Abhijit Banerjee
Abhijit Vinayak Banerjee (beng. অভিজিৎ বিনায়ক বন্দ্যোপাধ্যায়; s. 21. helmikuuta 1961 Mumbai) on intialaissyntyinen yhdysvaltalainen taloustieteilijä. Banerjee on taloustieteen professori Massachusetts Institute of Technologyssa (MIT). Hän on tullut tunnetuksi köyhyyden vähentämiseen liittyvistä empiirisistä tutkimuksista. Banerjeelle myönnettiin Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto Alfred Nobelin muistoksi vuonna 2019 yhdessä vaimonsa Esther Duflon ja Michael Kremerin kanssa heidän empiirisestä lähestymistavastaan köyhyyden vähentämiseksi.[2][3][4]
| Abhijit Banerjee | |
|---|---|
.jpg) | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Abhijit Vinayak Banerjee |
| Syntynyt | [1] Mumbai [1] |
| Kansalaisuus |  Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Kalkutan yliopisto Jawaharlal Nehrun yliopisto Harvardin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Eric Maskin |
| Instituutti | Massachusetts Institute of Technology |
| Tutkimusalue | taloustiede |
| Palkinnot |  Nobelin taloustieteen palkinto (2019) |
| Aiheesta muualla | |
| economics.mit.edu/faculty/banerjee | |
Koulutus ja ura
Banerjee suoritti kandidaatintutkinnon Kalkutan yliopistosta vuonna 1981 ja maisterintutkinnon Jawaharlal Nehrun yliopistosta vuonna 1983. Hän sai tohtorinarvon vuonna 1988 Harvardin yliopistosta väitöskirjallaan Essays in Information Economics.[4][5]
Vuodesta 2003 alkaen Banerjee on ollut Ford Foundation International Professor of Economics -professuurin haltija Massachusetts Institute of Technologyssa. Samana vuonna hän perusti Abdul Latif Jameel Poverty Action Labin yhdessä Esther Duflon ja Sendhil Mullainathanin kanssa ja on yksi laitoksen johtajista.[4][5]
Banerjee kirjoitti Duflon kanssa vuonna 2011 teoksen Poor Economics: A Radical Rethinking of the Way to Fight Global Poverty. Teoksessa he lähestyvät köyhyyden vähentämistä pienin muutoksin, jotka parantavat köyhyydessä asuvien terveyttä sekä koulutus- ja tulotasoa hieman. Suurten uudistusten tai taloudelliseen kasvuun perustuvan köyhyyden vähentämisen sijaan kirjassa esitellään tulonsiirtojen ja käyttäytymistä ohjaavien kannustimien toimivuutta. Kirja keskittyy aiheesta tehtyihin empiirisiin tutkimuksiin.[6] Kirja on saanut muun muassa Goldman Sachs Business Book of the Year -tunnustuksen.[4]
Banerjee oli yksi Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin vuonna 2012 koolle kutsuman 27-jäsenisen neuvoa-antavan paneelin jäsen. Paneelin tehtävänä oli arvioida Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteiden onnistumista ja jatkoa päättymisvuoden 2015 jälkeen.[7]
Yksityiselämä
Banerjeen puoliso on Esther Duflo. He ovat molemmat taloustieteen professoreja Massachusetts Institute of Technologyssa.[3]
Banerjeella on Yhdysvaltain kansalaisuus.[5]