Ranskan aluehallinto

Manner-Ranska

Manner-Ranskassa on vuoden 2016 alusta 13 aluetta, Korsika mukaan lukien.^[1]

alue		pääkaupunki
	Grand Est	Strasbourg
	Uusi-Akvitania	Bordeaux
	Auvergne-Rhône-Alpes	Lyon
	Bretagne	Rennes
	Burgundi-Franche-Comté	Dijon
	Centre-Val de Loire	Orléans
	Île-de-France	Pariisi
	Korsika	Ajaccio
	Oksitania	Toulouse
	Hauts-de-France	Lille
	Normandia	Rouen
	Pays de la Loire	Nantes
	Provence-Alpit-Riviera	Marseille

Merentakaiset alueet

alue		pääkaupunki
	Guadeloupe	Basse-Terre
	Martinique	Fort-de-France
	Mayotte	Mamoudzou
	Ranskan Guayana	Cayenne
	Réunion	Saint-Denis

Koska Ranska on yksi ja yhtenäinen valtio, niin alueilla ei ole omaa lainsäädäntöoikeutta eivätkä ne voi tehdä säädöksiä. Ne saavat hallituksen myöntämänä osan valtion keräämistä veroista, ja niillä on kohtuullisen suuruiset budjetit.^lähde?

Alueita koskevan lainsäädännön mukaan niiden päätehtävä on rakentaa ja ylläpitää alueen lukioita ja tämän lisäksi tukea julkista liikennettä, koulutusta, tutkimusta sekä uusien projektien tai yritysten innovointia.

Ranskassa on keskusteltu rajoitetun lainsäädäntöoikeuden antamisesta alueille, mikä on herättänyt paljon ristiriitaa. Lisäksi on ehdotettu departementtien paikallishallitusten yhdistämistä aluetasolle, jolloin departementit olisivat vain hallinnollisia osayksiköitä.

Vuonna 1982 säädetyn hallinnon hajauttamislain jälkeen jokaisella alueella on alueellisen yhteisön status ja sitä johtaa alueneuvosto, joka valitaan kuudeksi vuodeksi yhtäläisillä ja yleisillä vaaleilla. Korsikassa hallinnosta vastaa alueellinen parlamentti.^lähde?

Jokaisella alueella on hallinnossaan myös hallituksen nimeämä prefekti, jonka tehtävänä on edustaa keskushallinnon etuja alueiden hallinnossa.

Ennen Ranskan vallankumousta 1789 oli kuningaskunta jaettu historiallisiin provinsseihin, jotka olivat peräisin feodaaliajan hallinnosta, mutta jotka eräässä mielessä pääsääntöisesti vastaavat nykyisiä aluehallinnon alueita. Vuonna 1789 nämä provinssit lakkautettiin ja Ranskan valtioalue jaettiin 83 departementtiin.^lähde?

Kuitenkin 1920-luvulta lähtien alettiin kyseenalaistaa jakoa departementteihin, sillä liikenteen ja yhteyksien kehitys olisi mahdollistanut suuremmat hallinnolliset yksiköt. Ensimmäinen askel tähän suuntaan otettiin, kun Vichyn hallinnon johtaja marsalkka Pétain sääti vuonna 1941 lain, jolla yhdistettiin eräitä departementtejä suuremmiksi yksiköiksi. Tämä uudelleenorganisointi kuitenkin purettiin sodan päätyttyä vuonna 1945.

Neljännen tasavallan aikana valtion aluehallinnossa tarvittavat muutokset pakottivat pohtimaan myös departementtien yläpuolella olevaa hallintoaluemallia. Vuonna 1956 annettiinkin asetus alueellisesta yhteistyöstä. Kyseessä oli puhtaasti hallinnollinen toimenpide ja tarkoituksena ei silloin ollutkaan tehdä pidemmälle meneviä muutoksia. Näin muodostuneet yhteistyöalueet muodostettiin täysin teknisin perustein, mutta osuivat kuitenkin monin paikoin yhteen vanhojen provinssirajojen kanssa.

Vuonna 1964 luotiin alueellisten toimintojen kokonaisuuksien prefektuurit. Vasta vuoden 1969 kansanäänestyksessä, jossa eräänä teemana oli alueellisten toimintojen laajentaminen, kenraali de Gaulle koki takaiskun ja joutui eroamaan Tasavallan presidentin tehtävästä. Tämä kansanäänestyksen voimakas vastalause alueellistamiselle oli varmaankin eräs syy siihen, että 1972 annettu laki alueellisista valtuustoista antoi näille elimille valtaa vain hyvin rajoitetusti. Käyttöön otettiin kuitenkin nimitys région, joka virallisesti vahvistettiin lainsäädännöllä vuonna 1982.

Vuonna 1982 laki loi yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla valittavat alueneuvostot, joiden toimiaika on kuusi vuotta. Vaalikausien määrää ei ole neuvostoon valittujen edustajien osalta rajoitettu. Ensimmäiset vaalit pidettiin 16. maaliskuuta 1986. Alueet ovat muodostuneet departementtien ja kuntien kanssa Ranskan aluehallinnon yksiköiksi.

Vuoden 2016 alkuun saakka voimassa ollut aluejako on paljolti seurausta 1950-luvulla Ranskassa tapahtuneista valtioalueen hallinnollisista muutoksista, ja sitä on toistuvasti kyseenalaistettiin. Esimerkiksi Loire-Atlantiquen departementissä on voimakas mielipide, joka vaatii sen liittämistä Bretagnen alueeseen. Myös historiallisen Normandian jako kahteen osaan (Haute-Normandie ja Basse-Normandie) on jatkuvasti keskustelujen kohteena, ja useat kansalaiset vaativat näiden kahden alueen yhdistämistä. Nämä yhdistämiset tehtiinkin vuoden 2016 alusta voimaanastuneessa aluejaossa^[2].

• Ranskan alueneuvoston puheenjohtaja

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan aluehallinto Wikimedia Commonsissa