Uudenmaan vaalipiiri

yksi eduskuntavaalien vaalipiiri

Uudenmaan vaalipiiri on yksi Suomen eduskuntavaalien kolmestatoista vaalipiiristä. Aikaisemmin eduskuntavaalipiireissä käytiin myös tasavallan presidentin valitsijamiesvaalit ennen suoraan kansanvaaliin siirtymistä 1994. Nykyään presidentinvaaleissa vaalipiirejä käytetään vain vaalien tekniseen toimittamiseen. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2023 vaaleissa 200:sta kansanedustajasta 37. Uudenmaan vaalipiiri käsittää Uudenmaan maakunnan pois lukien Helsingin kaupungin, joka on oma vaalipiirinsä. Vaalipiiri on äänestäjämäärältään Suomen suurin ja sen äänikynnys (noin 2,9 %) on huomattavasti alhaisempi kuin muissa vaalipiireissä. Matalasta äänikynnyksestä johtuen Uudenmaan vaalipiiristä on pienillä ryhmillä parhaat mahdollisuudet saada ehdokas valituksi. Uudenmaan vaalipiirilautakunnan kokouspaikka sijaitsee Helsingissä, vaikka tämä ei itse vaalipiiriin kuulukaan.

Uudenmaan vaalipiiri

AlueUudenmaan maakunta
Lautakunnan kokouspaikkaHelsinki[1] (ei kuulu vaalipiirin alueeseen)
Aiemmat nimetUudenmaan läänin vaalipiiri
Käytössävaaleista 1907 lähtien
Kansanedustajia37 (18,5 %)
Suurin puolueKansallinen Kokoomus

Uudenmaan vaalipiirin aikaisempi nimi oli Uudenmaan läänin vaalipiiri. Helsingin vaalipiiri erotettiin Uudenmaan läänin vaalipiiristä vuonna 1952.

Vaalipiiriin kuuluvat Askola, Espoo, Hanko, Hyvinkää, Inkoo, Järvenpää, Karkkila, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohja, Loviisa, Myrskylä, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Raasepori, Sipoo, Siuntio, Tuusula, Vantaa ja Vihti.

Vaalipiirin entisiä kuntia ovat Bromarv, Degerby, Haaga, Huopalahti, Hyvinkään maalaiskunta, Karjaa, Karjaan maalaiskunta, Karjalohja, Kulosaari, Liljendal, Lohjan kunta, Nummi, Nummi-Pusula, Oulunkylä, Pernaja, Pohja, Porvoon maalaiskunta, Pusula, Pyhäjärvi Ul, Ruotsinpyhtää, Sammatti, Snappertuna, Tammisaaren maalaiskunta, Tammisaari ja Tenhola.

Historia

Uudenmaan vaalipiiri on ollut olemassa jo ensimmäisistä eduskuntavaaleista 1907 lähtien. Vuonna 1949 Kymen lääniin ja siten Kymen läänin vaalipiiriin liitettiin Uudenmaan läänistä Anjalan, Elimäen, Iitin, Jaalan ja Kuusankosken kunnat.

Uudenmaan läänin vaalipiirin kasvettua suhteettoman suureksi (siitä valittiin 1951 vaaleissa 33 edustajaa), siitä erotettiin 1952 Helsingin kaupunki, josta muodostettiin oma vaalipiirinsä. Tämän seurauksena Uudenmaan vaalipiiri menetti yli puolet edustajapaikoistaan. Vuoden 2003 vaaleissa siirryttiin noudattamaan maakuntajakoon perustuvaa vaalipiirijakoa, jolloin Artjärvi ja Orimattila siirtyivät Päijät-Hämeen maakuntaan liittymisen myötä Uudenmaan vaalipiiristä Hämeen vaalipiiriin.[2][3] Huolimatta muutoksista Uudenmaan vaalipiirin kansanedustajaluku kasvaa muuttoliikkeestä johtuen ja vaalipiirin mahdollisesta jakamisesta on keskusteltu.

