Antti Rinne

Rinteen molemmat vanhemmat olivat juristeja,^[10] ja hänen isänsä Juhani Rinne toimi kaupunginjohtajana Lohjalla.^[11] Lapsuudessaan Rinne harrasti muun muassa näytelmäkerhoa ja soitti klarinettia.^[12][13] Rinteen perhe asui ensin Loviisassa, mutta myöhemmin perhe muutti isän työn perässä Hyvinkäälle. Rinne on kertonut muuton olleen hänelle haastava ja uuteen isoon kouluun sopeutumisen aluksi hankalaa. Rinne kertoo nousseensa myöhemmin usein puolustamaan koulukiusattuja uudessa koulussaan.^[12]

Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1980 Rinne toimi sahatyömiehenä ja autonkuljettajana. Hän työskenteli kaksi vuotta näyttelijä Veikko Sinisalon autonkuljettajana ja näyttämömiehenä.^[14] Rinne pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja valmistui vain puolessatoista vuodessa oikeustieteen kandidaatiksi tammikuussa 1988.^[10][15]

Vuodesta 1987 Rinne toimi lakimiehenä Mäntsälässä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä. Rinne joutui jättämään AKT:n lakimiehen paikan vuonna 1996, ja hänen ay-uransa keskeytyi vuosiksi. Suomen Kuvalehti kertoi vuonna 2005, että Rinne joutui eroamaan, koska hän oli laskuttanut samoista työmatkoista kahteen kertaan. Rinteen mukaan kyse oli huolimattomuudesta ja noin tuhannen markan summasta. AKT:n silloinen puheenjohtaja Kauko Lehikoinen muisteli, että kyse oli noin 10 000 markasta.^[16][17] Helsingin Sanomien haastattelussa toukokuussa 2014 Lehikoinen kertoi hahmottaneensa myöhemmin, että Rinteeseen kohdistuneet väitteet olivat keksittyjä ja mahdollisesti osa ajojahtia Rinteen poistamiseksi AKT:stä.^[18] Helsingin Sanomien mukaan Lehikoisen ajojahtiväitettä on kuitenkin mahdotonta enää jälkikäteen varmistaa, koska tapausta koskevat asiakirjat on jo hävitetty vanhentuneina.

Toisessa tapauksessa Rinne oli toiminut lohjalaisessa taloyhtiössä isännöitsijänä. Suomen Kuvalehti kertoi hänen jättäneen vuoden 1991 ajalta tositteet palauttamatta ja maksaneen oman puhelinlaskunsa taloyhtiön kassasta^[19]. Rinteeltä karhuttiin 25 000 markan (nykyarvo n. 5 000 €) vahingonkorvaukset 1995−1996. Poliittisen historian professori Timo Soikkanen katsoi Ilta-Sanomissa, ettei taannoisilla rahasotkuilla olisi niin suurta merkitystä, ellei Rinne puheenjohtajaehdokkaana ehkä pyrkisi samalla valtiovarainministeriksi. Rahaepäselvyyksistä huolimatta Rinne valittiin Kataisen ja Stubbin hallituksiin valtiovarainministeriksi. Antti Rinne totesi rahaepäselvyyksien noustua julkisuuteen, että menneet eivät ole mitään salaisuuksia.

Huhtikuussa 2002 Rinne valittiin Erityisalojen Toimihenkilöliitto Erton puheenjohtajaksi.^[20] Rinteen puheenjohtajakaudella Erton jäsenmäärä nousi, ja vuonna 2005 liittoon kuului noin 30 000 jäsentä.^{[21]lähde tarkemmin?[22]lähde tarkemmin?} Helmikuussa 2005 Rinne valittiin jatkokaudelle ilman vastaehdokkaita.^[23] Syyskuussa 2005 Rinne valittiin Toimihenkilöunionin johtoon.^[24] Joulukuussa 2010 hänet valittiin vuoden 2011 alussa toimintansa aloittaneen Ammattiliitto Pron puheenjohtajaksi.^[25] Hänet valittiin jatkokaudelle marraskuussa 2012.^[26]

Suomen tunnetuin liittojohtaja

Rinnettä on pidetty Suomen tunnetuimpana liittojohtajana, joka usein uhkaili lakolla ja rakensi itselleen tietoisesti ”työmarkkinagangsterin” maineen.^[16] Rinteen on arvioitu omaksuneen räväkän lakkotaktiikkansa Risto Kuismalta AKT:ssä.^[27] Erton puheenjohtana Rinnettä pidettiin ärhäkkänä ja Toimihenkilöunionin puheenjohtajavaalivuonna monet Erton jäsenliitot käyttivät lakkouhkia neuvotteluaseena. Rinteen mukaan käsitys hänen kovaotteisuudestaan on paljolti median luoma kuva.^[28]

Vuonna 2007 Ylemmät Toimihenkilöt YTN tuomitsi Rinteen aggressiiviset puheet, ”joilla hän järjestelmällisesti pyrkii hajottamaan toimihenkilökenttää”. YTN:n mukaan Rinne arvosteli heitä jatkuvasti ja heikensi hyökkäilyllään palkansaajien yhteistyötä.^[29] Rinnettä on julkisuudessa pidetty ”kestohäirikkönä”, joka riitelee muiden liittojen kanssa ja puhuu aggressiivisesti lakkoaseesta vähän väliä.^[30]

Helmikuussa 2009 Antti Rinne sai Finanssivalvonnalta moitteet ilmaistuaan sisäpiiritietoa laittomasti puhelinkeskusteluissa. Rinne paljasti UPM:n ay-johtajille ilmoittamia luottamuksellisia tietoja paperitehtaiden sulkemisista tuntia ennen UPM:n pörssitiedotteen lähettämistä.^[31]

Vauhdituslakkojupakat

Toimihenkilöunionin (TU) ja Teknologiateollisuus ry:n välillä ei päästy syksyllä 2009 neuvottelutulokseen valtakunnallisesta teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevasta työehtosopimuksesta. Parin viikon lakon jälkeen ala oli sopimuksettomassa tilassa, ja muutamissa yrityksissä haluttiin vauhdittaa sopimuksen syntyä niin kutsutuilla vauhdituslakoilla. Liitto halusi suojata lakkoihin osallistuvien jäsentensä aseman, ja lakkojen päätettiin olevan liiton lakkoja. Päätökset teki Rinne TU:n liittohallituksen antamin valtuuksin. Lakot koskettivat erityisesti teknologiateollisuuden yrityksiä, kuten teräsyhtiö Rautaruukkia, nostolaitevalmistaja Konecranesia ja kaivosteknologiayhtiö Outotecia. Työnantajat saattoivat asian myöhemmin poliisin tutkittavaksi.

Keväällä 2012 Rinteen johtama Ammattiliitto Pro, johon Toimihenkilöunioni oli vuonna 2011 yhdistynyt, aikaisti jo ilmoittamaansa lakkoa lakkojen ilmoitusaikaa koskevien sääntöjen vastaisesti. 16 metsäyhtiötä ja Metsäteollisuus ry jättivät asiasta haasteen.

Vuoden 2009 lakko käsiteltiin syyskuussa 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus katsoi puheenjohtaja Rinteen henkilökohtaisesti syyllistyneen rangaistavaan tekoon, josta hänelle määrättiin 20 päiväsakkoa sekä 11 000 euron oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus.^[32] Yhtiöt vaativat rangaistukseen tuomitsemisen lisäksi Rinteeltä ja TU:lta yhteisvastuullisesti yhteensä noin 600 000 euron vahingonkorvauksia. Yksityisoikeudelliset vaatimukset erotettiin kuitenkin käsiteltäväksi omassa oikeudenkäynnissään. Rinne teki oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta kantelun vastapuolen asianajajasta asianajajaliittoon ja ilmoitti tyytymättömyytensä käräjäoikeuden tuomioon.

