Blade Runner 2049
Blade Runner 2049 on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen tieteiselokuva, jonka on ohjannut Denis Villeneuve. Sen vastaava tuottaja on Ridley Scott ja sen ovat käsikirjoittaneet Hampton Fancher ja Michael Green. Se on jatko-osa vuoden 1982 elokuvalle Blade Runner ja sijoittuu 30 vuotta ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Elokuvan pääosia esittävät Ryan Gosling ja Harrison Ford, joka palaa Rick Deckardin rooliin. Sivurooleissa esiintyvät Ana de Armas, Sylvia Hoeks, Robin Wright, Mackenzie Davis, Carla Juri, Lennie James, Dave Bautista ja Jared Leto.
Blade Runner 2049 | |
---|---|
Ohjaaja | Denis Villeneuve |
Käsikirjoittaja |
|
Tarina | Hampton Fancher |
Perustuu | Philip K. Dickin romaanin Palkkionmetsästäjä hahmoihin |
Tuottaja |
|
Säveltäjä |
|
Kuvaaja | Roger Deakins |
Leikkaaja | Joe Walker |
Tuotantosuunnittelija | Dennis Gassner |
Pukusuunnittelija | Renée April |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
|
Levittäjä |
|
Ensi-ilta |
|
Kesto | 163 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 185 miljoonaa dollaria |
Tuotto | 259,2 miljoonaa dollaria |
Edeltäjä | Blade Runner |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Blade Runner 2049 sai maailmanensi-iltansa Dolby Theatressa Los Angelesissa 3. lokakuuta 2017, ja teatterilevitykseen elokuva tuli 6. lokakuuta 2017. Amazon Studios työstää jatko-osaksi elokuvalle televisiosarjaa nimeltä Blade Runner 2099, Scottin tullessa palaamaan vastaavaksi tuottajaksi.[2]
Juoni
Vuonna 2049 biologisesti viljellyt ihmiset eli replikantit on sulautettu yhteiskuntaan palvelijoiksi ja orjiksi. Niiden suunnittelusta vastaa nykyään Wallace-yhtiö, joka osti konkurssiin ajautuneen Tyrell-yhtiön. KD6-3.7, kutsumanimeltään ”K”, on Nexus-9 -mallin replikantti, joka työskentelee ”blade runnerina” Los Angelesin poliisille etsien ja tappaen vanhemman mallin replikantteja. Hän asuu yhdessä Wallace-yhtiön suunnitteleman hologrammi-kumppaninsa Join kanssa, joka pitää hänelle seuraa liikkuen heidän asunnossaan siirrettävän projektorin avulla.
K tutkii replikanttien vapausliikkeen jäseniä, ja se johdattaa hänet maatilalle, missä hän tappaa Nexus-8 -mallisen replikantti Sapper Mortonin. K löytää kuolleen puun juurelta haudatun laatikon, jossa on ihmisen ruumiin jäänteitä. Tutkimukset paljastavat, että kyseinen ruumis on naisen, joka kuoli hätäkeisarileikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Tutkimusten aikana K huomaa naisen pääkallossa olevan sarjanumeron ja saa selville, että luut kuuluvat tosiasiassa naispuoliselle replikantille, joka kuoli synnytykseen, vaikka replikanttien lisääntymistä on pidetty mahdottomana. K saa esimieheltään, komisario Joshilta, käskyn tuhota kaikki tapaukseen liittyvät todisteet ja tappaa lapsi, sillä Joshi uskoo, että tieto replikanttien kyvystä lisääntyä voi johtaa ihmisten ja replikanttien väliseen sotaan.
K vierailee Wallace-yhtiön pääkonttorissa, missä ruumiin todetaan kuuluvan Rachaelille, tohtori Eldon Tyrellin suunnittelemalle kokeelliselle replikantille. Samalla hän kuulee Rachaelin kielletystä suhteesta entisen blade runnerin Rick Deckardin kanssa, joka on kadonnut. Yhtiön toimitusjohtaja Niander Wallace, joka uskoo replikanttien lisääntymiskyvyn vahvistavan hänen tuotantoaan, lähettää parhaan replikanttinsa Luvin varastamaan poliisilta Rachaelin jäännökset ja seuraamaan K:ta Rachaelin lapsen luo.
