Heinrich Rohrer
Heinrich Rohrer (6. kesäkuuta 1933 Buchs, Sankt Gallenin kantoni – 16. toukokuuta 2013 Wollerau, Schwyzin kantoni[1]) oli sveitsiläinen fyysikko. Hän sai vuonna 1986 yhdessä Gerd Binnigin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon tunnelointimikroskoopin (STM) kehittämisestä.[2]
| Heinrich Rohrer | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. kesäkuuta 1933 Buchs, Sankt Gallenin kantoni, Sveitsi |
| Kuollut | 16. toukokuuta 2013 (79 vuotta) Wollerau, Schwyzin kantoni, Sveitsi |
| Kansalaisuus | sveitsiläinen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Wolfgang Pauli |
| Instituutti | Rutgersin yliopisto IBM |
| Tutkimusalue | fysiikka |
| Palkinnot |  Nobelin fysiikanpalkinto (1986) |
Rohrer syntyi Sveitsin Buchsissa ja opiskeli ETH Zürichissä, missä hän väitteli vuonna 1960. Hänen opettajiinsa kuuluivat Wolfgang Pauli ja Jörgen Lykke Olsen. Tohtorintutkinnon jälkeen hän vietti kaksi post doc -vuotta Yhdysvalloissa.[3]
Rohrer aloitti työt IBM:n tutkimuslaboratoriossa Rüschlikonissa vuonna 1963. Gerd Binnigistä tuli hänen työkaverinsa, ja he suunnittelivat yhdessä tunnelimikroskoopin. Laitteessa on terävä volframianturi, jonka muutaman atomin levyinen kärki tuodaan 5–10 atomin paksuuden päähän johtavasta tai puolijohtavasta pinnasta. Kun kärjen sähköpotentiaali saadaan poikkeamaan muutamia voltteja pinnan potentiaalista, syntyy elektronivirta. Virran voimakkuus riippuu kärjen ja pinnan välisestä tasosta, ja pitämällä virta vakiona voidaan kärki saada liikkumaan erittäin tarkasti pinnan muotoja seuraillen. Tällöin saadaan pinnanmuodoista kartta, jossa sen korkeuserot näkyvät jopa atomin paksuuden tarkkuudella.[4]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Biografia Nobel-säätiön sivuilla (englanniksi)