Joulukuussa 2012 Helsingin hovioikeus katsoi yksittäisten yritysten olevan asianomistajia tapauksessa, ja syyteoikeus asiassa olisi kuulunut työriidan neuvotteluosapuolena toimineelle Teknologiateollisuus ry:lle, ja jätti käsittelemättä Rinteen teon mahdollisen laittomuuden, koska kyseessä oli asianomistajarikos. Tämä kumosi Rinteen saaman sakkotuomion laittomista 2009 lakoista.^[33] Vuonna 2014 korkein oikeus piti hovioikeuden päätöksen voimassa.^[34]

Vuonna 2016 Käräjäoikeus katsoi 2012 työtaistelun aikaistamisen asianomistajaksi ainoastaan Metsäteollisuus ry:n korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti. Rinne sai käräjäoikeudessa sakkotuomion työtaistelun aikaistamisesta, mutta se hylkäsi Metsäteollisuus ry:n 700 000 euron korvausvaatimuksen^[35]. Molemmat osapuolet ilmoittivat tyytymättömyytensä tuomioon ja valittivat tuomiosta. Vuonna 2018 Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa ja tuomitsi lisäksi Rinteen alkuperäisen 1 240 euron sakkojen lisäksi korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut sekä käräjäoikeusta että hovioikeudesta.^[36]

Rinne on toiminut Mäntsälän kunnanvaltuutettuna vuosina 1997–2004 ja uudelleen kuntavaaleista 2021.^[11] Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Rinne oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä, muttei 2 389 äänellä tullut valituksi.^[37] Vuonna 2009 Rinne valittiin Mäntsälän sosiaalidemokraattien puheenjohtajaksi edellisen puheenjohtajan perustettua uuden demariyhdistyksen mukanaan muiden muassa Rinteen entinen vaimo.^[38] Rinne valittiin uudelleen Mäntsälän kunnanvaltuustoon vuoden 2012 kunnallisvaaleissa 107 äänellä.^[39] Hänelle myönnettiin ero kunnanvaltuustosta vuonna 2019, kun hän oli tullut nimitetyksi pääministeriksi.^[40] Rinne oli ehdolla vuoden 2021 kuntavaaleissa ja hänet valittiin Mäntsälän kunnanvaltuustoon.^[41] Rinne oli ehdolla vuoden 2022 hyvinvointialuevaaleissa ja hänet valittiin Keski-Uudenmaan aluevaltuustoon. ^[42]

Vuosina 1997–1998 Rinne avusti Paavo Lipposen I hallituksen toista valtiovarainministeriä Jouko Skinnaria.^[43]

SDP:n johtoon

Rinne pyrki SDP:n varapuheenjohtajaksi jo vuoden 2012 puoluekokouksessa, muttei tullut tuolloin valituksi.^[44] Syyskuussa 2013 Rinteen spekuloitiin mahdollisesti asettuvan ay-demarien ehdokkaaksi puheenjohtaja Jutta Urpilaista vastaan seuraavassa puoluekokouksessa.^[45] Ylen tammikuussa 2014 tekemän mielipidetiedustelun mukaan puoluevaltuutetuista- ja varavaltuutetuista Urpilaista kannatti puheenjohtajaksi 38 % ja Rinnettä 14 %.^[46]

Virallisesti Rinne asettui puheenjohtajaedokkaaksi helmikuussa 2014.^[47] Hän profiloitui ay-liikkeen ehdokkaana, ja Metalliliitto sekä Paperiliitto tukivat hänen kampanjaansa.^[48] Maaliskuussa Helsingin Sanomat teki selvityksen, jonka mukaan Rinteen kannatus puoluekokousedustajien keskuudessa oli noussut 44 prosenttiin, Urpilaisen taas pudonnut 31 prosenttiin.^[49] Huhtikuun lopulla Helsingin Sanomien kyselyyn vastanneista puoluekokousedustajista Rinteen tueksi asettui jo 54 %, Urpilaisen 34 %.^[50] Puoluekokouksessa 9. toukokuuta Rinne valittiin SDP:n uudeksi puheenjohtajaksi niukalla enemmistöllä. Hän sai 257 ääntä ja Urpilainen 243 ääntä.^[51]

Kaksi viikkoa Rinteen puheenjohtajaksi valinnan jälkeen järjestettiin europarlamenttivaalit, joissa SDP oli neljänneksi suurin puolue (12,3  % äänistä) ja säilytti kaksi europarlamentaarikkoaan. Kannatus oli kuitenkin 5,2 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuoden 2009 vaaleissa.^[52]

