Saatanalliset säkeet

Salman Rushdien romaani

Saatanalliset säkeet (engl. The Satanic Verses) on vuonna 1988 julkaistu Salman Rushdien neljäs romaani. Se on saanut innoituksensa islamin profeetan Muhammedin elämästä ja Koraanin saatanallisista jakeista. Romaani laukaisi ilmestyessään vastalauseiden ryöpyn ympäri islamilaista maailmaa, ja romaanin kustantajia ja kääntäjiä uhkailtiin tai jopa tapettiin monissa maissa. Suomessa romaani julkaistiin WSOYn kustantamana ja Arto Häilän suomentamana vuonna 1989.

Sisältö

Saatanalliset säkeet on mielikuvituksellinen kertomus. Surrealistiset tapahtumat kuvaavat toisinaan profeetta Mahoundin ja hänen aikalaistensa elämää, ja toisinaan nykyajan Gibreeliä ja Saladinia, jotka ovat siirtyneet Intiasta Lontooseen. Gibreel Farishta on kuuluisa intialainen filmitähti ja Saladin Chamcha on englantilaistumassa oleva intialaissyntyinen näyttelijä. Parivaljakko on selvinnyt mystisellä tavalla hengissä lento-onnettomuudesta, minkä jälkeen heille alkaa tapahtua merkillisiä asioita. Gibreel saa sädekehän päänsä päälle ja Saladinille kasvaa sarvet, jonka lisäksi hänen jalkansa muuttuvat kavioiksi.

Kirjassa seurataan rinnakkain ”alistuminen”-nimisen uskonnon perustamista sekä kyseistä uskontoa tunnustavien päähahmojen uskonnollista kriisiä maallisessa Englannissa. Uskonnon nimitys viittaa islamiin, jonka nimi tarkoittaa alistumista. Romaanin nimi ja eräs sen kohtaus taas viittaavat muslimien pyhän kirjan Koraaninsaatanallisiin jakeisiin”. Islamin profeetan Muhammedin kerrotaan joutuneen paholaisen huijaamaksi ja lisänneen Koraaniin monijumalaisuuteen viittaavia säkeitä, jotka hän myöhemmin poisti. Koska islam on tiukasti yksijumalainen uskonto, muslimit pitävät kyseisiä säkeitä uskottomien lisääminä ja loukkaantuivat siitä, kun Rushdie väitti kirjansa nimessä Koraanin olevan paholaismainen kirja. Romaanissa on myös muita kohtauksia, jotka muslimit tulkitsivat jumalanpilkaksi.[1]

Päähenkilöiden taustalla on Rushdien myötätunto Intiasta Englantiin muuttaneiden siirtolaisten ahdinkoa kohtaan. Rushdie on sanonut yrittäneensä kirjoittaa siirtolaisuuden aiheuttamista henkisistä paineista. Kirjailijan mielestä on surullista, että nämä paineet käänsivätkin Intian muslimit hänen kirjaansa vastaan.[2]

Protestien ja väkivallan aikataulu

Saatanalliset säkeet laukaisi ilmestyessään vastalauseiden ryöpyn ympäri islamilaista maailmaa, ja Iranin uskonnollinen johtaja Ruhollah Khomeini langetti Rushdielle kuolemantuomion. Romaanin kustantajia ja kääntäjiä uhkailtiin tai jopa tapettiin monissa maissa.[3] Romaani on kielletty Pakistanissa, Saudi-Arabiassa, Egyptissä, Somaliassa, Sudanissa, Malesiassa, Qatarissa, Indonesiassa, Etelä-Afrikassa, Intiassa[4] ja Bangladeshissa.[5]

Kirjan julkaiseminen

Rushdien vastainen mielenosoittaja Haagissa.
Saatanallisten säkeiden kielletty persiankielinen painos.

26. syyskuuta 1988: Viking Penguin Press kustannusyhtiö julkaisee Saatanallisten säkeiden ensimmäisen painoksen Englannissa.[6]

