Ilja Metšnikov
Ilja Iljitš Metšnikov (ven. Илья́ Ильи́ч Ме́чников, 15. toukokuuta (J: 3. toukokuuta) 1845 Ivanovkan kylä Harkovan lähellä – 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1916 Pariisi[2]) oli venäläinen mikrobiologi. Hän teki merkittävää tutkimustyötä immuunijärjestelmän tutkimuksessa. Hän sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1908 työstään fagosytoosin alalla.[3]
Ilja Metšnikov | |
---|---|
Илья́ Ильи́ч Ме́чников | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Илья́ Ильи́ч Ме́чников |
Syntynyt | [1] Ivanovka [1] |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Leon Cienkowski ja Louis Pasteur |
Oppilaat | Danylo Zabolotny (käännä suomeksi), Nikolai Gamaleja, Waldemar Haffkine, Jakov Bardah, Lev Tarasevitš, Ivan Savtšenko ja Alexandre Besredka |
Tutkimusalue | Immunologia, mikrobiologia, gerontologia, patologia, embryologia ja immuunijärjestelmä |
Palkinnot | Nobelin lääketieteen palkinto (1908) |
Metšnikov syntyi vauraan maanomistajan perheeseen. Hän valmistui vuonna 1864 Harkovan yliopistosta, jatkoi opintojaan Gießenin, Göttingenin ja Münchenin yliopistoissa ja suoritti tutkimustyötä Italiassa. Vuonna 1868 hän väitteli tohtoriksi Pietarin yliopistossa.[2]
Vuosina 1870–1882 Metšnikov toimi Odessan Novorossijskin yliopiston professorina. Hän erosi virastaan protestina hallituksen taantumuksellista koulutuspolitiikkaa vastaan.[4] Vuonna 1886 hän perusti yhdessä Nikolai Gamalejan kanssa Venäjän ensimmäisen bakteriologisen tutkimusaseman. Vuonna 1887 Metšnikov muutti Pariisiin, jossa hän vuodesta 1888 lähtien toimi Pasteur-instituutin laboratorion johtajana ja vuodesta 1905 instituutin varajohtajana.[2]
Metšnikov tutki muun muassa merieläinten alkionkehitystä ja havaitsi fagosytoosia meritähtien toukkavaiheessa.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilja Metšnikov Wikimedia Commonsissa