K palaa Mortonin maatilalle ja löytää puuhun koverretun päivämäärän (10.6.21), joka on sama kuin puiseen leluhevoseen kaiverrettu hänen lapsuudenmuistossaan. K löytää myös puuhevosen, mikä viittaa siihen, että hänen muistonsa — joiden hän luuli olleen siirteitä — ovat hänen aitoja muistojaan. Tutkiessaan väestörekisteristä sinä vuonna syntyneitä, hän löytää poikkeaman: tuona päivänä syntyivät ”kaksoset”, joilla on sama DNA sukupuolikromosomia lukuun ottamatta; vain poika selvisi elossa. K seuraa johtolankoja San Diegossa sijaitsevaan orpokotiin, jossa kaikki merkinnät vuodelta 2021 oli hävitetty ja josta hän löytää muistojensa leluhevosen, alkaen epäillä muistojensa olevan oikeita.
Muistojen suunnittelija tohtori Ana Stelline kertoo K:lle, että oikeiden muistojen ohjelmoiminen replikantteihin on laitonta, mikä saa K:n epäilemään olevansa Rachaelin poika. K reputtaa perustestinsä, jolla testataan replikanttien käyttäytymistä, joten Joshi hyllyttää hänet väliaikaisesti. K vakuuttaa Joshille suorittaneensa tehtävänsä tappamalla lapsen, ja hänelle annetaan 48 tuntia aikaa ennen seuraavaa testiä. K tutkituttaa leluhevosen ja seuraa sen säteilyjälkiä Las Vegasin raunioihin, josta hän löytää Deckardin. Deckard paljastaa muunnelleensa rekisterimerkintöjä peittääkseen jälkensä ja kertoo joutuneensa jättämään raskaana olleen Rachaelin replikanttien vapausliikkeen suojelukseen.
Luv tappaa Joshin kun tämä ei suostu antamaan K:n sijaintia, minkä jälkeen hän ja hänen joukkonsa suuntaavat Las Vegasiin ja sieppaavat Deckardin, tuhoavat Join sekä jättävät pahoin haavoittuneen K:n kuolemaan. Replikanttien vapausliike pelastaa K:n ja heidän johtajansa, Freysa, kertoo että Rachaelin lapsi oli tyttö, jonka K päättelee olevan tohtori Stelline. Freysa kehottaa K:ta tappamaan Deckardin, jotta Wallace ei saisi Rachaelin lapsen henkilöllisyyttä tai vapausliikkeen piilopaikkaa selville.
Los Angelesissa Deckard tuodaan Wallacen eteen, joka vihjaa että Rachaelin tunteet häntä kohtaan olivat tohtori Tyrellin suunnittelemia, jotta voitaisiin kokeilla replikantin raskauden mahdollisuutta. Wallace on luonut uuden version Rachaelista ja lupaa tämän Deckardille. Deckard kieltäytyy silti auttamasta Wallacea, ja pettynyt Wallace lähettää Luvin viemään Deckardin kidutettavaksi Maan ulkopuolella oleviin siirtokuntiin. K kuitenkin pysäyttää Luvin aluksen ja pakottaa sen alas, jonka jälkeen hän taistelee Luvin kanssa ja lopulta hukuttaa tämän uppoavaan alukseen. Hän lavastaa Deckardin kuoleman aluksen räjähdyksessä suojellakseen tätä Wallacelta ja replikanteilta, ja johdattaa hänet Stellinen laboratorioon. K:n kehotuksesta Deckard menee tapaamaan tytärtään kun taas Luvin kuolettavasti[3] haavoittama K istuu portaille ja katsoo ylöspäin kohti putoavaa lunta.