Protesteja

  • 5. lokakuuta 1988: Intian sisäministeriö kieltää Saatanallisten säkeiden julkaisun Intiassa.[7]
  • 20: lokakuuta 1988: Britanniassa muslimijärjestöt yrittävät kieltää Saatanallisia säkeitä jumalanpilkkalain perusteella. Britannian hallituksen kielteinen kanta kirjan julkaisukiellosta on se, että Britannian jumalanpilkkalait koskevat vain kristillisiä julkaisuja, eivät islamilaisia.[8]
  • 1. marraskuuta 1988: Etelä-Afrikka kieltää Saatanallisten säkeiden julkaisun.[9]
  • 1. marraskuuta 1988: Egyptin Al-Azharin yliopiston moskeijan suurimaami Gad el-Haq Ali Gad el-Haq julistaa Saatanallisille säkeille kiellon Egyptissä ja kehottaa myös muita muslimimaita kieltämään kirjan julkaisemisen.[9]
  • 2.joulukuuta 1988: 7 000 muslimiaktivistia marssivat ja polttavat Saatanallisten säkeiden kopion Boltonissa, Englannissa.[10]
  • tammikuu 1989: Pakistan ja Bangladesh kieltävät Saatanallisten säkeiden julkaisemisen.[9]
  • 14. tammikuuta 1989: Saatanallisten säkeiden kopio poltetaan tuhatpäisen muslimiaktiviestien toimesta Bradfordin kaupungintalon edessä.[11]
  • 14. tammikuuta 1989: Yksi Britannian suurimpia kirjakauppoja W. H. Smith vetää 430 kirjan kopiota pois myymälöistään.[9]
  • 21. tammikuuta 1989: W. H. Smith peruuttaa kiellon sen jälkeen, kun Saatanallisista säkeistä on tullut Britanniassa bestseller. Kirjakauppa ei halua menettää kirjasta saamiaan tuloja. Saatanallisten säkeiden kopioiden poltto jatkuu Englannissa.[9]
  • 29. tammikuuta 1989: Torontossa poltetaan kaksi Toronton yliopiston omistamaa kirjakauppaa.[9]

Khomeinin fatwa

  • 14. helmikuuta 1989: Iranin hengellinen johtaja Ajatollah Khomeini julistaa Rushdielle fatwan, jonka perusteella hänet tuomitaan kuolemaan Profeetta Muhammedin pilkkaamisesta.[12] Khomeinin julistus luetaan Teheranin radiossa[13] ja on seuraava:[14]Tiedotan kaikille maailman urheille muslimeille, että Saatanallisten säkeiden – tekstin, joka on kirjoitettu, editoitu ja julkaistu islamia, islamin profeettaa ja Koraania vastaan – kirjoittaja sekä kaikki kustannustoimittajat ja kustantajat, jotka ovat tietoisia sen sisällöstä, tuomitaan kuolemaan. Kehotan kaikkia uljaita muslimeja, missä päin maailmaa he ovatkaan, tappamaan heidät viipymättä, ettei kukaan uskalla jatkossa loukata muslimien pyhiä uskomuksia.

Piileskely

  • 15. helmikuuta 1989: Salman Rushdie ja tämän vaimo Marianne Wiggins katoavat maan alle 13 kuukaudeksi.[9]
  • 16. helmikuuta 1989: Waldenbooks, jonka osuus oli 20 - 30% kaikista Yhdysvalloissa julkaistavista kirjoista, kieltää kirjan myynnin kirjakaupoissaan.[9]
  • 17. helmikuuta 1989: B. Dalton ja Barnes & Noble -kirjakaupat kieltävät Saatanallisten säkeiden myynnin 1250 kirjakaupassaan Yhdysvalloissa.[9]
  • 22. helmikuuta 1989: Viking Penguin julkaisee Saatanalliset säkeet New Yorkissa.[9]
  • 4. maaliskuuta 1989: Vatikaani tuomitsee Saatanallisten säkeiden sisällön jumalaa pilkkaavaksi ja tuomitsee samalla Rushdielle langettettavan kuolemantuomion. L’Osservatore Romano -lehden artikkeli Saatanallisista säkeistä on erittäin kriittinen. Artikkelissa tuodaan esille sen hyvin suora viesti, joka on jumalanpilkkaa. Paavi Johannes Paavali II ei ole kuitenkaan lausunut julkisesti mitään tuomitsevaa Rushdiestä.[15]
  • 7. maaliskuuta 1989: Iran ja Britannia katkaisevat diplomaattiset suhteensa Rushdien kuolemantuomion vuoksi.[16]
  • 27. toukokuuta 1989: 15 000 – 20 000 muslimia kokoontuu Lontoossa Britannian parlamenttitalon aukiolle, jossa poltetaan Salman Rushdietä muistuttava nukke ja samalla vaaditaan Saatanallisten säkeiden julkaisukieltoa. 71 mielenosoittajaa pidätetään ja viisi palomiestä haavoittuu mielenosoituksen aikana. Muslimiaktivistit vaativat myös, että Britannian jumalanpilkkalait muutettaisiin koskemaan myös islamia.[17]
  • 22. toukokuuta 1989: Islamiin kääntynyt ja nimensä Cat Stevensistä Yusuf Islamiksi muuttanut muusikko antaa Britannian televisiolle haastattelun, jossa hän toivoo kuolemaa Rushdielle ja että jokainen muslimi, myös hän itse, saisi mahdollisuuden surmata Rushdien.[9]
  • 3. kesäkuuta 1989: Iranin hengellinen johtaja Ajatollah Khomeini kuolee ja hänen seuraajansa Ajatollah Khamenei toistaa fatwan Rushdielle.[18]
  • 14. syyskuuta 1989: Neljässä eri Saatanalliset säkeet -kirjaa myyvässä kirjakaupassa neljässä eri kaupungissa ympäri Britanniaa räjähtää pommi. Vain Yorkissa olevassa kirjakaupassa Saatanalliset säkeet vedetään pois myynnistä.[19]
  • 25. syyskuuta 1989: Viking Penguin ilmoittaa, että Saatanallisista säkeistä julkaistaan pokkariversio.[20]
  • 24. joukukuuta 1990: Salman Rushdie pyytää jouluaattona mediassa antamassaan tiedotteessa muslimeilta anteeksi Saatanallisten säkeiden tuomasta pilkasta. Vuonna 2008 Rushdie katui, että oli pyytänyt anteeksi muslimeilta ja korosti, että kyseinen ele oli tapahtunut vahingossa.[21]
  • 3. heinäkuuta 1991: Saatanallisten säkeiden italiankielistä kääntäjää Ettore Caprioloa puukotetaan Milanossa tämän asunnossa. Hän jää henkiin.[9]
  • 11. heinäkuuta 1991: Hitoshi Igarashi, joka toimii persian ja arabiankielen kirjallisuuden tutkijana Tsukuban yliopistossa Tokion pohjoispuolella[4][9] puukotetaan kuoliaaksi. Hän on juuri kääntänyt Saatanalliset säkeet japaniksi.[22]
  • 11. joulukuuta 1991: Ilman mitään varoituksia tai ennakkoilmoituksia Salman Rushdie ilmestyy Columbian yliopiston journalismin osastolle, jossa käsitellään sananvapautta ja pitää 20 minuutin mittaisen puheen, jossa hän korostaa sananvapauden tärkeyttä.[9]
  • 11. lokakuuta 1993: Aschehoug-kustannusyhtiön toimitusjohtaja William Nygaardia ammutaan kolme kertaa asuntonsa edessä Oslossa. Hän selviää hengissä.[23]
  • marraskuu 1993: Egyptiläinen nobelisti-kirjailija Naguib Mahfouz ja marokkolainen kirjailija Tahar Ben Jelloun sekä 100 muuta kirjailijaa ja intelektuellia eri puolilta muslimimaita osoittavat tukensa Rushdielle.[9]