Uudenmaan vaalipiiri on ollut vuosina 1907–1951 ja vuodesta 1975 kansanedustajamäärältään suurin vaalipiiri. Sen jälkeen, kun Helsinki erotettiin omaksi vaalipiirikseen, on Uudenmaan vaalipiirin paikkamäärä kasvanut 1–2 paikkaa jokaisissa eduskuntavaaleissa vuoden 2011 vaaleihin saakka. Suurin kasvu, 3 paikkaa, oli vuonna 1975. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä valittavien kansanedustajien määrä lisääntyi 33:sta 34:ään, paikka poistui Pohjois-Karjalan vaalipiiristä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa paikkamäärä kasvoi 35:een, paikka poistui Pohjois-Savon vaalipiiristä.

Puolueiden kannatus

Suurin puolue 2010-luvun vaaleissa on ollut Kokoomus, joka on pitänyt valtaa Espoossa ja Helsingissä. Toiseksi suurimman puolueen asemasta ovat kilpailleet SDP sekä Perussuomalaiset, joita kannatetaan esimerkiksi Vantaalla ja Keski-Uudellamaalla. Vihreiden kannatus keskittyy pääkaupunkiseudulle sekä suurempiin kehyskuntiin, puolue oli Helsingin suurin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa sekä europarlamenttivaaleissa. Karkkila on Vasemmistoliiton uskollisimpia paikkakuntia.

RKP:lle Uudenmaan vaalipiiri on puolueen tärkeintä kannatusaluetta Vaasan ja Varsinais-Suomen vaalipiirien ohella. Sen kannatus on vahvaa ruotsinkielisillä rannikkoalueilla; etenkin Kirkkonummen seudulla, Raaseporissa, Kauniaisissa sekä entisellä Itä-Uudellamaalla.

Nykyiset kansanedustajat

Vaalipiirin kotimaan äänestysaktiivisuus vuoden 2023 eduskuntavaaleissa oli 73,6 %.

Aikaisempia kansanedustajia

Puolueiden paikkamäärät vaalipiirissä

1907–1951

VaalitPaikat
SDPRKPSuom.
Kok.
Nuors.
Ed.
KP
SSTP
SKDL
MLMuutYht.
1907994123
1908994123
1909994123
19109103123
19119103123
19131093123
19161282123
19171283225
191910103225
192261031525
19247942325
192771042326
1929710323126
19301084211a26
19331192211b26
1936129221b26
19391583211b30
19457652911a31
194897626131
1951107536233
a Ruotsalainen vasemmisto
b Isänmaallinen kansanliike

1954–2023

VaalitPaikat
SDPRKPKok.Ed.
KP
LKP
SKDL
Vas.
ML
Kesk.
SKL
KD
SMP
PS
Vihr.MuutYht.
195453113215
195854113216
196253214217
19666321321a18
1970733132120
1972833132121
197582524224
1979837142126
19839373112127
198794922111b29
19917482411330
1995114732121c31
199984933131d32
2003938351433
200773112412434
201173111217335
20156491417335
2019739221651e36
20238311121731e37
a Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattinen Liitto
b Demokraattinen Vaihtoehto

c Nuorsuomalaiset
d Remonttiryhmä
e Liike Nyt

Ääniharavat

VaalitEhdokasPuolueÄänet
1958Hertta KuusinenSKDL11 429[4]
196211 040[5]
1966Kaarlo af HeurlinSDP12 709[6]
1972Veikko Pajunen14 260[7]
1975Pär StenbäckRKP12 068[8]
1979Elsi Hetemäki-OlanderKok.15 275[9]
1983Pär StenbäckRKP19 396[10]
1987Pirjo Ala-KapeeSDP12 398[11]
1991Paavo VäyrynenKesk.22 709[12]
1995Antti KalliomäkiSDP17 187[13]
1999Suvi-Anne SiimesVas.15 955[14]
2003Tanja KarpelaKesk.19 169[15]
2007Sauli NiinistöKok.60 563[16]
2011Timo SoiniPS43 437[17]
2015PS29 527[18]
2019Elina LepomäkiKok.19 292[19]
2023Riikka PurraPS42 594[20]

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

🔥 Top keywords: