Brasilian jalkapallomaajoukkue

Miesten kansainvälinen jalkapallojoukkue edustaa Brasiliaa

Brasilian jalkapallomaajoukkue (port. Seleção Brasileira) edustaa Brasiliaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se on saavuttanut ainoana maana viisi maailmanmestaruutta, ja se on myös ainoa joukkue, joka ei koskaan ole jäänyt MM-kisojen lopputurnauksen ulkopuolelle.[3]

Brasilia
LempinimiCanarinho (Pieni kanarialintu)
A Seleção (Valinta)
Verde-Amarela (Vihreä ja keltainen)
Pentacampeões (Viisinkertainen mestari)
LiittoConfederação Brasileira de Futebol (CBF)
MaanosaliittoCONMEBOL
ValmentajaDorival Júnior
KapteeniNeymar
Eniten otteluitaCafu (142)[1]
Eniten maalejaPelé ja Neymar (77)[1]
FIFAn maakoodiBRA
FIFA-ranking3 (26.10.2023) [2]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Argentiina  3–0  Brasilia
(Buenos Aires, Argentiina; 20. elokuuta 1914)

Suurin voitto

Brasilia  14–0  Nicaragua
(México, Meksiko; 17. lokakuuta 1975)

Suurin tappio

Brasilia  1–7  Saksa
(Belo Horizonte, Brasilia; 8. heinäkuuta 2014)
Uruguay  6–0  Brasilia
(Viña del Mar, Chile; 18. syyskuuta 1920)

MM-kilpailut
Esiintymiset22 (ensimmäiset 1930)
Paras MM-sijoitusMaailmanmestaruus 1958, 1962, 1970,
1994 ja 2002 (5)
Copa América
Esiintymiset35 (ensimmäiset 1916)
Paras sijoitusMestaruus 1919, 1922, 1949,
1989, 1997, 1999, 2004, 2007 ja 2019 (9)
Mitalit
Maa:  Brasilia
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa KultaaEtelä-Korea/Japani 2002
Kultaa KultaaYhdysvallat 1994
Kultaa KultaaMeksiko 1970
Kultaa KultaaChile 1962
Kultaa KultaaRuotsi 1958
Hopeaa HopeaaRanska 1998
Hopeaa HopeaaBrasilia 1950
Pronssia PronssiaArgentiina 1978
Pronssia PronssiaRanska 1938
Copa América
Kultaa KultaaVenezuela 2007
Kultaa KultaaPeru 2004
Kultaa KultaaBrasilia 1999
Kultaa KultaaBolivia 1997
Kultaa KultaaBrasilia 1989
Kultaa KultaaBrasilia 1949
Kultaa KultaaBrasilia 1922
Kultaa KultaaBrasilia 1919
Hopeaa HopeaaUruguay 1995
Hopeaa HopeaaChile 1991
Hopeaa Hopeaa1983
Hopeaa HopeaaArgentiina 1959
Hopeaa HopeaaPeru 1957
Hopeaa HopeaaPeru 1953
Hopeaa HopeaaArgentiina 1946
Hopeaa HopeaaChile 1945
Hopeaa HopeaaArgentiina 1937
Hopeaa HopeaaArgentiina 1925
Hopeaa HopeaaArgentiina 1921
Pronssia PronssiaArgentiina 1959
Pronssia PronssiaUruguay 1942
Pronssia PronssiaChile 1920
Pronssia PronssiaUruguay 1917
Pronssia PronssiaArgentiina 1916
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaRio de Janeiro 2016
Hopeaa HopeaaLontoo 2012
Hopeaa HopeaaSoul 1988
Hopeaa HopeaaLos Angeles 1984
Pronssia PronssiaPeking 2008
Pronssia PronssiaAtlanta 1996
Maanosaliittojen cup
Kultaa KultaaBrasilia 2013
Kultaa KultaaEtelä-Afrikka 2009
Kultaa KultaaSaksa 2005
Kultaa KultaaSaudi-Arabia 1997
Hopeaa HopeaaMeksiko 1999

MM-kisahistoria

Brasilia on ainoana joukkueena osallistunut jokaisiin MM-kisoihin. Se on saavuttanut MM-kisoista viisi maailmanmestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia, minkä vuoksi Brasilia on MM-kisahistorian menestyksekkäin joukkue.

Vuodet 1914–1938

Brasilian maajoukkue perustettiin vuonna 1914 ja ensimmäisessä ottelussaan se kohtasi englantilaisen seurajoukkueen Exeter Cityn, jonka se myös voitti maalein 2–0. Joukkueen varhaishistoria ei kuitenkaan ollut erityisen menestyksekästä. Osasyynä tähän olivat Brasilian jalkapalloliiton sisäiset ammattilaisurheiluun liittyneet kiistat, jotka vaikuttivat maan jalkapallon kehitykseen kielteisesti, eikä Brasilia kyennyt muodostamaan parhaita mahdollisia maajoukkueita.lähde? Oman osansa kiistaan toivat São Paulon ja Rio de Janeiron osavaltioiden liittojen väliset erimielisyydet. Maajoukkuepelaajat tulivat aina jommastakummasta osavaltiosta. Brasilia putosi sekä 1930 että 1934 heti lohkovaiheen jälkeen. 1938 kuitenkin meni paremmin ja joukkue saavutti pronssia. Leônidas da Silva teki Puolaa vastaan käydyssä ottelussa kolme maalia pelattuaan osan ajasta ilman kenkiä.

1950-luku

Vuoden 1950 MM-lopputurnaus järjestettiin Brasiliassa. Kilpailussa ei järjestetty loppuottelua, vaan pisimmälle selviytyneet neljä joukkuetta pelasivat keskenään loppusarjan. Brasilian ja Uruguayn välinen kamppailu kuitenkin muodostui maailmanmestaruuden kannalta ratkaisevaksi. Rio de Janeiron Maracanã-stadionilla ottelua seurasi 199 854 ihmistä ja Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuteen, mutta vaikka se eräässä vaiheessa johti ottelua maalein 1–0, voitti Uruguay lopulta maalein 1–2. Ottelu tunnetaan Etelä-Amerikassa nimellä "Maracanazo" (suom. Maracanan isku).

1954 Sveitsin MM-turnaukseen Brasilia lähti lähes täysin uudistetulla joukkueella. Joukkue vilisi sellaisia tähtipelaajia kuin Nilton Santos, Djalma Santos ja Didi, mutta putosi leikistä hävittyään väkivallan sävyttämässäkenen mukaan? puolivälieräottelussa Unkarille 2–4. Ottelussa ajettiin 76. minuutin kohdalla ulos sekä Nilton Santos että Unkarin József Bozsik, ja vielä 79. minuutin kohdalla Humberto. Jälkipelit jatkuivat vielä loppuvihellyksen jälkeen, kun Unkarin pelaaja Ferenc Puskás, joka oli joutunut loukkaannuttuaan jättämään ottelun kesken jo aikaisemmassa vaiheessa, sai pukuhuoneessa pullosta päähänsä.lähde?

1958 Ruotsin MM-turnaukseen valmentaja Vicente Feola laati joukkueen pelaajille tiukan, 40-kohtaisen sääntöohjelman, joka muun muassa kielsi hattujen ja sateenvarjojen käytön, edustusasussa tupakoinnin ja lehdistölle kommenttien antamisen lukuun ottamatta tiettyjä ajankohtia.lähde? Ainoana joukkueena Brasilialla oli mukana myös psykologi, sillä vuoden 1950 tapahtumat raastoivat yhä eräiden pelaajien mieliä, sekä hammaslääkäri, koska monilla köyhistä oloista lähtöisin olleilla pelaajilla oli hammasongelmia.lähde? Joukkue lähetti myös tarkkailijan seuraamaan Euroopan sisäisiä karsintoja jo vuotta ennen kisojen alkua. MM-kisoissa Brasilia joutui kovaan lohkoon, jossa sen lisäksi pelasivat Englanti, Neuvostoliitto ja Itävalta. Ensimmäisessä ottelussaan joukkue voitti Itävallan 3–0 ja toisessaan pelasi Englannin kanssa maalittoman tasapelin. Turnauksen ennakkosuosikki oli hyväkuntoinen Neuvostoliitto. Brasilia lähti otteluun tavallisesta poikkeavalla kokoonpanolla. Aloitusmiehistössä pelasivat nuoret Zito, Garrincha ja Pelé. Ottelussa maalinteon aloitti Garrincha heti alkuhetkillä, ja kolmen minuutin kuluttua tästä myös Pelé onnistui maalinteossa. Lopulta ottelu myös päättyi 2–0, ja joukkue eteni puolivälieriin Walesia vastaan, jonka se voitti Pelén tekemällä maalilla. Välierässä vastaan asettui Ranska, joka kaatui 5–2, ja Brasilia eteni loppuotteluun isäntäjoukkuetta Ruotsia vastaan. Myös loppuottelun numerot olivat 5–2 Brasilian hyväksi, minkä seurauksena siitä tuli ensimmäinen joukkue, joka kykeni maailmanmestaruuteen kotimaanosansa ulkopuolella.

