Seppo Kääriäinen

Seppo Kääriäisen poliittinen ura alkoi vuonna 1970.^[8] Hän toimi Keskustapuolueen puoluesihteerinä vuosina 1980–1990. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 1987 vaaleissa ja hän on ollut kansanedustaja siitä lähtien. Kääriäinen oli keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja vuosina 1991–1993 ja keskustan varapuheenjohtaja vuosina 1994–2000.^[6] Hän oli ehdolla keskustan puheenjohtajaksi vuoden 1990 puoluekokouksessa Porissa, mutta jäi äänestyksessä kolmannelle sijalle Esko Ahon ja Eeva Kuuskoski-Vikatmaan jälkeen.^[9] Elokuussa 2018 Kääriäinen ilmoitti ettei asetu ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleihin.^[10][11]

Kääriäisellä oli hahmo vuosina 2001–2008 lähetetyssä poliittisessa satiirisarjassa Itse valtiaat. Hahmoa kehuttiin sympaattiseksi, ja Kääriäinen itsekin piti siitä.^lähde? Hahmo puhui murteellisesti ja oli tunnettu hokemastaan "perskuta".

Kauppa- ja teollisuusministerinä

Kääriäinen toimi kauppa- ja teollisuusministerinä Esko Ahon hallituksessa (1. elokuuta 1993 – 13. huhtikuuta 1995). Kääriäisen ministerikauden keskeinen kysymys oli päätös viidennestä ydinvoimalasta. Eduskunnan keskustellessa asiasta huomiota herätti Kääriäisen kannanmuutos. Aikaisemmin hän oli vastustanut ydinvoimaa, nyt hän katsoi sen yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi ratkaisuksi. Kääriäinen huomautti kuitenkin pitävänsä "ydinvoimaa kivihiilen tavoin edelleen tympeänä energialähteenä".^[12]

Vuonna 1994 toimiessaan ministerinä Kääriäiselle esitettiin epäluottamuslausetta Veitsiluoto Oy:n osakkeiden myynnistä Enso-Gutzeitille. Kääriäinen sai eduskunnan luottamuksen äänin 91–26.^[13]

Puolustusministerinä

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Kääriäinen oli puolustusministerinä Vanhasen I hallituksessa (24. kesäkuuta 2003 – 19. huhtikuuta 2007). Hänestä tuli puolustusministeri, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin paikalta ja pääministeriksi nousi siihenastinen puolustusministeri Matti Vanhanen. Kääriäinen korosti puolustusministeriön ohjaavaa vaikutusta mm. Puolustusvoimain laitosten hajasijoittamiseen sekä puolustuslaitoksen sopeuttamiseen kalustohankintapainotteiseen suuntaan, mikä on tarkoittanut ikäluokkien ja sodanajan reservin vähenemisestä johtuen varuskuntien uudelleen järjestelyä ja lakkauttamisia.^lähde?

Puolustusvaliokunta

Vaalikaudella 2011–2015 Kääriäinen toimi eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajana. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajana toimi perussuomalaisten Jussi Niinistö.

• Suomen oma tie. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2825-2.
• Haastaja: Yhteistyötä ja vastavoimaa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 951-0-16069-5.
• Sitä niittää, mitä kylvää: Keskustan strategiset valinnat 1964–2001. Väitöskirja. Helsinki: Gummerus, 2002. ISBN 951-20-6372-7.
• Meikäläisen mukaan. Helsinki: Teos, 2015. ISBN 978-951-851-667-8.
• Aidan toiselta puolelta. Helsinki: Teos, 2019. ISBN 978-951-851-972-3.

Kääriäinen on ollut naimisissa vuodesta 1975, ja hänellä on vuonna 1986 syntynyt poika.^[6] Kääriäinen asuu nykyään lapsuudenkodissaan Iisalmen Kirman kylän Kääriälässä.^[8][14]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seppo Kääriäinen.

• Seppo Kääriäisen www-sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• Seppo Kääriäinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Tytti Isohookana-Asunmaa: Kääriäinen, Seppo (1948–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 14.4.2014. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Rauli Mickelsson: Maalaistalon pojasta veteraanipoliitikoksi. Kirja-arvostelu teoksesta Kääriäinen, Seppo: Meikäläisen mukaan. Teos, 2015. (Agricolan kirja-arvostelut, 12.5.2015)
• Seppo Kääriäinen Twitterissä

Edeltäjä: Matti Vanhanen

Suomen puolustusministeri 2003–2007

Seuraaja: Jyri Häkämies