Parlamenttienvälinen liitto

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Parlamenttienvälinen liitto perustettiin Pariisissa vuonna 1888. Aloitteen järjestön perustamisesta tekivät brittiläinen William Randal Cremer ja ranskalainen Frederic Passy, jotka molemmat saivat myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon. IPU:n ensimmäisessä istunnossa vuonna 1889 edustettuna olivat Ranskan, Ison-Britannian, Belgian, Tanskan, Unkarin, Italian, Espanjan, Liberian ja Yhdysvaltain parlamentit.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää eri maiden parlamenttien jäsenten välistä henkilökohtaista kanssakäymistä sekä vahvistaa ja puoltaa demokraattisten laitosten ja elinten perustamista. Näiden avulla päämääränä on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäminen. Yhdistyksen päämaja sijaitsee Le Grand-Saconnex’ssa Sveitsissä.

IPU:n päättävä elin on parlamenttienvälinen neuvosto, jossa on kaksi edustajaa kustakin kansallisesta parlamentista sekä presidentti.

IPU pitää vuosittain kaksi kokoussarjaa. Keväällä on pysyvän työkomitean kokous, jossa jokaisella jäsenmaalla on oikeus olla edustettuna. Se käsittelee konferenssin sille esittämät asiat. Neuvottelujen tulokset muokataan päätöslauselmiksi, jotka esitellään syyskesällä kokoontuvalle neuvoston vuosikonferenssille. Sekä vuosikonferenssia että työkomitean kokousta isännöi jonkin jäsenmaan parlamentti.

Parlamenttienvälisen liiton Suomen ryhmä on perustettu vuonna 1920. IPU:n Suomen ryhmä on vuodesta 1923 lähtien ollut myös Pohjoismaisen parlamenttien välisen liiton (perustettu 1907) jäsen. Johannes Virolainen oli IPU:n puheenjohtaja (presidentti) kauden 1982-1983.

• Kansalaisen vuosikirja 1956^{lähde tarkemmin?}
• Mitä-Missä-Milloin^{lähde tarkemmin?}
• Tietosanakirja Otava 1992
• www.ipu.org

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parlamenttienvälinen liitto Wikimedia Commonsissa