Baškiirin kieli

Yhtenäistä baškiiriasutusta on Baškortostanin lisäksi Tšeljabinskin, Orenburgin, Sverdlovskin, Kurganin ja Tjumenin alueilla sekä Permin aluepiirissä. Huomattavia baškiiriryhmiä asuu myös muualla Venäjällä sekä entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa.^[2] Vuonna 1989 Neuvostoliitossa laskettiin olevan 1 449 200 baškiiria, joista 863 800 asui Baškortostanissa. Baškiirin kielen puhujia oli Venäjällä 1 018 400 henkeä.^[3] Venäjän baškiireista 72,8 % ilmoitti äidinkielekseen baškiirin, 16,9 % tataarin ja 10,1 % venäjän. Toisena kielenään venäjää puhui 72,6 % ja tataaria 9,4 %.^[4]

Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 1 673 400 baškiiria^[5] ja 1 379 700 baškiirin kielen puhujaa.^[6] Kansallisuudeltaan baškiireista 94,5 % osaa venäjää,^[7] 71,3 % baškiiria ja 31,3 % tataaria. Tataareista baškiiria puhuu 2,5 %.^[8] Baškortostanissa kieltä osaavat myös monet venäläiset, tšuvassit, marit ja udmurtit. Tasavallan koko väestöstä venäjää taitaa 96,4 %, tataaria 34,0 % ja baškiiria 25,8 %.^[9][10]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 1 152 400 baškiirin puhujaa^[11].

Baškiiri kuuluu turkkilaisten kielten kiptšakkilaisen ryhmän kiptšakkilais-bolgaarilaiseen alaryhmään. Sen lähin sukukieli on tataari, jonka kanssa sillä on paljon foneettisia, kieliopillisia ja sanastollisia yhtenevyyksiä.^[12] Tärkein erottava piirre ovat säännölliset konsonanttivastaavuudet, esim. tataarin кыз – baškiirin ҡыҙ ’tyttö’, пычак – бысаҡ ’veitsi’, бас- – баҫ- ’painaa’, сыер – һыйыр ’lehmä’, җир – ер ’maa’.^[13] Baškiirille ominaisia äänteitä ovat interdentaaliset spirantit [θ] ja [ð], jotka vastaavat englannin th-kirjainyhtymän ääntämistä. Sanastossa on iranilaisia, suomalais-ugrilaisia ja mongolilaisia lainoja. Kieli jakautuu itäiseen, eteläiseen ja koilliseen päämurteeseen, joissa erotetaan useita alamurteita.^[14]

Baškiirit käyttivät 1500-luvulta lähtien yleisturkkilaisen kirjakielen türkin alueellista muotoa. 1900-luvun alussa otettiin käyttöön tataarin kirjakieli. Baškiirin kirjakieli luotiin 1920-luvulla kansallisen puhekielen, Volgan-Uralin türkin ja suullisen kansanperinteen pohjalta. Aluksi käytettiin arabialaista ja vuodesta 1928 lähtien latinalaista kirjaimistoa. Vuonna 1940 siirryttiin kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä ғ, ҙ, ҡ, ң, ө, ҫ, ү, һ ja ә.^[15]

Baškiirin kirjaimisto

Vuonna 1999 hyväksytyn Baškortostanin kielilain mukaan baškiiri on tasavallan toinen virallinen kieli venäjän kielen rinnalla. Baškiiriksi julkaistaan oppi- ja lastenkirjoja sekä kauno- ja tietokirjallisuutta. Baškortostanissa kieltä käytetään alkeis- ja keskikoulujen opetusvälineenä tai sitä opetetaan aineena. Lukuvuonna 1998–99 tasavallan baškiirinkielisissä kouluissa opiskeli 39 % oppilaista ja lisäksi 35 % opiskeli kieltä aineena. Baškiiria opetetaan aineena myös Kurganin, Orenburgin, Saratovin ja Tšeljabinskin alueilla. Vuonna 1993 kielellä ilmestyi 27 sanoma- ja 7 aikakauslehteä. Merkittävimpiä ovat päivälehti Bašqortostan, nuoriso­lehdet Jäšlek ja Šoŋqar, kirjallisuuslehti Agizel ja naistenlehti Bašqortostan qyzy. Radiossa ja televisiossa lähetetään baškiirinkielisiä ohjelmia. Baškortostanissa toimii viisi baškiirinkielistä ammattiteatteria. Kieltä käytetään jonkin verran myös viranomaisten toiminnassa.^[16][17]

Baškiirit muodostavat nimikkotasavaltansa väestöstä alle kolmanneksen ja yli neljännes heistä asuu sen rajojen ulkopuolella. Noin neljäsosa baškiireista puhuu äidinkielenään tataaria tai venäjää.^[18] Monikansallisessa tasavallassa asuu venäläisten ja baškiirien lisäksi suuri määrä tataareja, tšuvasseja, mareja, mordvalaisia ja udmurtteja, jotka puhuvat toisena tai kolmantena kielenään enemmän venäjää ja tataaria kuin baškiiria.^[10] Kielen asema koulun ja kansallisen kulttuurin välineenä on kuitenkin melko vahva, ja viime aikoina sen käyttöalaa on pyritty laajentamaan.^[18]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Baškiirin kieli.

• Baškiirin kielen oppimateriaaleja (venäjäksi)
• Ethnologue: Bashkir (englanniksi)