääomasta.
Jo 1800-luvulla Alexis de Tocqueville havainnoi Yhdysvaltojen korkeaa sosiaalista pääomaa ja yhteisöllisyyttä.lähde?
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Jokivuori, Pertti (toim.): Sosiaalisen pääoman kentät. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5591-28-X.
- Kajanoja, Jouko & Simpura, Jussi (toim.): Sosiaalinen pääoma. Globaaleja ja paikallisia näkökulmia. Helsinki: Stakes: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, 2000. ISBN 951-33-1002-7.
- Ruuskanen, Petri: Sosiaalinen pääoma. Käsitteet, suuntaukset ja mekanismit. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-561-382-5.
- Ruuskanen, Petri (toim.): Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Näkökulmia sosiaali- ja terveysaloille. Jyväskylä: PS-kustannus, 2002. ISBN 952-451-052-9.
Aiheesta muualla
- The Social Capital Foundation, Patrick Hunout.
- Petri Ruuskanen: Sosiaalinen pääoma. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 8.9.2009.