Näyttelijät
Ryan Gosling | … | ”K” |
Harrison Ford | … | Rick Deckard |
Ana de Armas | … | Joi |
Sylvia Hoeks | … | Luv |
Robin Wright | … | komisario Joshi |
Mackenzie Davis | … | Mariette |
Carla Juri | … | tri Ana Stelline |
Lennie James | … | herra Cotton |
Dave Bautista | … | Sapper Morton |
Jared Leto | … | Niander Wallace |
Barkhad Abdi | … | Doc Badger |
Hiam Abbass | … | Freysa Sadeghpour |
Wood Harris | … | Nandez |
David Dastmalchian | … | Coco |
Edward James Olmos | … | Gaff |
Sean Young | … | Rachael |
Tómas Lemarquis | … | tiedostovirkailija |
Mark Arnold | … | haastattelija |
Sallie Harmsen | … | naisreplikantti |
Krista Kosonen | … | Doxie #2 |
Elarice Johnson | … | Doxie #3 |
Tuotanto
Roolijako
Harrison Ford ja Ryan Gosling valittiin rooleihinsa ensimmäisinä.[4][5] Fordin lisäksi vain Edward James Olmos palasi rooliinsa alkuperäisestä Blade Runnerista; Olmos esiintyy elokuvassa yhdessä lyhyessä kohtauksessa.[6] Ana de Armas sai yhden naispäärooleista osallistuttuaan muutamiin koekuvauksiin.[7] Niander Wallacen rooliin kaavailtiin David Bowieta, joka kuitenkin kuoli ennen kuvausten alkamista.[8] Wallacen rooliin valittiin lopulta Jared Leto.[9] Elokuvan sivurooleja esittävät lähinnä indie-elokuvissa näytelleet nuoret David Dastmalchian, Sylvia Hoeks, Carla Juri, Mackenzie Davis ja Barkhad Abdi.[10] Poikkeuksen tekevät Hiam Abbass,[11] Dave Bautista,[12] Lennie James[13] ja Robin Wright, joka esittää yhtä naispäärooleista.[14] Näyttelijöiden joukossa on myös Krista Kosonen, joka lausuu vuorosanansa suomen kielellä.[15]
Julkaisu
Elokuva sai ensiesityksensä 3. lokakuuta 2017 Los Angelesissa ja seuraavan päivän aikana Festival du nouveau cinéma -festivaalilla Montrealissa.[16] Teatterilevitykseen elokuva tuli 6. lokakuuta 2017, ja teatteriformaatin lisäksi se julkaistiin myös Alcon Entertainmentin ja teknologiayhtiö Oculus VR:n luomassa virtuaalitodellisuusformaatissa.[17][18] Teatterikierroksella elokuvaa esitettiin myös 3D-versiona.
Markkinointi
Warner Bros. ja Columbia Pictures julkistivat elokuvan 19. joulukuuta 2016.[19][20] Ensimmäinen traileri julkaistiin 8. toukokuuta 2017.[21] Toinen traileri julkaistiin 17. heinäkuuta 2017.[22]
Blade Runnerin ja Blade Runner 2049:n välisten tapahtumien kuvailemiseksi julkaistiin kolme lyhytelokuvaa:
- 2036: Nexus Dawn: Niander Wallace esittelee lainsäätäjille uuden Nexus-9 -mallisen replikantin, aikomuksenaan suostutella nämä julistamaan replikantit jälleen laillisiksi.[23] Lyhytelokuvan ohjasi Luke Scott, Ridley Scottin poika. Jared Leton lisäksi näyttelijäkaartiin kuuluvat lainsäätäjiä näyttelevät Benedict Wong, Ned Dennehy, Adé Sapara ja Ania Marson sekä replikanttia näyttelevä Set Sjöstrand.[24][25] 2036: Nexus Dawn julkaistiin YouTubessa 30. elokuuta 2017.[23]
- 2048: Nowhere to Run: Sapper Morton vie Ella-nimiselle tytölle luettavaksi Graham Greenen kirjan Voima ja kunnia. Hän yrittää myös kaupitella keräämiään juotikkaita, mutta saa niistä vain 3 000 dollaria. Nähtyään aiemmin kohtaamiensa roistojen yrittäessä ahdistella seksuaalisesti Ellaa ja tämän äitiä, Sapper pahoinpitelee roistot ja tahattomasti tappaa heistä osan. Paikalta paetessaan hän unohtaa henkilöpaperinsa, jotka poiminut silminnäkijä ilmoittaa Sapperista poliisille.[26] Luke Scott ohjasi tämänkin lyhytelokuvan. Dave Bautistan lisäksi näyttelijäkaartiin kuuluvat Ellaa näyttelevä Gaia Ottman ja silminnäkijää näyttelevä Björn Freiberg.[27] 2048: Nowhere to Run julkaistiin YouTubessa 16. syyskuuta 2017.[26]