Valtiovarainministerinä

Rinne valittiin valtiovarainministeriksi toukokuussa 2014.^[53] Hän aloitti Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä 6. kesäkuuta 2014^[54] ja jatkoi tehtävässä Stubbin hallituksessa. Tärkeimmäksi tehtäväkseen hän kertoi työpaikkojen luomisen.^[53]

Kansanedustajana

Kansanedustajaksi Rinne nousi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, eli vajaa vuosi sen jälkeen, kun oli aloittanut valtiovarainministerinä. Hän sai 12 147 ääntä, mikä oli SDP:n ehdokkaista suurin äänimäärä.^[55]

Oppositiossa

Rinne ilmoitti huhtikuussa 2016 ettei aio asettua SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa.^[56]

Vuonna 2018 Rinteen kannatus pääministeriksi oli samat 22 % kuin puoluekannatus. Vain 3 %:n mielestä Sdp:n kannatus perustui edes toissijaisesti Rinteen esiintymiseen julkisuudessa, 8 %:n mielestä syynä oli ”Sdp:n poliittisten avausten ja ehdotusten hyvyys”, 61 %:n mielestä ”yleinen kyllästyminen hallitusta kohtaan”, 29 %:n mielestä ”hallituspuolueiden huonous”.^[57][58].

Pääministerinä

Katso myös: Rinteen hallitus

SDP oli suurin puolue eduskuntavaaleissa 2019 ja Rinne nimitettiin 6. kesäkuuta 2019 Suomen 66. pääministeriksi. Rinteestä tuli 16 vuoden tauon jälkeen ensimmäinen sosialidemokraattinen pääministeri Suomessa. Kesäkuussa 2019 Rinne osallistui ensimmäisenä Suomen pääministerinä Helsinki Pride -kulkueeseen.^[59]

Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan kuuluivat muun muassa 75 %:n työllisyysaste, ”tulevaisuusinvestoinnit”, koulutukseen panostaminen, tuloveron keventäminen, haittaverojen kiristäminen, pakolaiskiintiön nostaminen, työperäisen maahanmuuton lisääminen ja oppivelvollisuuden pidentäminen 18 ikävuoteen.^[60] Tutkimuslaitokset ja talouden asiantuntijat kuitenkin pitivät laadittua hallitusohjelmaa epärealistisena, koska se edellytti merkittävää työllisyysasteen parantumista, mikä oli ristiriidassa heikkenevän talouden kehityksen kanssa.^[61][62] Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto ja sosiaalidemokraatteihin kuuluva entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja antoivat kritiikkiä hallitusohjelman taloutta koskevaan osaan^[63][64]. Lisäksi oppositio kritisoi voimakkaasti vaaleissa annettujen lupauksien pettämistä.^[65] Hallitusohjelma sai kiitosta ympäristöjärjestöiltä, mutta myös kritiikkiä turpeen polttoon ja yritystukien liittyvistä linjauksista.^[66]

Menetettyään hallituksensa toiseksi suurimman puolueen Keskustan luottamuksen Rinne pyysi hallituksensa eroa 3. joulukuuta 2019, ja presidentti Niinistön pyynnöstä hänen hallituksensa toimi toimitusministeristönä siihen asti, kunnes uusi hallitus oli saatu muodostettua.^[7] Eron taustalla oli Keskustan tyytymättömyys Rinteen ammattiyhdistysmäiseen tapaan toimia työmarkkinakysymyksissä, joka kärjistyi valtio-omisteisten Postin johdon ajamien uusien työehtosopimusten jälkipyykissä^[67]. Rinteen seuraajaksi pyrkivät SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman, joista SDP valitsi Sanna Marinin. Erostaan huolimatta Rinne kuitenkin toimi hallitustunnustelijana, jatkoi SDP:n puheenjohtajana ja sanoi olevansa ”käytettävissä” puheenjohtajaksi myös puolueen seuraavassa puoluekokouksessa kesällä 2020.^[68]

Helsingin Sanomien 10. joulukuuta 2019 julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan Rinne oli viime vuosien epäsuosituin pääministeri. Tutkimuksen mukaan vain 13 prosenttia suomalaisista arvioi Rinteen hoitaneen pääministerin tehtävää erittäin tai melko hyvin, ja 62 prosenttia katsoi hänen onnistuneen erittäin tai melko huonosti. Tutkimus perustui 505 haastatteluun.^[69]

Rinne valittiin eduskunnan 1. varapuhemieheksi 11. joulukuuta 2019.^[70] Keväällä 2022 Rinne haki Lohjan kaupunginjohtajaksi, muttei tullut valituksi^[71].

