Kivennäisaine
Kivennäisaineet ovat ravinnon mukana saatavia alkuaineita. Laajemman määritelmän mukaan kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, jotka jäävät tuhkaan, kun esimerkiksi kudos tai ruoka poltetaan. Välttämättömiä kivennäisaineita ovat ne alkuaineet, joita tulee olla ravinnossa aineenvaihdunnan pysymiseksi normaalina. Ravinnon mukana elimistöön joutuu myös useita ei-välttämättömiä kivennäisaineita, joista osa on haitallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi raskasmetallit. Myös monet välttämättömät kivennäisaineet muuttuvat hyödyllisistä haitallisiksi, jos niitä joutuu elimistöön liian suuria määriä.
Kivennäisaineet jaetaan makrokivennäisiin (vaaditaan yli 100 mg per päivä) ja mikrokivennäisiin eli hivenaineisiin sen mukaan, paljonko elimistö niitä tarvitsee. Hivenaineiksi kutsutaan niitä elimistölle tarpeellisia alkuaineita, joita elimistö tarvitsee alle 100 milligrammaa vuorokaudessa.[1]
Välttämättömät kivennäisaineet
Ihmiskeho tarvitsee eri arvioiden mukaan 12–16 eri kivennäisainetta ravinnosta kolmenlaisiin tehtäviin:[2]
- Kudosten rakennusaineiksi (kalsium, fosfori, magnesium ja rikki)
- Kudosten ja kudosnesteen osmoottisen paineen (solujännite) ja kalvojen läpäisyvyyden säätelyyn (natrium, kalium, kloori, kalsium ja magnesium)
- Katalyyteiksi entsyymi- ja hormonisäätelyyn (rauta, koboltti, sinkki, mangaani, molybdeeni ja seleeni)
| H | He | |||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Li | Be | B | C | N | O | F | Ne | |||||||||||
| Na | Mg | Al | Si | P | S | Cl | Ar | |||||||||||
| K | Ca | Sc | Ti | V | Cr | Mn | Fe | Co | Ni | Cu | Zn | Ga | Ge | As | Se | Br | Kr | |
| Rb | Sr | Y | Zr | Nb | Mo | Tc | Ru | Rh | Pd | Ag | Cd | In | Sn | Sb | Te | I | Xe | |
| Cs | Ba | La | * | Hf | Ta | W | Re | Os | Ir | Pt | Au | Hg | Tl | Pb | Bi | Po | At | Rn |
| Fr | Ra | Ac | ** | Rf | Db | Sg | Bh | Hs | Mt | Ds | Rg | Cn | Nh | Fl | Mc | Lv | Ts | Og |
| * | Ce | Pr | Nd | Pm | Sm | Eu | Gd | Tb | Dy | Ho | Er | Tm | Yb | Lu | ||||
| ** | Th | Pa | U | Np | Pu | Am | Cm | Bk | Cf | Es | Fm | Md | No | Lr | ||||
| Neljä orgaanisten yhdisteiden perusalkuainetta | Makrokivennäiset | Välttämättömät hivenaineet | Elimistössä laajalti esiintyvät alkuaineet ilman biologista roolia |
Makrokivennäiset
Makrokivennäisten tarve on yli 100 mg päivässä. Runsaimmin elimistössä esiintyy kalsiumia ja fosforia. Aikuisen, noin 70 kg painavan ihmisen painosta kalsiumia on 1,2–1,3 kg ja fosforia 600 g. Kalsiumin osuus elimistön kaikista kivennäisaineista on noin 40 prosenttia, ja siitä 99 prosenttia on sitoutuneena luustoon, jossa se toimii luuston rakenneosasena sekä elimistön kalsiumvarastona. Myös fosforista suurin osa (noin 85 prosenttia) on elimistössä sitoutuneena luustoon kalsiumfosfaatin muodossa. Kolmas tärkeä makrokivennäinen on magnesium, jota aikuisen ihmisen painosta on noin 20–30 grammaa, ja siitäkin yli puolet luustossa. Makrokivennäisiksi luetaan myös natrium, kalium ja kloori, jotka ovat elektrolyyttejä ja osallistuvat erityisesti elimistön nestetasapainon säätelyyn, sekä rikki, joka toimii lähinnä entsyymien rakenneosana.
Hivenaineet
Hivenaineiden päivittäinen tarve ilmoitetaan yleensä mikrogrammoissa. Välttämättömiä hivenaineita ovat fluori, jodi, koboltti, kromi, kupari, mangaani, molybdeeni, nikkeli, pii, rauta, seleeni, sinkki ja vanadiini. Hivenaineista runsaimmin elimistössä esiintyy rautaa, jota on aikuisen ihmisen elimistössä noin 2,5–4,5 grammaa. Useimmat hivenaineet toimivat pääasiassa entsyymien ja hormonien rakenneosina.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Fineli: Kivennäis- ja hivenaineet ruoka-aineissa (Arkistoitu – Internet Archive)