1960-luku

Brasilia uusi maailmanmestaruutensa vuoden 1962 kisoissa Chilessä. Joukkueen tähtipelaaja oli Garrincha. Pelé loukkaantui alkulohkon toisessa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan.

Vuoden 1966 Englannin MM-kisoja varjostivat jälleen erimielisyydet. Kaikki Brasilian huippujoukkueet halusivat joukkueeseen mahdollisimman paljon omia pelaajiaan. Ennen turnausta valmentaja Feola joutui tekemään valinnan 46 pelaajan joukosta,lähde? josta vain 22 matkusti kisoihin. Kisoissa sallittu kova peli ei sopinut Brasilialle,lähde? joka menestyi huonoiten aikoihin jäätyään alkulohkoon.

1970-luku

1970 Meksikon MM-kisoissa Brasilian joukkueessa pelasivat lukuisat sen aikaiset huippunimet, kuten Pelé, josta tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lajin kolminkertainen maailmanmestari. Hänen "adjuntanttinaan" Jairzinhosta tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa pelaamassaan MM-lopputurnausottelussa ja vielä pelannut suurimman mahdollisen määrän pelejä. Lisäksi tähtisikermään kuuluivat esimerkiksi Carlos Alberto, Tostão, Gérson ja Rivelino. Joukkue raivasi puolivälierissä tieltään Perun ja välierissä Uruguayn edeten loppuotteluun Italiaa vastaan. Italia kaatui maalein 4–1. Kolmannen maailmanmestaruutensa ansiosta Brasilia sai vanhan kiertopalkinnon Jules Rimet -pokaalin omakseen. Pokaali varastettiin myöhemmin, eikä sitä koskaan löydetty.

Pelén ja muiden kirkkaimpien tähtien lopetettua maajoukkueuransa ei Brasilia ollut entisensä 1974 Saksan liittotasavallan MM-turnauksessa. Joukkue hävisi jatkosarjassa totaalista jalkapalloa pelanneelle Alankomaiden joukkueelle ja eteni pronssiotteluun, missä kuitenkin kärsi tappion Puolalle.

1978 MM-kisat pelattiin kiistanalaisissa tunnelmissa, kun joukkue kohtasi jatkosarjassa isäntämaa Argentiinan ottelussa, joka päättyi 0–0. Sekä Argentiina että Brasilia voittivat ottelunsa lohkon muita joukkueita, Perua ja Puolaa vastaan, mutta ennen viimeistä ottelua, Argentiinan ja Perun välistä kohtaamista, Brasilian maaliero oli parempi. Ottelussa Perun argentiinalaissyntyinen maalivahti Ramón Quiroga kuitenkin päästi kuusi maalia ja Argentiina eteni paremman maalieron turvin loppuotteluun. Quirogan tilanne aiheutti suuria epäilyksiä, vaikka molemmat osapuolet ovat vakuuttaneet, ettei mitään vääryyttä tapahtunut.lähde? Brasilia jäi pronssiotteluun, missä se voitti Italian 2–1.

1980-luku

1982 Espanjan MM-kisoissa Telê Santanan valmentamassa joukkueessa pelasivat muiden muassa Zico, Paulo Falcão ja Sócrates. Joukkue voitti loisteliaalla pelillä oman alkulohkonsa ja toisella kierroksella kaatoi puolustavan maailmanmestarin Argentiinan 3–1, mutta putosi turnauksesta hävittyään Italialle 2–3 Paolo Rossin tehtyä ottelun kaikki kolme maalia. Osa asijantuntijoista pitää Brasilian 1982 joukkuetta kaikkien aikojen parhaana.kenen mukaan?

1986 MM-kisoissa neljä vuotta vanhempi joukkue ei ollut enää entisensä. Kisat päättyivät puolivälierissä rangaistuspotkukilpailutappioon Ranskaa vastaan.

1990-luku

1990 Italian MM-turnauksessa joukkuetta valmensi melko kokematon Sebastião Lazaroni. Joukkueen keulahahmo oli keskikenttämies Dunga. Kisat päättyivät jo neljännesvälierissä Diego Maradonan Argentiinaa vastaan. Brasilia hallitsi peliä mielin määrin,kenen mukaan? mutta tappio 0–1 pudotti kirvelevästi ennakkosuosikit jatkosta. Kisojen jälkeen Brasilian joukkuetta kritisoitiin pelityylin liiallisesta eurooppalaistamisesta.

Vuoden 1994 MM-kilpailuissa Yhdysvalloissa Brasilia palasi pelityyliltään enemmän juurilleen ja kykeni jälleen mestaruuteen, 24 vuoden tauon jälkeen. Joukkue voitti alkulohkonsa ja pudotuspelivaiheessa voitti Yhdysvallat, Alankomaat ja Ruotsin, ja eteni loppuotteluun Italiaa vastaan. Loppuottelussa ei tehty varsinaisella peliajalla eikä jatko-ajalla yhtään maalia ja ensimmäisen kerran MM-kisahistoriassa jouduttiin turvautumaan rangaistuspotkukilpailuun mestarin ratkaisemiseksi. Brasilian mestaruus ratkesi, kun Italian Roberto Baggio veti pallon yli maalin.

1998 Ranskan MM-kisoissa joukkuetta valmensi Mário Zagallo, joka itse oli ollut pelaajana voittamassa mestaruutta vuosina 1958 ja 1962, valmentajana 1970 ja apuvalmentajana 1994. Joukkue eteni loppuotteluun, jossa kotijoukkue Ranska voitti kamppailun maalein 3–0.

2000-luku

Vuoden 2002 MM-kisoissa Japanissa ja Etelä-Koreassa Brasilia voitti historiallisen viidennen mestaruutensa. Loppuottelussa se kohtasi toiseksi menestyneimmän MM-kisamaan Saksan, jota vastaan se ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut MM-turnauksessa,[4] tosin Brasilia kohtasi Itä-Saksan vuoden 1974 MM-kisoissa. Vuoden 2002 finaali päättyi Brasilian 2–0-voittoon maalikuninkuuden kahdeksalla osumalla voittaneen Ronaldon viimeisteltyä molemmat maalit.

Vuoden 2006 MM-kisoissa Saksassa Brasilian pelit päättyivät puolivälierissä Ranskaa vastaan numeroin 0–1. Brasilian kaatajaksi nousi Thierry Henry, joka Zinédine Zidanen syötöstä viimeisteli Ranskan voittomaalin. Brasilian joukkueessa jo neljänsiin MM-kisoihinsa osallistunut Ronaldo teki historiaa, kun hän kisojen kolmella maalillaan nousi kautta aikain maalintekijäpörssissä ohi Gerd Müllerin yhteensä 15:llä MM-kisaosumallaan.

2010-luku

Brasilia voitti Etelä-Amerikan karsintalohkon ja pääsi Etelä-Afrikassa vuonna 2010 järjestettyihin maailmanmestaruuskilpailuihin. Brasiliaa valmensi aiemmin joukkueen pelaajana ja kapteenina vaikuttanut Dunga, joka oli voittanut maailmanmestaruuden vuoden 1994 MM-kilpailuissa. Hänen kokoamansa joukkueen pelityyliä arvosteltiin Brasiliassa tylsäksi ja liian puolustavaksi. Brasilia eteni aina puolivälieriin asti, joissa Alankomaat pudotti sen maalein 2–1. Kilpailujen jälkeen Dunga ilmoitti jättävänsä valmennustehtävänsä.

Dungan jälkeen päävalmentajaksi nimettiin Mano Menezes, jonka johdolla Brasilia putosi jo puolivälierissä vuoden 2011 Copa Américassa. Menezes valmensi Brasilian joukkuetta myös olympialaisissa 2012. Brasilian historian ensimmäisen miesten jalkapallon olympiakullan tavoittelu kariutui lopulta finaaliin, jossa Meksiko oli parempi maalein 2–1. Menezes sai potkut tehtävästään marraskuussa 2012 ja maan jalkapalloliitto palkkasi Luiz Felipe Scolarin kymmenen vuoden tauon jälkeen joukkueen päävalmentajaksi.

Vuoden 2014 MM-kotikisoissaan Scolarin valmentama Brasilia pelasi alkulohkossa kaksi voitokasta ottelua Kroatiaa ja Kamerunia vastaan sekä yhden maalittoman tasapelin Meksikoa vastaan ja ylsi maalieron avulla lohkovoittoon. Pudotuspeleissä neljännesvälierässä vastaan tuli Chile, jonka Brasilia päihitti lukemin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan sekä maalittoman jatkoajan jälkeen rangaistuspotkukisassa osumin 3–2. Ratkaisevan maalin ampui Neymar, joka loukkaantui seuraavassa ottelussa, Brasilian 2–1 -voittoon päättyneessä puolivälierässä Kolumbiaa vastaan, eikä pystynyt enää jatkamaan turnauksessa. Samassa pelissä Thiago Silva otti turnauksessa toisen varoituksensa, joten hänkään ei päässyt kentälle välieräottelussa Saksaa vastaan. Tämä ottelu päättyikin Brasilian historialliseen 1–7 -tappioon ja murskasi Brasilian unelman voittaa MM-kultaa kotikisoissa. Brasilia jäi lopulta neljänneksi, kun se hävisi pronssiottelun Alankomaita vastaan maalein 0–3.

Turnaukset

Maanosaliittojen Cupin Brasilia on voittanut neljästi vuosina 1997, 2005, 2009 ja 2013. Olympialaisissa se on kyennyt kolmesti hopealle (1984, 1988 ja 2012) ja kerran pronssille (1996). Copa Américassa Brasilia on voittanut 7 kultaa, 11 hopeaa ja 5 pronssia. MM-kisat se on voittanut viidesti ja yltänyt niin pronssille kuin hopeallekin kahdesti.

Sijoitukset arvokilpailuissa

Maailmanmestaruuskilpailut

Selitykset:

  • O = Ottelut
  • V = Voitto
  • T = Tasapeli
  • H = Tappio
  • TM = Tehdyt maalit
  • PM = Päästetyt maalit
  • ME = Maaliero
VuosiIsäntämaaKierrosSijaOVTHTMPMME
1930  UruguayPuolivälierät6.210152+3
1934  Italia1. kierros14.100113–1
1938  RanskaPronssia3.53111411+3
1950  BrasiliaHopeaa2.6411226+16
1954  SveitsiPuolivälierät5.311185+3
1958  RuotsiMestari1.6510164+12
1962  ChileMestari1.6510145+9
1966  EnglantiLohkovaihe11.310246–2
1970  MeksikoMestari1.6600197+12
1974  Länsi-SaksaNeljäs sija4.732264+2
1978  ArgentiinaPronssia3.7430103+7
1982  Espanja2. kierros5.5401156+9
1986  MeksikoPuolivälierät5.5410101+9
1990  ItaliaNeljännesvälierät9.430142+2
1994  YhdysvallatMestari1.7520113+8
1998  RanskaHopeaa2.74121410+4
2002  Etelä-Korea
 Japani
Mestari1.7700184+14
2006  SaksaPuolivälierät5.5401102+8
2010  Etelä-AfrikkaPuolivälierät6.531194+5
2014  BrasiliaNeljäs sija4.73221114–3
2018  VenäjäPuolivälierät531183+5
2022  QatarPuolivälierät530283+5

Maanosaliittojen cup

VuosiIsäntämaaSijoitusSijaOVTHTMPMME
1992  Saudi-ArabiaEi selviytynyt mukaan
1995  Saudi-ArabiaEi selviytynyt mukaan
1997  Saudi-ArabiaMestari1.5410142+12
1999  MeksikoHopeaa2.5401185+13
2001  Etelä-Korea
 Japani
Neljäs sija4.5122000
2003  RanskaLohkovaihe5.3111330
2005  SaksaMestari1.5311126+6
2009  Etelä-AfrikkaMestari1.5500145+9
2013  BrasiliaMestari1.5410143+11
2017  VenäjäEi selviytynyt mukaan

Gold Cup

VuosiIsäntämaaSijoitusSijaOVTHTMPMME
1996  YhdysvallatHopeaa2.4301103+7
1998  YhdysvallatPronssia3.522162+4
2003  Yhdysvallat
 Meksiko
Hopeaa2.530264+2

Etelä-Amerikan-mestaruuskilpailut

VuosiIsäntämaaSijoitusSijaOVTHTMPMME
1916  ArgentiinaPronssia3.302134–1
1917  UruguayPronssia3.320153+2
1919  BrasiliaMestari1.3210113+8
1920  ChilePronssia3.310218–1
1921  ArgentiinaHopeaa2.310243+1
1922  BrasiliaMestari1.413042+2
1923  UruguayNeljäs sija4.300325–3
1924  UruguayVetäytyi kisoista
1925  ArgentiinaHopeaa2.4211119+2
1926  ChileVetäytyi kisoista
1927  PeruVetäytyi kisoista
1929  ArgentiinaVetäytyi kisoista
1935  PeruVetäytyi kisoista
1937  ArgentiinaHopeaa2.5401179+8
1939  PeruVetäytyi kisoista
1941  ChileVetäytyi kisoista
1942  UruguayPronssia3.6312157+8
1945  ChileHopeaa2.6501195+14
1946  ArgentiinaHopeaa2.5311137+6
1947  EcuadorVetäytyi kisoista
1949  BrasiliaMestari1.7601397+32
1953  PeruHopeaa2.6402156+9
1955  ChileVetäytyi kisoista
1956  UruguayNeljäs sija4.522145–1
1957  PeruHopeaa2.6402239+14
1959  ArgentiinaHopeaa2.6420177+10
1959  EcuadorPronssia3.4202710–3
1963  BoliviaNeljäs sija4.62131213–1
1967  UruguayVetäytyi kisoista

Copa América

VuosiIsäntämaaSijoitusSijaOVTHTMPMME
1975Ei isäntämaataPronssia3.6501164+12
1979Ei isäntämaataPronssia3.6222109+1
1983Ei isäntämaataHopeaa2.824284+4
1987  ArgentiinaLohkovaihe5.210154+1
1989  BrasiliaMestari1.7520111+10
1991  ChileHopeaa2.7412128+4
1993  EcuadorPuolivälierät5.412164+2
1995  UruguayHopeaa2.6420103+7
1997  BoliviaMestari1.6600223+19
1999  ParaguayMestari1.6600172+15
2001  KolumbiaPuolivälierät6.420254+1
2004  PeruMestari1.6321136+7
2007  VenezuelaMestari1.6411155+10
2011  ArgentiinaPuolivälierät8.413064+2
2015  ChilePuolivälierät5.421154+1
2016  YhdysvallatLohkovaihe9.311172+5
2019  BrasiliaMestari1.6420131+12
2021  BrasiliaHopeaa2.7511123+9
2024  Ecuador

Kesäolympialaiset

VuosiIsäntämaaSijoitusSijaOVTHTMPMME
1900 PariisiEi osallistunut
1908 LontooEi osallistunut
1912 TukholmaEi osallistunut
1920 AntwerpEi osallistunut
1924 PariisiEi selviytynyt karsinnoista
1928 AmsterdamEi osallistunut
1936 BerliiniEi osallistunut
1948 LontooEi osallistunut
1952 HelsinkiPuolivälierät6.320196+3
1956 MelbourneEi selviytynyt karsinnoista
1960 Rooma1. kierros6.3201106+4
1964 Tokio1. kierros9.311152+3
1968 México1. kierros11.302145–1
1972 München1. kierros12.301246–2
1976 MontrealNeljäs sija4.5212660
1980 MoskovaEi selviytynyt karsinnoista
1984 Los AngelesHopeaa2.641195+4
1988 SoulHopeaa2.6411124+8
1992 BarcelonaEi selviytynyt karsinnoista
1996 AtlantaPronssia3.6411168+8
2000 SydneyPuolivälierät6.4202660
2004 AteenaEi selviytynyt karsinnoista
2008 PekingPronssia3.6411143+11
2012 LontooHopeaa2.6501167+9
2016 Rio de JaneiroKultaa1.6330131+12
2020 Tokio

Pelaajat

Nykyinen joukkue

Päivitetty 9. elokuuta 2016.

Seuraavat pelaajat valittiin kesäkuussa 2016 pelattuun Copa América Centenarioon.[5]

#PaikkaPelaajaSyntymäaikaMaaottelutMaalitSeura
1MAlisson2. lokakuuta 1992 (ikä 31)90 Liverpool
12MDiego Alves24. kesäkuuta 1985 (ikä 38)80 Valencia
23MMarcelo Grohe13. tammikuuta 1987 (ikä 37)20 Grêmio
2PDani Alves6. toukokuuta 1983 (ikä 40)937 Juventus
3PMiranda7. syyskuuta 1984 (ikä 39)310 Internazionale
4PGil12. kesäkuuta 1987 (ikä 36)100 Shandong Luneng
6PFilipe Luís9. elokuuta 1985 (ikä 38)261 Atlético Madrid
13PMarquinhos14. toukokuuta 1994 (ikä 29)110 PSG
14PRodrigo Caio17. elokuuta 1993 (ikä 30)10 São Paulo
15PFabinho23. lokakuuta 1993 (ikä 30)40 Liverpool
16PDouglas Santos22. maaliskuuta 1994 (ikä 30)10 Atlético Mineiro
5KCasemiro23. helmikuuta 1992 (ikä 32)110 Real Madrid
7KGanso12. lokakuuta 1989 (ikä 34)80 Sevilla
8KElias16. toukokuuta 1985 (ikä 38)350 Corinthians
10KLucas Lima9. heinäkuuta 1990 (ikä 33)122 Santos
17KWalace4. huhtikuuta 1995 (ikä 29)10 Grêmio
18KRenato Augusto8. helmikuuta 1988 (ikä 36)114 Beijing Guoan
19KWillian9. elokuuta 1988 (ikä 35)386 Chelsea
20KLucas13. elokuuta 1992 (ikä 31)344 Tottenham Hotspur FC
22KPhilippe Coutinho12. kesäkuuta 1992 (ikä 31)174 Fc Barcelona
9HJonas1. huhtikuuta 1984 (ikä 40)123 Benfica
11HGabriel30. elokuuta 1996 (ikä 27)42 Santos
21HHulk25. heinäkuuta 1986 (ikä 37)4812 Shanghai SIPG

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt maajoukkueuraansa jatkavat pelaajat:

PaikkaPelaajaSyntymäaikaMaaottelutMaalitSeuraViimeisin maaottelukutsu
MEderson17. elokuuta 1993 (ikä 30)00 BenficaCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
PAlex Sandro26. tammikuuta 1991 (ikä 33)60 JuventusCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
PFagner11. kesäkuuta 1989 (ikä 34)00 CorinthiansCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
PGabriel Paulista26. marraskuuta 1990 (ikä 33)00 ArsenalCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
PJemerson24. elokuuta 1992 (ikä 31)00 MonacoCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
PDavid Luiz22. huhtikuuta 1987 (ikä 37)563 PSG Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]
PDanilo15. heinäkuuta 1991 (ikä 32)150 Real Madrid Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]
PFelipe16. toukokuuta 1989 (ikä 34)00 Porto Paraguay, 29. maaliskuuta 2016
PMarcelo12. toukokuuta 1988 (ikä 35)424 Real Madrid Argentiina, 12. marraskuuta 2015
PRafinha7. syyskuuta 1985 (ikä 38)20 Bayern München Chile, 8. lokakuuta 2015
KKaká22. huhtikuuta 1982 (ikä 42)9229 Orlando CityCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KOscar9. syyskuuta 1991 (ikä 32)4812 ChelseaCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KLuiz Gustavo23. heinäkuuta 1987 (ikä 36)412 WolfsburgCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KFernandinho4. toukokuuta 1985 (ikä 38)292 Manchester CityCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KDouglas Costa14. syyskuuta 1990 (ikä 33)173 JuventusCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KRafinha12. helmikuuta 1993 (ikä 31)21 BarcelonaCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KFelipe Anderson15. huhtikuuta 1993 (ikä 31)10 LazioCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KAlex Teixeira6. tammikuuta 1990 (ikä 34)00 Jiangsu SuningCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
KRamires24. maaliskuuta 1987 (ikä 37)514 Jiangsu Suning Costa Rica, 5. syyskuuta 2015
HRicardo Oliveira6. toukokuuta 1980 (ikä 43)165 SantosCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
HRoberto Firmino2. lokakuuta 1991 (ikä 32)114 LiverpoolCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
HGabriel Jesus3. huhtikuuta 1997 (ikä 27)00 Manchester CityCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
HLuan27. maaliskuuta 1993 (ikä 31)00 GrêmioCopa América Centenario, alustava joukkue[6]
HNeymar5. helmikuuta 1992 (ikä 32)7046 Barcelona Paraguay, 29. maaliskuuta 2016[7]

Eniten maaotteluita

Cafu on eniten otteluita pelannut pelaaja Brasilian maajoukkueessa 142 ottelullaan.

Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla. Tilastot päivitetty 24. joulukuuta 2022.[1]

#PelaajaVuodetOttelutMaalit
1Cafu1990–20061425
2Dani Alves2006–1268
3Roberto Carlos1992–200612511
4Neymar2010–12477
5Thiago Silva2008–1137
6Lúcio2000–20111054
7Cláudio Taffarel1988–19981010
8Robinho2003–201710028
9Djalma Santos1952–1968983
9Ronaldo1994–20119862

Eniten maaleja

Pelé on tehnyt Brasilian maajoukkueessa 77 maalia.

Vahvennetut ovat vielä aktiivipelaajia ainakin seuratasolla. Päivitetty 24. joulukuuta 2022.[1]

#PelaajaVuodetMaalitOttelut
1Pelé1957–19717792
1Neymar2010–77124
3Ronaldo1994–20116298
4Romário1987–20055570
5Zico1976–19894871
6Bebeto1985–19983975
7Rivaldo1993–20033574
8Jairzinho1964–19823381
8Ronaldinho1999–20133397
10Ademir1945–19533239
10Tostão1966–19723254

Brasilian jalkapallomuseo – Hall of Fame

Seuraavat brasilialaiset pelaajat on asetettu parhaimmiksi pelaajaksi Brasilian Hall of Famessa.

Edelliset kokoonpanot

Maailmanmestaruuskilpailut

Copa América

  • Copa América 1987
  • Copa América 1989
  • Copa América 1991
  • Copa América 1993
  • Copa América 1995
  • Copa América 1997
  • Copa América 1997
  • Copa América 2001
  • Copa América 2004
  • Copa América 2007
  • Copa América 2011
  • Copa América 2015
  • Copa América Centenario (2016)

Maanosaliittojen cup

Gold Cup

  • CONCACAF Gold Cup 1996
  • CONCACAF Gold Cup 1998
  • CONCACAF Gold Cup 2003

Olympialaiset

  • Kesäolympialaiset 1952
  • Kesäolympialaiset 1960
  • Kesäolympialaiset 1964
  • Kesäolympialaiset 1968
  • Kesäolympialaiset 1972
  • Kesäolympialaiset 1976
  • Kesäolympialaiset 1984
  • Kesäolympialaiset 1988
  • Kesäolympialaiset 1996
  • Kesäolympialaiset 2000
  • Kesäolympialaiset 2008
  • Kesäolympialaiset 2012
  • Kesäolympialaiset 2016

Valmentajat

Maailmanmestaruuden voittaneet valmentajat on lihavoitu.

Nykyiset valmentajat

PäävalmentajaTite
ApuvalmentajaCléber Xavier
MaalivahtivalmentajaCláudio Taffarel
KuntovalmentajaFábio Mahseredjian

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Brasilian jalkapallomaajoukkue.

 

🔥 Top keywords: