Booraksi

Nimeä booraksi käytetään useammasta boori-natriumyhdisteestä, jotka eroavat toisistaan sisältämänsä kideveden määrän perusteella.Vedetöntä muotoa eli dinatriumtetraboraattia (engl. Anhydrous borax) (Na₂[B₄O₇] tai B₄Na₂O₇^[2]) kutsutaan myös puhdistetuksi booraksiksi^[5]. Se esiintyy kiteinä tai valkoisena jauheena, jossa on pehmeitä, värittömiä ja helposti veteen liukenevia kiteitä. Sitä voi tavata myös kellertävänä, sinertävänä tai vihertävänä.

Muita yleisiä muotoja ovat dinatriumtetraboraatti pentahydraatti (engl. Borax pentahydrate) (Na₂B₄O₇ · 5H₂O), ja useimmiten booraksista puhuttaessa tarkoitettu dinatriumtetraboraatti dekahydraatti (engl. Borax decahydrate) (Na₂[B₄O₇] · 10H₂O, tai mieluummin Na₂[B₄O₅(OH)₄] · 8H₂O, koska booraksi sisältää [B₄O₅(OH)₄]²⁻-ionin).

Booraksia käytetään suuria määriä muun muassa eristävän selluvillan valmistuksessa (homeenestoon, palonsuoja-aineena), veden pehmentämisessä ja jonkin verran myös juotostöissä.

Puskuriliuos

Booraksista eristettyä natriumboraattia käytetään muun muassa puskuriliuosten (TBE tai SB) valmistamiseen DNA-geelielektroforeesia varten.

Kompleksoiva aine

Booraksista eristetyn boorin kykyä toimia kompleksoivana aineena (engl. Co-complexing agent) on käytetty hyväksi muodostaessa useita aineita. Booria ja sopivaa polymeerialustaa käytetään kromatografiassa glykosyloitumattoman hemoglobiinin erottamiseen glykosyloituneesta (pääasiassa Hb_A1c), joka on indikaattori sille, onko verensokeri liian korkea (hemoglobiinin glykosylaatiolla on osoitettu olevan yhteys nefropatiaan ja diabeettiseen retinopatiaan). Hb_A1c-seuranta tyypin 1-diabetespotilailla voi parantaa hoitoja^[6].

Kaivosteollisuus

Booraksi on korvaamassa pienissä kultakaivoksissa amalgaamiprosessin ja sen sisältämän haitallisen elohopean käytön. Booraksimetodi kehitettiin Ruotsissa. Sitä on käytetty myös Filippiineillä. Tässä metodissa kultamalmi upotetaan booraksilla täytettyyn upokkaaseen. Booraksi laskee kullan sulamispistettä niin paljon, että se saadaan kassissa sulattamalla erotettua muista metalleista jopa tavallisella puhalluslampulla. Kullan normaali sulamispiste, noin 1 000 °C ei olisi saavutettavissa edullisilla sulatusvälineillä, jotka ovat Filippiineillä yleisiä.^[7]

Lannoite

Soluboori, jonka ravinnepitoisuus painoprosentteina koostuu 20 % boorista ja 10 % natriumista, on yleinen boorilannoitukseen käytetty lannoite^[8].

Lasinvalmistus

Booraksin kiteistä muotoa käytetään lasinvalmistuksessa. Sen avulla saadaan laskettua lasin sulamispistettä samalla tavoin kuin booraksi toimii metallien kohdalla.

Juoksute

Ammoniumkloridin ja booraksin sekoitetta käytetään juoksutteena terästä ja rautaa hitsatessa. Sekoite laskee hitsauksen tarpeettomana sivutuotteena syntyvän rautaoksidin sulamispistettä, jolloin se valuu pois. Booraksivesiliuosta käytetään juoksutusaineena myös jalometallien juotostöissä. Se auttaa sulanutta juotosmetallia valumaan tasaisesti koko juotospinnalle.^[9]

Kitti

Kun puuliimaa (engl. PVA glue) sekoitetaan booraksivesiliuokseen, tapahtuvien polymeerien ristiliitosten johdosta saadaan aikaan kumimainen saos.

Elintarvikelisäaine

Booraksia käytetään joissakin maissa elintarvikelisäaineena (E285). Suomessa sen käyttö on sallittu vain sammenmädin (aito kaviaari) säilöntäaineena^[10]. Yhdysvalloissa booraksin käyttö elintarvikelisäaineena on kielletty kokonaan. Tämän johdosta maassa myyty kaviaari sisältää usein säilyvyyden takaamiseksi enemmän suolaa^[11].Kiinassa booraksia on löydetty lamian-nuudeleiden lisäaineiden joukosta.

Puhdistusaine

Booraksia käytetään yleisesti puhdistusaineiden osana ja kiteistä muotoa muun muassa saippuan valmistuksessa.

Desinfiointiaine

Booraksia käytettiin kuparisulfaatin ohella vuosisatojen ajan myös desinfiointiaineena. Suomessa Gabriel Erik von Haartman puolusti vuonna 1781 väitöskirjaa booraksin käytöstä haavaumien paranemisessa^[12]. Käyttöä on sittemmin rajoitettu haitoista johtuen^[13], mutta sitä käytetään edelleen muun muassa akvaarioiden puhdistukseen^[13] ja puskuriliuoksena uima-altaiden pH-tasapainon ylläpitämiseen.

Aavikkojärvien toistuvan kuivumisen myötä syntyy evaporiittia, joka sisältää booraksia. Näistä luonnon esiintymistä kaupallisesti tärkeimmät sijaitsevat Turkissa, lähellä Boronia, Kaliforniassa – yhteisöä joka on saanut nimensä boorin mukaan (Boronissa sijaitsee myös maailman suurin booraksikaivos), Yhdysvaltain lounaisosissa, Atacaman aavikolla Chilessä ja Tiibetissä. Booraksia voi valmistaa myös kaikista muista booriyhdisteistä.

Booraksi on luokiteltu Suomessa kesäkuusta 2009 lähtien myrkylliseksi yhdisteeksi.^[14]

Booraksi ei ole kuitenkaan erityisen myrkyllistä^[15]. Sen LD₅₀-arvoksi (annos, joka tappaa puolet koe-eläimistä kokeen aikana) on saatu rottakokeilla 2,66 g/kg^[16]. Sitä on siis nautittava huomattava määrä ennen merkittäviä komplikaatioita tai kuolemaa.^[16] Turhaa booraksipölylle altistumista on kuitenkin vältettävä^[16]. Esimerkiksi Yhdysvalloissa teollisuuskäytössä suojavarusteet ovat pakollisia, kotitalouskäytössä ei^[17]. Pienimuotoinen altistus aiheuttaa ensioireina ärsytystä ja ihottumaa. Boorihappopohjaiset silmähuuhteluaineet ja desinfiointiaineet ovat haitallisia pikkulapsille, etenkin jatkuvassa käytössä, sillä aine poistuu elimistöstä hitaasti^[18].

• Uleksiitti
• Natriumborohydridi

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Booraksi.

• International Chemical Safety Card 0567 (englanniksi)
• International Chemical Safety Card 1229 (fused borax) (englanniksi)
• National Pollutant Inventory – Boron and compounds (englanniksi)
• NIOSH Pocket Guide to Chemical Hazards (englanniksi)
• Sodium Borate in sefsc.noaa.gov (englanniksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.