Kevin Phillips (jalkapalloilija)

Uran alku

Phillips liittyi Southamptoniin 14-vuotiaana.^[1] Hän pelasi seuran nuorisojoukkueissa neljä vuotta, mutta ei saanut ammattilaissopimusta, koska pienikokoisen Phillipsin ei uskottu pärjäävän hyökkääjänä eikä hänen näytöt vakuuttaneet myöskään oikeana puolustajana. Hän siirtyi tämän jälkeen paikalliseen alasarjan amatöörijoukkue Baldock Towniin. Phillipsin peliesitykset herättivät 1. divisioonassa pelanneet Watfordin kiinnostuksen, ja hän siirtyi seuraan 10 000 punnan siirtosummalla joulukuussa 1994. ^[2]

Phillips pääsi pelaamaan heti siirryttyään Watfordiin. Ensimmäisellä kaudellaan hän onnistui viimeistelemään yhdeksän maalia 16 pelaamassaan ottelussa. Phillips on sanonut olevansa koko uransa velkaa Watfordin silloiselle managerille, Glenn Roederille, saatuaan tilaisuuden näyttää taitonsa.^[3] Phillipsin ensimmäinen täysi kausi 1995–1996 sujui Watfordilta heikosti, sillä se putosi 2. divisioonaan, mutta Phillips onnistui maalinteossa 11 kertaa. Seuraava kausi jäi Phillipsin viimeiseksi Watfordissa, josta hän siirtyi 1. divisioonan Sunderlandiin 325 000 punnan summalla heinäkuussa 1997.^[4]

Sunderlandissa huipulle

Sunderland oli pudonnut Valioliigasta edellisellä kaudella ja yritti nopeaa nousua takaisin. Phillipsin 30 maalia runkosarjassa auttoivat Sunderlandin aina nousukarsintojen finaaliin asti. Se kuitenkin hävisi ratkaisevan ottelun rangaistuspotkukilpailussa Charltonia vastaan, mikä on Phillipsin mukaan "hänen uransa suurin pettymys".^[5] Keväällä 1998 Phillips esiintyi myös Englannin B-maajoukkueessa yhdessä ottelussa.^[6] Kausi 1998–1999 toi Sunderlandille ja Phillipsille 1. divisioonan mestaruuden ja nousun Valioliigaan.^[4] Phillips valittiin myös maajoukkueeseen, jossa hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Unkaria vastaan huhtikuussa 1999.^[7]

Vastoin odotuksia Sunderland pelasi Valioliigassa hyvin, ja Phillips loisti kärjessä. Ennen kauden alkua televisiokommentaattorina toiminut entinen pelaaja Rodney Marsh arveli, että "Phillips vaivoin pystyisi kuuteen maaliin".^[8] Phillips osoitti epäilyt turhiksi voittamalla Valioliigan maalikuninkuuden 30 maalilla ja samalla ensimmäisenä englantilaispelaajana Euroopan Kultainen kenkä -palkinnon.^[8] Hän oli pelaajayhdistyksen Vuoden pelaaja -äänestyksessä toinen Roy Keanen jälkeen.^[9] Phillips valittiin myös Englannin joukkueeseen kesän EM-kilpailuihin, mutta Phillips ei päässyt kertaakaan kisoissa kentälle.^[10]

Seuraavina kahtena kautena Phillipsin maalimäärä pieneni, mutta hän onnistui silti tekemään molemmilla yli 10 maalia vaikka Sunderland oli jälkimmäisellä kaudella vasta sijalla 17. Hän oli mukana myös maajoukkueessa pelaten tänä aikana kolmessa maaottelussa.^[11] Kausi 2002–2003 oli sekä seuralle että Phillipsille heikko. Sunderland jäi viimeiseksi ja putosi. Ensi kerran Sunderlandissa alle 10 maaliin jäänyt Phillips siirtyi kauden päätteeksi Valioliigassa pelaavaan Southamptoniin 3,25 miljoonalla punnalla.^[12]

Southampton ja Aston Villa

Southamptonissa Phillips ei pystynyt saavuttamaan samoja maalimääriä kuin parhaimmillaan Sunderlandissa, mutta teki kuitenkin yli 10 maalia kaudessa. Kaudella 2003–2004 hän pääsi myös pelaamaan UEFA Cupissa, mutta Southampton hävisi heti ensimmäisellä kierroksella Steaua Bukarestille.^[13] Southamptonin pudottua Valioliigasta kauden 2004–2005 päätteeksi Phillips siirtyi Aston Villaan miljoonan punnan siirtosummalla.^[14] Villassa loukkaantumisista kärsinyt Phillips ei juurikaan tehnyt maaleja, ja hän päätti siirtyä Mestaruussarjan West Bromwichiin yhden kauden jälkeen.^[15]

Mestaruussarja ja paluu Valioliigaan

West Bromwichin riveissä Phillips löysi jälleen maalivainunsa. Ensimmäinen kausi toi mukanaan 19 maalia ja paikan nousukarsintojen finaaliin, jonka se kuitenkin hävisi. Kausi 2007–2008 meni sekä Phillipsiltä että West Bromwichilta vieläkin paremmin. Hän teki 22 maalia, ja seura nousi Valioliigaan. Phillips palkittiin kauden päätteeksi vuoden parhaana pelaajana. Vaikka Phillips olisi voinut jatkaa West Bromwichissa, hän päätti vaihtaa Birminghamiin, koska uskoi joutuvansa vaihtopenkille ja seuran olevan mukana putoamistaistelussa. ^[8][4]

Ensimmäisellä Birmingham-kaudellaan Phillips pelasi avauskokoonpanossa ja teki 36 Mestaruussarjan ottelussa 14 maalia. Hän oli Birminghamin paras maalintekijä Valioliigaan nousuun päättyneellä kaudella. Kaudella 2009–2010 Phillips oli pääasiassa vaihtopelaajan roolissa. Kesällä 2010 hän teki yhden vuoden mittaisen jatkosopimuksen seuran kanssa.^[16] Birmingham voitti 2011 liigacupin, mutta Phillips ei pelannut finaalissa Arsenalia vastaan.^[17] Kauden päätteeksi Birmingham putosi Mestaruussarjaan ja Phillips jätti seuran sopimuksensa päätyttyä.^[18]

Pelaajauran loppuvaiheet

Heinäkuussa 2011 Phillips siirtyi Mestaruussarjan Blackpooliin vuoden mittaisella sopimuksella.^[19] Phillips onnistui kauden aikana maalinteossa 17 kertaa ja oli Blackpoolin paras maalintekijä. Blackpool eteni aina Valioliigan nousukarsintojen finaaliin, jonka se hävisi. Kauden päätteeksi Phillips päätti jatkaa vielä uraansa ja hänen sopimusta jatkettiin vuodella.^[20] Seuraavalla kaudella Phillipsin rooli pieneni ja lopulta hän siirtyi tammikuussa 2013 manageri Ian Hollowayn perässä Mestaruussarjan Crystal Palaceen loppukauden mittaiselle lainalle. Crystal Palace pääsi lopulta nousukarsintafinaaliin, jossa Phillips onnistui Watfordia vastaan rangaistuspotkussa jatkoajalla ja varmisti Palacen nousun Valioliigaan. Phillips siirtyi kauden päätteeksi pysyvästi yhden vuoden sopimuksella Crystal Palaceen, mutta hän ei kyennyt murtautumaan enää kokoonpanoon. Tammikuussa 2014 Phillips siirtyi vielä loppukauden mittaiselle lainalle sarjaporrasta alemmas Leicester Cityyn, jossa hän oli jälleen avainasemassa nostamassa yhtä seuraa Valioliigaan.^[21][22]

Kauden 2013–2014 päätteeksi Phillips päätti pitkä pelaajauransa 40-vuotiaana. Lopettaessaan hän oli muun muassa kaikkien aikojen vanhin kenttäpelaaja sekä Leicesterissä että Crystal Palacessa, ja Leicesterin vanhin maalintekijä.^[22][23]

Pelaajauran päätyttyä Phillips jäi Leicester Cityyn valmennustehtäviin. Syksyllä 2015 hänet palkattiin Derby Countyyn Paul Clementin apuvalmentajaksi.^[24] Kesällä 2018 Phillips siirtyi Stoke Cityyn Gary Rowettin valmennusryhmään, mutta joutui jättämään tehtävänsä tammikuussa 2019 Rowettin saatua potkut.^[25][26]

Kevin Phillips on naimisissa Julie Phillipsin kanssa. Heillä on neljä lasta – Millie, Toby, Tia ja Alfie.^[27]

• 1. divisioonan voitto: 1998–1999
• Mestaruussarjan voitto: 2007–2008, 2013–2014
• Englannin liigacupin voitto: 2007–2008
• Euroopan Kultainen kenkä: 1999–2000
• Valioliigan paras maalintekijä: 1999–2000

Seurajoukkue

¹ Sisältää nousukarsinnat. ² Yhdessä lähteistä maalimäärä on 13, muissa 12.

^[28][21][29]

Maaottelut

Päivämäärä	Pelipaikka	Vastustaja	Tulos†	Kilpailu
28. huhtikuuta 1998	Budapest, Unkari	Unkari	1–1	ystävyysottelu
10. lokakuuta 1999	Sunderland, Englanti	Belgia	2–1	ystävyysottelu
28. helmikuuta 2000	Lontoo, Englanti	Argentiina	0–0	ystävyysottelu
27. toukokuuta 2000	Lontoo, Englanti	Brasilia	1–1	ystävyysottelu
3. kesäkuuta 2000	Ta' Qali, Malta	Malta	2–1	ystävyysottelu
15. marraskuuta 2000	Torino, Italia	Italia	0–1	ystävyysottelu
10. marraskuuta 2001	Manchester, Englanti	Ruotsi	1–1	ystävyysottelu
13. helmikuuta 2002	Amsterdam, Alankomaat	Alankomaat	1–1	ystävyysottelu

^† Taulukossa Englannin maalit ovat aina ensin

^[7]