Sukhothain kuningaskunta
Sukhothain kuningaskunta (thaiksi ราชอาณาจักรสุโขทัย) oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta Keski- ja Pohjois-Thaimaassa 1238-1583. Sukhothain kukoistuskausi päättyi 1376, jolloin siitä tuli Ayutthayan kuningaskunnan vasallivaltio. Laajimmillaan Sukhothain vaikutuspiiri ulottui pohjoisessa nykyiseen Laosiin, lännessä Myanmarin Bagoon asti ja etelässä Nakhon Si Thammaratiin asti.[1][2]
| Sukhothain kuningaskunta | |
|---|---|
1238–1583 | |
| |
| Valtiomuoto | kuningaskunta |
| Valtionpäämies | dhammaraja tai thammárâat (”dharma-kuningas”) |
| Pääkaupunki | Sukhothai (1238-1419), Phitsanulok (1419-1583) |
| Uskonnot | buddhalaisuus |
| Historia | |
| – Perustaminen | 1238 |
| – Ayutthayan vasallivaltio | 1376 |
| – Liittäminen Ayuttayaan | 1583 |
| Kielet | thain kieli |
| Seuraaja(t) | Ayutthayan kuningaskunta |
Sukhothaita pidetään thai-kansan ensimmäisenä varsinaisena kuningaskuntana. Sen merkittävimpiin saavutuksiin kuulunee thai-aakkosten kehittäminen 1200-luvun lopulla.[1] Sukhothain kukoistuskauden voidaan myös katsoa luoneen perustan thaitten kansallistunteelle.[2]
Lähteet
- Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.
Viitteet
Aiheesta muualla
🔥 Top keywords: