Eduskuntavaalit 1979

Suomen eduskuntavaalit 1979
edelliset kansanedustajat ←	→ valitut kansanedustajat
Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan; 101 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti	81,2 % 1,5 %-yks.
Pääministeri ennen vaaleja; Kalevi Sorsa; Sosiaalidemokraatit	Uusi pääministeri ; Kalevi Sorsa; Sosiaalidemokraatit

Suomen 28. eduskuntavaalit järjestettiin 18.–19. maaliskuuta 1979. Vaalien suurin puolue oli sosiaalidemokraatit, suurin nousija kokoomus. Myös kristilliset ja SMP menestyivät. Jokainen Sorsan II hallitukseen kuulunut puolue menetti kannatustaan, mihin lienee osaltaan vaikuttanut ennen vaaleja julkisuuteen tullut, eräitä johtavia poliitikkoja koskenut Salora-juttu.

Vaalien jälkeen aloitti Koiviston II hallitus ja sitä seurasi vuoden 1982 presidentinvaalin jälkeen muodostettu Sorsan III hallitus. Molemmat hallitukset rakentuivat ns. kansanrintamapohjalle, kunnes SKDL:n ministerit joutuivat jättämään hallituksen vuoden 1982 lopussa. Kalevi Sorsasta tuli keväällä 1982 Suomen pitkäaikaisin pääministeri hänen ohitettuaan viittä hallitusta 1950-luvulla johtaneen Urho Kekkosen.

Vaalikamppailu

Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa alkoi 1970-luvun lopulla näkyä toimintaympäristön muutos. Hallituspuolueiden välisen konsensuspolitiikan mukaisesti lakeja, virkanimityksiä ja muita ratkaisuja alettiin koota suuremmiksi paketeiksi, mikä mahdollisti entistä johdonmukaisemman suurten linjojen vetämisen, mutta myös lisäsi suppeiden päättäjäpiirien vaikutusvaltaa. Puolueet rankaisivat häpeilemättä yhteisistä päätöksistä poikenneita kansanedustajiaan, vaikka tällainen menettely oli valtiopäiväjärjestyksen vastaista. Näissä oloissa hallituksen ulkopuolelle jääminen merkitsi yhä selvemmin poliittisen vaikutusvallan heikkenemistä ja eduskunnan täysistunnot alkoivat kiinnostaa yhä harvempia. Konsensuksen menetelmiin turhautuneet pienet protestipuolueet, varsinkin Suomen Maaseudun Puolue, tehtailivat tuhansittain lakialoitteita, vaikka niitä ei ehditty käsitellä juuri nimeksikään. Samaa intoa osoitti SKP:n vähemmistö eli ns. taistolaiset, joista muodostui protestiryhmä emäpuolueen sisälle. Puolueiden kasvava vaikutusvalta synnytti yhä voimakkaampia vaatimuksia puoluetuen lakkauttamisesta. Samaan aikaan puolueiden vaalirahoitus alkoi kiinnostaa veroviranomaisia, mistä avautui 1980-luvun puoliväliin saakka enemmän tai vähemmän sensaatiomaisia paljastuksia kattanut tutkimuskenttä.^[1]

Kansanedustajat

Eduskuntaan valittiin uusina edustajina mm. Pirjo Ala-Kapee, Mikko Elo, Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari ja Saara-Maria Paakkinen (SDP), Eeva Kuuskoski-Vikatmaa, Helena Pesola ja Ben Zyskowicz (Kok.), Kauko Juhantalo, Markku Kauppinen, Mauri Pekkarinen ja Hannele Pokka (Kesk.), Mikko Kuoppa (SKDL), Ole Norrback ja Elisabeth Rehn (RKP), Jaakko Itälä (LKP) sekä Anssi Joutsenlahti ja Urpo Leppänen (SMP). Eeva Kuuskoski-Vikatmaa loikkasi Keskustaan kesällä 1980.

Keskustapuolueen Ahti Karjalainen ja V. J. Sukselainen, SDP:n Lyyli Aalto, Pirkko Aro, Meeri Kalavainen, Paavo Tiilikainen ja Erkki Tuomioja, Kokoomuksen Anna-Liisa Linkola, SKDL:n Kuuno Honkonen ja Mirjam Vire-Tuominen, RKP:n Kristian Gestrin ja Ragnar Granvik, sekä LKP:n Osmo Wiio jättivät eduskunnan.

Eduskunnasta putosivat mm. Arvo Ahonen, Ralf Friberg, Riitta Järvisalo, Matti Louekoski ja Pertti Paasio (SDP), Mikko Asunta ja Tuure Junnila (Kok.), Reino Karpola (Kesk.), Raino Westerholm (SKL), sekä Georg C. Ehrnrooth ja Kullervo Rainio (POP). SKDL:n vähemmistön Taisto Sinisalo teki henkilökohtaisen ääniennätyksensä, mutta hän hävisi puolue-enemmistön tukemalle Terho Pursiaiselle. Eduskuntaan palasivat myös muun muassa SMP:n Eino Poutiainen ja Pekka Vennamo.

SMP ja SKL tekivät vaaliliiton kaikissa manner-Suomen vaalipiireissä. Kahdessatoista piirissä kyseiseen liittoumaan kuului myös POP ja yhdessä LKP.^[2]

Suomen kansan yhtenäisyyden puolue oli menettänyt ainoan kansanedustajansa, kun Matti Asunmaa siirtyi Keskustapuolueeseen keväällä 1977. Näissä vaaleissa puolue ei saanut enää yhtään ehdokastaan läpi. Puoluerekisteristä poistettiin vaalien jälkeen Sosialistinen Työväenpuolue (STP) ja Suomen yksityisyrittäjäin puoluejärjestö (SYP).

Muutoksia eduskunnan kokoonpanossa

Eduskuntaan palannut SMP:n entinen puoluesihteeri Eino Poutiainen kuoli syyskuussa 1979. Samalla SMP menetti yhden eduskuntapaikan vaaliliittokumppanilleen SKL:lle, kun Poutiaisen tilalle tuli rehtori Erkki Korhonen.^[3]

SDP:n kansanedustaja Salme Myyryläinen kuoli syyskuussa 1980 ja Kokoomuksen Irma Rihtniemi-Koski tammikuussa 1981. Myyryläisen tilalle uudeksi kansanedustajaksi tuli oikeustieteen kandidaatti Jouko Skinnari ja Rihtniemi-Kosken tilalle arkkitehti Jouni J. Särkijärvi. SKDL:n kansanedustaja Anna-Liisa Hyvönen siirtyi syysistuntokauden 1980 alussa Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja uudeksi kansanedustajaksi tuli aiemminkin varasijalta eduskuntaan noussut valtiotieteen kandidaatti Kati Peltola.^[4]

SDP:n kansanedustaja Tellervo M. Koivisto kuoli tapaturmaisesti maaliskuussa 1982 ja uudeksi kansanedustajaksi tuli ekonomi Riitta Järvisalo. SDP:n kansanedustaja, sosiaali- ja terveysministeri Jacob Söderman siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi ja hänen tilalleen tuli varasijalta valtiotieteen maisteri Pertti Paasio. Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeriksi valitun, SKDL:n enemmistösiipeen kuuluneen Ilkka-Christian Björklundin tilalle tuli puolueen vähemmistöön kuulunut piirisihteeri Markus Kainulainen. ^[5]

SDP:n kansanedustaja Bror Lillqvist kuoli helmikuussa 1983 ja hänen tilalleen tuli sosionomi Kari Urpilainen.^[6]

Kampanjatunnukset

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue: Suomi nousuun
Kansallinen Kokoomus: Pää pystyyn suomalainen! Kokoomus − rakentava vaihtoehto
Keskustapuolue − turvallinen suomalainen
Suomen Kansan Demokraattinen Liitto: Lamaan ei ole pakko alistua
Ruotsalainen kansanpuolue: Gemenskap, frihet, framtidstro
Liberaalinen kansanpuolue: Aja asiaasi keskiluokka − äänestä liberaaleja
Suomen Kristillinen Liitto: Perusarvot kunniaan − kristillistä liittoa tarvitaan
Suomen Maaseudun Puolue: Sisulla ja sydämellä − työtä kansan puolesta

^[7]

Tulokset

Äänestysaktiivisuus	81,2 %^[8]^[9]	+1,5

Puolue		Edustajat		Äänet
Puolue		Edustajat		Osuus		Lukumäärä
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	52	−2	23,89 %	−1,0	691 512	+7 922
	Kansallinen Kokoomus	47	+12	21,65 %	+3,3	626 764	+121 619
	Suomen Kansan Demokraattinen Liitto	35	−5	17,90 %	−1,0	518 045	−1 438
	Keskustapuolue	36	−3	17,29 %	−0,3	500 478	+15 706
	Suomen Kristillinen Liitto	9	--	4,78 %	+1,5	138 244	+47 645
	Suomen Maaseudun Puolue	7	+5	4,58 %	+1,0	132 457	+33 642
	Ruotsalainen kansanpuolue	9	--	4,23 %	−0,4	122 418	−5 793
	Liberaalinen Kansanpuolue	4	−5	3,68 %	−0,7	106 560	−12 974
	Suomen perustuslaillinen kansanpuolue		−1	1,21 %	−0,4	34 958	−8 386
	Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue		−1	0,32 %	−1,3	9 316	−36 086
	Åländsk Samling	1	--	0,32 %	−0,0	9 286	−196
	Sosialistinen Työväenpuolue			0,10 %	−0,2	2 955	−6 502
	Suomen Yksityisyrittäjäin Puolue			0,04 %	−0,4	1 233	−10 242
	Muut			0,01 %	−0,0	220	−289
	Yhteensä	200		100 %		2 894 446	+144 628
Lähde: Tilastokeskus 2004^[10]

Eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat

Sija	Ehdokas	Puolue	Vaalipiiri	Äänet
1	Pertti Salolainen	Kok.	Helsingin kaupungin vaalipiiri	26 562
2	Kalevi Sorsa	SDP	Helsingin kaupungin vaalipiiri	18 336
3	Elsi Hetemäki-Olander	Kok.	Uudenmaan läänin vaalipiiri	15 275
4	Pirkko Työläjärvi	SDP	Turun läänin pohjoinen vaalipiiri	14 720
5	Juhani Kortesalmi	SMP	Oulun läänin vaalipiiri	14 386
6	Ulla-Leena Alppi	SKDL	Hämeen läänin pohjoinen vaalipiiri	13 936
7	Veikko Vennamo	SMP	Kuopion läänin vaalipiiri	12 715
8	Kaarina Suonio	SDP	Helsingin kaupungin vaalipiiri	12 488
9	Matti Ahde	SDP	Oulun läänin vaalipiiri	11 993
10	Lea Savolainen	SDP	Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri	11 752
Lähde: Tilastokeskus^[11]

Katso myös

Luettelo vaalikauden 1979 kansanedustajista

Lähteet

Aiheesta muualla

Doria.fi − Eduskuntavaalit 1979, tilastokeskuksen julkaisu

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

Search