Suvi Auvinen

Auvinen on valmistunut lastenohjaajaksi Lahden diakonian instituutista, teatteri-ilmaisunohjaajaksi Turun taideakatemiasta ja teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta. Vuosina 2005–2006 hän oli Turussa käynnistämässä talonvaltaustoimintaa, jonka tarkoituksena oli perustaa autonominen sosiaalikeskus. Tunnetuin vallattu rakennus oli Jokikadun taiteilijakiinteistö, joka vallattiin useita kertoja vuosien 2008–2009 aikana.^[10][11] Vuonna 2009 turkulainen taiteilijayhdistys Arte luovutti Auviselle ”Vuoden valkosipuli” -tunnustuksen hänen aktiivisuudestaan Jokikadun kiinteistön säilyttämisen puolesta.^[12] Talonvaltaajien toimintaa seurataan myös Jouko Aaltosen dokumenttielokuvassa Taistelu Turusta (2011).^[13] Helsingissä Auvinen on ollut mukana muun muassa anarkistisen A-ryhmän ja Anarkistisen mustan ristin toiminnassa.^[14]

Auvinen on näkyvästi esillä sosiaalisessa mediassa. Hän on kertonut haluavansa parantaa anarkismin julkisuuskuvaa selittämällä anarkistien toimintaa ja tuomalla selkeästi esille heidän ajatuksiaan. Keväällä 2016 Auvinen listattiin Suomen 38. vaikutusvaltaisimmaksi twiittaajaksi,^[15] ja koko vuoden Twitterin suomalaisten henkilövaikuttajien listalla sijalle 7^[16]. Vuonna 2016 Auvinen osallistui Petteri Orpon ja Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalikampanjoiden aihetunnisteiden kaappaamiseen, minkä jälkeen ne nousivat Suomen käytetyimpien tunnisteiden joukkoon.^[15]

Vuonna 2017 Auvinen oli mukana perustamassa Vegefirma-nimistä yritystä, jonka tehtävänä on kasvissyönnin edistäminen ja markkinoiminen. Hänen ensimmäinen tietokirjansa Lihan loppu ilmestyi syksyllä 2019.^[17] Vuonna 2020 ilmestyi Auvisen ja Chocochili-ruokablogia pitävän Elina Innasen Lapsiperheen vegaanikeittokirja.^[18]

Auvisen ihannemaailmassa ihmiset järjestäytyisivät yhteisöihin, joissa työ ja eläminen organisoitaisiin. Keskusjohtoa ei olisi vaan yhteisöt päättäisivät omista asioistaan keskustelemalla.^[14] Hänen mukaansa yhteisistä asioista pitäisi päättää konsensuksella eli keskustelemalla asioista niin kauan, että saavutetaan yhteinen mielipide.^[19] Esimerkiksi kerrostalon asukkaat vastaisivat rakennuksen huollosta ja ylläpidosta itse, ja tehtaan työntekijät päättäisivät asiat keskenään ilman johtajaa. Ihmisille ei maksettaisi palkkaa, ”ainakaan rahana”, mutta he voisivat saada työstään vastineeksi esimerkiksi jonkinlaisia vaihtoyksiköitä, joita voisi vaihtaa esineisiin tai palveluihin. Työt eivät olisi eriarvoisia, vaan kaikesta saisi saman verran yksiköitä. Epäsuositut työt olisi jaettava niin, että ihminen joutuisi esimerkiksi kuukaudeksi vuodessa viljelemään lanttuja vaikka ei haluaisikaan. Auvisen mukaan ketään ei kuitenkaan pakotettaisi yhteisölliseen toimintaan. Kaikille tarjottaisiin asunto, internet, ruoka, sähkö ja terveydenhuolto. Puolustuksesta vastaisi kansanmiliisi ja tuomiovalta olisi yhteisöllä tai kansankokouksella. Mikäli koko maailma ei olisi siirtynyt anarkismiin, voitaisiin edelleen toimivien valtioiden kanssa käydä ulkomaankauppaa jonkinlaisella valuuttasysteemillä.^[14]

Anarkistina Auvinen vastustaa edustuksellista demokratiaa, jota hän ei pidä demokratiana.^[19] Auvisen mukaan sen huono puoli on muun muassa, ettei valittuja johtajia voi vaihtaa lennosta. Hänen mukaansa äänestäminen on tehotonta ja yhdentekevää eikä hän aio asettua ehdolle vaaleissa.^[15]

7.6.2014 Auvinen kirjoitti Twitterissä: "Jos jotain leikataan niin Stubbilta pää!"^[20][21][22] Pari kuukautta aiemmin mielenosoittajat kirjoittivat kylttiinsä saman kokoomuksen edellisestä puheenjohtajasta, jonka kaulalla oli viidakkoveitsen kuva. Kun Auvinen julkaisi saman tekstin Uuden Suomen blogissaan, teksti poistettiin. Viikkoa myöhemmin teksti näkyi anarkistien ja vasemmiston mielenosoituksessa kokoomuksen puoluekokouksessa, jossa Stubb valittiin puheenjohtajaksi ja kansanedustaja pahoinpideltiin.^[22][23]

Syksyllä 2014 anarkistit ilmoittivat kivittäneensä perussuomalaisten vaalitoimiston ikkunat sirpaleiksi. 30.11.2014 HS julkaisi laajan artikkelin, jossa Suvi Auvinen kehotti sortajia pelkäämään anarkisteja, vaikka hän itse ei ehkä ampuisi "juuri ketään". Puoluetoimistojen ikkunoiden rikkomiset ja poliisiautojen polttamiset ovat Auvisen mukaan hyökkäys poliittista vihollista vastaan. Jutun julkaisuyönä Auvisen mainitseman perussuomalaisten puoluetoimiston ikkunat oli taas rikottu. Auvinen puolusti itsenäisyyspäivän mellakan jälkeenkin rikkomisia sillä, että anarkisteja ei muuten kuunnella.^[22][24][25]

Vuonna 2016 Auvinen kuitenkin sanoi, että vaikka hän yhä hyväksyisi kaikkien puoluetoimistojen ikkunoiden kivittämisen, hän nykyään pitää väkivaltaa ei-toivottavana.^[26][20]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Auvinen kuitenkin kertoi äänestävänsä nuorten ilmastolakon innoittamana.^[27]

• Lihan loppu. Kosmos, 2019. ISBN 978-952-7-14488-6
• Innane, Elina & Auvinen, Suvi: Lapsiperheen vegaanikeittokirja. Kosmos, 2020. ISBN 978-952-3-52048-6.
• Kaltainen valmiste. Kosmos, 2021. ISBN 978-952-3-52074-5

Osana kokoelmateoksia

• 13 katseluasentoa – Miltä televisio tuntuu? Kosmos, 2020. ISBN 978-952-352-028-8
• Mitä tapahtuu huomenna lukemiselle? WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-45184-7
• Tartunta. Kosmos, 2020. ISBN 978-952-352-071-4
• Ilmastotekokirja. WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-44849-6

• Suvi Auvinen Twitterissä