Piileskely päättyy

  • 7. syyskuuta 1995: Salman Rushdie ilmestyy julkisuuteen ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen.[24]
  • 12. helmikuuta 1997: Iranilainen Khordad 15 -säätiö nostaa Rushdien tapporahan 2,5 miljoonaan dollariin. Säätiö ilmoittaa myös, että se maksaa palkkion kenelle tahansa joka surmaa Rushdien, oli hän sitten muslimi tai ei.[25] Iranin presidentti Hashemi Rafsanjani ilmoittaa lehdistötilaisuudessa, ettei Iranin hallituksella ole mitään roolia kyseisen säätiön toiminnassa. Samalla hän kuitenkin ilmoittaa Iranin hallituksen kannan olevan sama kuin ennenkin korostaen, että säätiön toiminta on itsenäinen eikä se ole sidoksissa Iranin hallitukseen.[25]
  • 13. helmikuuta 1997: Iranin vallankumouskaarti ilmoittaa, että sen kehotus muslimeita tappaa Rushdien on edelleen voimassa. Vallankumouskaarti, joka on osa Iranin hallitusta, toimii kuitenkin ristiriidassa siihen nähden, että Iranin hallitus on aiemmin ilmoittanut, ettei se kehota avoimesti ketään muslimia tappamaan Rushdieta.[26]
  • 24. syyskuuta 1998: Iranin ja Britannian väliset neuvottelut diplomaattisten suhteiden uudelleen solmimisesta johtavat siihen, että Iran ei enää kehota tai edistä Rushdien salamurhaa.[9] Khomeinin langettama fatwa jää kuitenkin voimaan, sillä Khomeini itse on jo kuollut.[27]
  • 28. syyskuuta 1998: Kolme vanhempaa uskonoppinutta Iranissa ilmoittaa julkisesti, että fatwa on peruuttamaton ja että kaikkien muslimien velvollisuus on noudattaa sitä.[28]
  • 4. helmikuuta 1999: Intia myönsi Rushdielle viisumin, jotta hän pääsee vierailemaan synnyinmaahansa ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Intia oli kieltänyt Saatanalliset säkeet. [9]
  • 15. helmikuuta 2003: Iranin vallankumouskaarti uusii Khomeinin fatwan.[29]
  • 1. maaliskuuta 2006: Useat kirjailijat, muuan muassa Salman Rushdie, Ayaan Hirsi Ali, Taslima Nasrin, Bernard-Henri Lévy, Irshad Manji ja Ibn Warraq, allekirjoittavat vetoomuksen, jossa he tuomitsevat islamilaisen totalitarismin.[30]
  • 15. kesäkuuta 2007: Kuningatar Elisabeth II aateloi Salman Rushdien sir-arvonimellä. Muslimit ympäri maailmana protestoivat Rushdien aatelisarvoa vastaan.[31]

Puukkohyökkäys

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

🔥 Top keywords: