Papinlammi (Tammela)
Papinlammi on Kanta-Hämeessä Tammelassa Kaukolannummen alueella sijaitseva lampi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen.[1][2]
| Papinlammi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Kanta-Häme |
| Kunnat | Tammela |
| Koordinaatit | , 23°50′11″E |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Pyhäjärven alue (35.93) |
| Laskujoki | ei ole [1] |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 98,9 m [1] |
 Papinlammi | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Maantiede
Soikion muotoisen lammen halkaisija on 50 metriä. Lampeen ei laske tulo-ojia eikä sillä ole jaksuojaa. Lampi saa vetensä harjualueen pohjavedestä suotumalla tai lähteistä. Lammen ranta on pääosin Kaukolannummen harjumaaston kuivaa kangasmetsää. Rantojen lähialueet ovat kuitenkin soistuneet. Rannoille ei ole rakennettu asuntoja, mutta rantaan tulee metsäautotie Kaukolan kylästä.[1]
Luonnonhistoria
Viime jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja sen reuna vetäytyi kohti luodetta, purki jäätikön alta virtaava jäätikköjoki nykyiseen Kaukolaan vetensä. Veden virtauksen mukana kulkeutui paljon kiveä ja hiekkaa, jota läjittyi purkaustunneliin ja kasautui purkausaukon eteen. Nämä kivi- ja hiekkajäänteet muodostavat Kaukolannummen harjut, joka osa Lopelta Humppilaan jatkuvaa harjujaksoa. Suurin harju on Kaukolanharju, jonka pitkä yhtenäinen selänne kiemurtelee nummen reunaa.[3][4]
Kaukolanharju muodostaa Pyhäjärven ja Kuivajärven väliin rikkonaiseen kannaksen, jossa veden täyttämät harjujen välit ja supat muodostavat mosaiikkimaisen vyöhykkeen. Harjun rakenteita kulkee myös järven vedenpinnan alla ja osa niistä ovat peittyneet myös savien alle. Alue on nykyään osa Saaren kansanpuistoa, jossa voi vapaasti retkeillä ja tutustua luonnonkohteisiin ja alueen historiaan.[3]
Alueen 11−13 lampea ovat syntyneet, kun jäätikköjoen suuaukon reunan jääseinämästä irtosi jäävuorenkappaleita, jotka hautautuivat hiekan joukkoon. Myöhemmin, kun mannerjään reuna oli vetäytynyt riittävän kauaksi, hiekan alla olleet jäävuoret sulivat ja hiekkaan jäi sille paikalle syvä ja jyrkkäreunainen painauma. Näitä painaumia kutsutaan harjusupiksi tai vain supiksi.[3][4][5]