- Blade Runner Black Out 2022: Tyrell-yhtiön kehitettyä ensimmäiset Nexus-8 -replikantit, joiden elinkaari on sama kuin tavallisilla ihmisillä, kansalaiset alkavat vastareaktiona vainota replikantteja. Yksi jahdatuista on Trixie, jonka pelastaa toinen replikantti nimeltä Iggy Cygnus. Iggy kertoo olleensa entinen sotilas, mutta järkyttynyt huomatessaan vihollissotilaiden olleen myös replikantteja. Jotta replikantit voisivat elää vapaina, Iggy ja Trixie sekä Trixien kanssa ystävystynyt ihmisteknikko Ren laukaisevat ydinohjukset, joiden räjähdys aiheuttaa Los Angelesissa massiivisen sähkökatkon ja tuhoaa replikanttien tiedostot Tyrell-yhtiön palvelimilta. Trixie saa surmansa ja Iggy poistaa tuotantonumerolla merkityn silmänsä hävittääkseen todisteet siitä, että on replikantti. Loppukerronnan mukaan replikanttien tuotanto kiellettiin "Pimennyksen" jälkeen ja Tyrell-yhtiö ajautui konkurssiin.[28] Edellisistä poiketen tämä lyhytelokuva oli toteutettu anime-muodossa ja sen ohjasi Shinichirō Watanabe.[29] Flying Lotus sävelsi lyhytelokuvan musiikin.[30] Iggyn, Trixien ja Renin ääninä ovat Jovan Jackson, Luci Christian ja Bryson Bauguss, Edward James Olmosin palatessa Gaffin rooliin. Blade Runner Black Out 2022 julkaistiin Crunchyrollissa 27. syyskuuta 2017 ja YouTubessa päivää myöhemmin.[28]
Vastaanotto
Vastaanotto | |
---|---|
Yhteispisteet | |
Julkaisu | Pisteet |
Metacritic | 81/100[31] |
Arvostelupisteet | |
Julkaisu | Pisteet |
Episodi | [32] |
Helsingin Sanomat | [33] |
V2.fi | [34] |
Film-O-Holic | [35] |
Ilta-Sanomat | [36] |
Hufvudstadsbladet | [37] |
Kerääjäsivustolla Rotten Tomatoes elokuvan 230 arvostelusta 89 prosenttia on myönteisiä 8,2/10 pisteen keskiarvolla. Arvostelujen yhteenveto on: ”visuaalisesti upea ja kerronnallisesti onnistunut Blade Runner 2049 syventää ja avartaa edeltäjänsä tarinaa ja on sen lisäksi vaikuttava itsenäinen elokuva.”[38] Metacritic-sivustolla elokuvalla on 81 pistettä sadasta perustuen 50 arvosteluun. Metacritic-sivustolla ilmoitettiin keskimääräiseksi käyttäjien antamaksi arvosanaksi 8.3.[31]
Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinnot ja ehdokkuudet | |||||
---|---|---|---|---|---|
Palkinto | Päiväys | Kategoria | Kenelle | Tulos | Lähde |
Oscar | 4. maaliskuuta 2018 | Kuvaus | Roger Deakins | Voitto | [39] |
Äänitehosteet | Mark Mangini, Theo Green | Ehdokkuus | |||
Äänitys | Mac Ruth, Ron Bartlett, Doug Hephill | Ehdokkuus | |||
Lavastus | Dennis Gassner, Alessandra Querzola | Ehdokkuus | |||
Erikoistehosteet | John Nelson, Gerd Nefzer, Paul Lambert & Richard R. Hoover | Voitto | |||
Bafta | 18. helmikuuta 2018 | Ohjaus | Denis Villeneuve | Ehdokkuus | [40] |
Kuvaus | Roger Deakins | Voitto | |||
Leikkaus | Joe Walker | Ehdokkuus | |||
Äänitys | Ron Bartlett, Doug Hemphill, Mark Mangini, Mac Ruth | Ehdokkuus | |||
Musiikki | Benjamin Wallfisch, Hans Zimmer | Ehdokkuus | |||
Maskeeraus | Donald Mowat, Kerry Warn | Ehdokkuus | |||
Lavastus | Dennis Gassner, Alessandra Querzola | Ehdokkuus | |||
Erikoistehosteet | Gerd Nefzer, John Nelson | Voitto | |||
Critics’ Choice Award | 11. tammikuuta 2018 | Kuvaus | Roger Deakins | Voitto | [41] |
Lavastus | Dennis Gassner & Alessandra Querzola | Ehdokkuus | |||
Leikkaus | Joe Walker | Ehdokkuus | |||
Puvustus | Renée April | Ehdokkuus | |||
Erikoistehosteet | Blade Runner 2049 | Ehdokkuus | |||
Scifi- tai kauhuelokuva | Ehdokkuus | ||||
Musiikki | Benjamin Wallfisch & Hans Zimmer | Ehdokkuus |
Lähteet
Aiheesta muualla
- Blade Runner 2049 Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Blade Runner 2049 Elonet.
- Blade Runner 2049 Rotten Tomatoesissa. (englanniksi)
- Blade Runner 2049 Metacriticissä. (englanniksi)
- Blade Runner 2049 Box Office Mojossa. (englanniksi)