Rinne kannattaa vahvaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Hänen mielestään terveyskeskuskäynnit pitäisi muuttaa maksuttomaksi. Rinne kannattaa homo- ja lesbopareille samoja avioliitto- ja adoptio-oikeuksia kuin heteropareilla. Rinne vastustaa julkisten palveluiden yksityistämistä. Hänen mukaansa nykyisen kaltaiset palvelut ja sosiaalietuudet eivät ole liian raskaita julkiselle taloudelle.^[74]

Maaliskuussa 2012 Rinne syytti työnantajia työurien pidentymisen estämisestä. Hänen mukaansa työnantajilla on tapana irtisanoa ensimmäisenä joukossa eläkeikää lähestyvät työntekijät. Lausunnossaan Rinne sanoi, että työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä valtiovallan täytyisi kaikin keinoin pyrkiä työurien pidentämiseen. Rinne viittasi myös tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan yli 50-vuotiaat ovat muita ikäryhmiä vähemmän poissa töistä sairauden vuoksi.^[75]

Huhtikuussa 2013 Rinne ehdotti Kataisen hallituksen kaavaileman yhteisöveron alennuksen perumista. Rinteen mukaan työnantajat eivät välitä lainkaan hallituksen toiveesta saada työllisyyden kehitys kasvuun, viitaten Stora Enson, Metson ja Kemiran suunnitelmiin vähentää henkilöstöä ja tehdä miljoonien eurojen säästöjä.^[76]

Rinne on ehdottanut pääomatulojen verotuksen liittämistä kunnallisveroon. Hänen mukaansa kuntien 10–20 eniten tienaavaa ovat pelkästään pääomatuloja saavia ihmisiä, jotka eivät maksa lainkaan kunnallisveroa, eivätkä näin ollen maksa kunnallisista palveluista. Rinne ehdotti veroasteeksi 10–15 prosenttia. Hän sai tukea SDP:n kansanedustaja Jouko Skinnarilta.^[77]

Maaliskuussa 2013 SDP:n puheenjohtajavaalin alla Rinne julkaisi noin 50-sivuisen Aate, liike ja tulevaisuus -ohjelman. Sen olivat kirjoittaneet 30 henkilöä, joiden nimiä ei haluttu paljastaa.^[78]

Rinne on sanonut olevansa feministi, mikäli se määritellään siten, että sillä pyritään rakentamaan sukupuolten tasa-arvoa.^[79]

Elokuussa 2017 SDP:n kesäkokouksessa Rinne ilmaisi huolensa suomalaisten syntyvyyden laskusta, ja ratkaisuksi kehotti suomalaisia ryhtymään ”uudelleen synnytystalkoisiin”. Lausunto aiheutti kohun sosiaalisessa mediassa, jossa esimerkiksi SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari kommentoi termin ”synnytystalkoot” tuovan mieleen kolmannen valtakunnan ja kansallissosialismin.^[80][81] Rinne pahoitteli puheitaan ja totesi, että sanavalinta oli huono, mutta piti itse asiaa tärkeänä.^[82]

Tammikuussa 2018 Rinne kritisoi Aamulehden haastattelussa voimakkaasti hallituksen ajamaa työttömyysturvan aktiivimallia. Rinteen mielestä hallituksella on väärä käsitys työttömistä ihmisistä ja se pitää kaikkia työttömiä ”laiskoina ja saamattomina”. Rinteen mielestä työvoimapalvelujen resursseja pitäsisi lisätä, ei hallinnollista byrokratiaa ja keppilinjaa sanktioineen ja karenssilla uhkaamisineen. Rinne sanoi, ettei kaikkialla Suomessa ole riittävästi tarjolla työvoimapalveluita ja työvoimapoliittista koulutusta.^[83] Haastattelussa Rinne siteerasi saamaansa palautetta, jonka mukaan ”hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus”. Rinteen välittämä raju retoriikka herätti paheksuntaa ja kritiikkiä.^[84]

Pääministeriksi tultuaan Rinne totesi, että ”meillä ei ole varaa sellaiseen maailmaan, jossa chillaillaan”. Rinteen mukaan töitä on otettava vastaan, jos sellaisia on tarjolla ja henkilö on työkykyinen tai osatyökykyinen. Hän totesi ettei ole kuitenkaan valmis leikkaamaan työttömyysturvaa: ”Täytyy löytää keinoja, joilla parannetaan työllisyyttä ilman, että yhdenkään ihmisen arki pahentuu. Tällä en tarkoita, etteikö pitäisi olla kannusteita, vähän potkuakin persauksiin. Minusta on parempiakin keinoja patistaa ihmisiä töihin kuin leikata toimeentuloa.”^[85]

2013 Rinne sai 1 716 euron sakot ylinopeudesta.^[86]

2011 Rinteen johtama Ammattiliitto Pro aikaisti jo ilmoittamaansa lakkoa lakkojen ilmoitusaikaa koskevien sääntöjen vastaisesti. 16 metsäyhtiötä ja Metsäteollisuus ry jättivät asiasta haasteen. Käräjäoikeus katsoi asianomistajaksi ainoastaan Metsäteollisuus ry:n.^[87] Rinne sai 2016 käräjäoikeudessa sakkotuomion työtaistelun aikaistamisesta, mutta molemmat osapuolet valittivat tuomiosta. Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa ja tuomitsi lisäksi Rinteen alkuperäisen 1 240 euron sakkojen lisäksi maksamaan 10 000 euron korvauksen Metsäteollisuus ry:lle käräjäoikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluista sekä 6 000 euroa hovioikeusvaiheen oikeudenkäyntikuluja. Vastassa olleet metsäyhtiöt vaativat Rinteeltä ja Prolta yhteensä 700 000 euron korvauksia.^[36]

Rinne on toiminut Mäntsälän kunnanvaltuutettuna vuosina 2013−2019 ja uudelleen vuoden 2021 kuntavaaleista.^[5][41] Hän on toiminut myös Mäntsälän seurakunnan kirkkovaltuustossa.^[88]

Rinne oli ammattiliitto Pron puheenjohtajana mukana Levi Ski Resortin hallituksessa. Pro puolestaan on hotelliyritys Levin Matkailukeskus Oy:n pääomistaja. Se on vähemmistöomistajana Levi Ski Resort -yhtiössä, jossa osake-enemmistön omistaa Kittilän kunta. Näiden suhteiden takia Rinne joutui osallistumaan Kittilän paikallispoliittseen jupakkaan, jossa erotettiin kunnanjohtaja ja hissiyhtiön toimitusjohtaja.^[89]

Rinne on naimisissa kolmatta kertaa.^[11][16] Hänellä on kaksi tytärtä avioliitosta Merja Rinteen kanssa ja lapsenlapsia.^[90] Pariskunta erosi vuonna 2003. Rinteen nykyinen puoliso on Heta Ravolainen-Rinne.^[16]

Vuosina 1995–1996 Rinne joutui maksamaan entiselle taloyhtiölleen 25 000 markan vahingonkorvaukset. Isännöidessään taloyhtiötä Rinne maksoi taloyhtiön rahoilla omat puhelinlaskunsa, ei toimittanut lainkaan vuoden 1991 tositteita, piti taloyhtiön rahaliikenteestä kirjaa puutteellisesti ja aiheutti yhtiölle taloudellisia vahinkoja.^[17]

Rinne sairastui joulunpyhinä 2018 keuhkokuumeeseen. Sen jälkitautina hänen sydänpussinsa tulehtui. Samalla havaittu sepelvaltimotauti tukki verisuonen, joka jouduttiin avaamaan pallolaajennuksella. Rinne kävi tuolloin hyvin lähellä kuolemaa.^[91] Hän kuitenkin tervehtyi ja palasi eduskuntaan 1. maaliskuuta 2019.^[92]

• Mörttinen, Matti – Nurmi, Lauri: Antti Rinne: Koko tarina. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351-239-9.

• Sitaatteja aiheesta Antti Rinne Wikisitaateissa
• Kotisivut
• Antti Rinne Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Hämäläinen, Unto: Antti Rinne – sydän vasemmalla. Apu 4.6.2019.