Vähä Räkkälammi
Vähä Räkkälammi on Kanta-Hämeessä Tammelassa Kaukolannummen alueella sijaitseva lampi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistön Loimijoen valuma-alueella Pyhäjärven alueeseen.[1][2]
| Vähä Räkkälammi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Kanta-Häme |
| Kunnat | Tammela |
| Koordinaatit | , 23°50′31″E |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Pyhäjärven alue (35.93) |
| Laskujoki | ei ole [1] |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 98,9 m [1] |
 Vähä Räkkälammi | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Maantiede
Soikean muotoinen lampi on halkaisijaltaan 100 metriä. Lampeen ei laske tulo-ojia eikä siitä lahde laskuoja. Se saa vetensä Kaukolannummen harjujen pohjavedestä tai niiden lähteistä. Lammen ranta on pääosin nummen harjumaiseman kangasmetsää, joka kuitenkin supan pohjalla soistunut. Samassa supassa on myös Iso Räkkälammi, jonka vedenpinta on 30 senttimetriä alempana. Lammen rannat ovat rakentamattomia, mutta sinne kulkee metsätie Kaukolan kylästä.[1][2]
Historia
Senaatin kartastossa vuodelta 1884 lammen nimi on kirjoitettu "Rääkkälampi". Samassa kartastossa Saaren kartanoon vievä tie kulkee samaa uraa kuin nykyinenkin yhdystie 2823.[3]
Luonnonhistoria
Viime jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, kun mannerjäätikkö suli ja sen reuna vetäytyi kohti luodetta, purki jäätikön alta virtaava jäätikköjoki nykyiseen Kaukolaan vetensä. Veden virtauksen mukana kulkeutui paljon kiveä ja hiekkaa, jota läjittyi purkaustunneliin ja kasautui purkausaukon eteen. Nämä kivi- ja hiekkajäänteet muodostavat Kaukolannummen harjut, joka osa Lopelta Humppilaan jatkuvaa harjujaksoa. Suurin harju on Kaukolanharju, jonka pitkä yhtenäinen selänne kiemurtelee nummen reunaa.[4][5]
Kaukolanharju muodostaa Pyhäjärven ja Kuivajärven väliin rikkonaiseen kannaksen, jossa veden täyttämät harjujen välit ja supat muodostavat mosaiikkimaisen vyöhykkeen. Harjun rakenteita kulkee myös järven vedenpinnan alla ja osa niistä ovat peittyneet myös savien alle. Alue on nykyään osa Saaren kansanpuistoa, jossa voi vapaasti retkeillä ja tutustua luonnonkohteisiin ja alueen historiaan.[4]
Alueen 11−13 lampea ovat syntyneet, kun jäätikköjoen suuaukon reunan jääseinämästä irtosi jäävuorenkappaleita, jotka hautautuivat hiekan joukkoon. Myöhemmin, kun mannerjään reuna oli vetäytynyt riittävän kauaksi, hiekan alla olleet jäävuoret sulivat ja hiekkaan jäi sille paikalle syvä ja jyrkkäreunainen painauma. Näitä painaumia kutsutaan harjusupiksi tai vain supiksi.[4][5][6]