Kuparihohde
Kuparihohde (Cu2S) eli kalkosiitti on kuparisulfidi.[1] Kuparihohteen kidejärjestelmä voi olla ortorombinen tai heksagonaalinen riippuen sen syntylämpötilasta. Kuparihohdekiteitä on tavattu omamuotoisena muualla maailmassa, mutta Suomessa sitä ei ole juurikaan löydetty.
| Kuparihohde | |
|---|---|
 | |
| Luokka | sulfidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | Cu2S |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | tummanharmaa |
| Asu | rakeinen tai massamainen |
| Kidejärjestelmä | rombinen tai heksagoninen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 2,5–3 |
| Ominaispaino | 4,8–5,5 g/cm3 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | himmeä metallikiilto |
| Viiru | tummanharmaa |
| Aiheesta muualla | |
Kuparihohde esiintyy yleensä rakeina tai hyvin hienorakenteisina massoina, jotka ovat tiiviitä. Tavallisesti se esiintyy kuparikiisun ja muiden kuparimineraalien kanssa[1]. Väriltään kuparihohde on tumman lyijynharmaa. Sen viiru on samanvärinen. Ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan kuparihohde patinoituu sinertäväksi. Kuparihohteen kiilto on himmeän metallimainen. Kuparihohteen kovuus on 2,5–3 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 4,8–5,5 g/cm³.
Kuparihohde muistuttaa hieman ulkonäöltään magnetiittia. Ainoat erot ovat, että kuparihohde ei ole magneettinen ja kovuus on magnetiittia alhaisempi.
Kuparihohdetta esiintyy muun muassa karsikivissä, pegmatiiteissa, kvartsijuonissa ja tummissa vulkaniiteissa.
Kuparihohde on kuparirikas sulfidimineraali, jossa on noin 80% kuparia. Muualla maailmassa se on tärkeä kuparimalmimineraali, mutta Suomessa sen merkitys on pieni.