Esko Aho

Aho on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri.^[3]

Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri

Aho valittiin keskustan puheenjohtajaksi vuoden 1990 puoluekokouksessa, jossa Paavo Väyrysen seuraajaksi pyrki myös Eeva Kuuskoski. Puoluesihteeriksi Seppo Kääriäisen seuraajaksi valittiin Erja Tikka. Keskusta saavutti Ahon puheenjohdolla ”veret seisauttavan vaalivoiton” kevään 1991 eduskuntavaaleissa. Voiton taustalla oli syksyllä 1990 alkanut lama. Vaalivoiton jälkeen keskusta pyrki muodostamaan vähintään kolmen suuren puolueen sateenkaarihallituksen, mutta SDP kieltäytyi vaalitappionsa vuoksi. 36-vuotiaana Ahosta tuli tuohon mennessä Suomen nuorin pääministeri. Hallituksen lamavuosina toteuttamaa tiukkaa talouspolitiikkaa ja suuria menojen leikkauksia on pidetty keskustan vaalitappion syynä vuoden 1995 vaaleissa. Ahosta käytettiin tällöin kansan keskuudessa nimeä "Pula-Aho".^[8] Hiipuvana idänkaupan näkyvänä hallitusten välisenä yhteistyöelimenä oli talouskomissio, jonka johtajana pääministeri Aho toimi Holkerin jälkeen aina Neuvostoliiton hajoamiseen eli vuoden 1991 loppuun asti.^[9]

Ahon hallituksen ulkoministeri Paavo Väyrynen oli jätätyttänyt Suomen EU-jäsenhakemuksen alivaltiosihteeri Veli Sundbäckillä. EU:ta vastustavan MTK:n ja keskustan vahvimpien puoluepiirien vastustus EU-jäsenyydelle pyrittiin hillitsemään puhumalla EU-jäsenhakemukseen liitettävistä reunaehdoista, mitä ei lopulta neuvotteluissa käsitelty pysyvien poikkeuksien saamiseksi yleisiin jäsenyysehtoihin joidenkin muiden maiden tapaan. Kun neuvottelutulos valmistui, Väyrynen ryhtyi vastustamaan EU-jäsenyyttä ja erosi hallituksesta ryhtyäkseen presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaleissa. Ehdokkuutta tavoittelivat myös Lapin läänin maaherra ja entinen oikeusministeri Hannele Pokka sekä Kainuun Sanomien päätoimittaja, entinen alivaltiosihteeri ja ulkoasiainministeri Keijo Korhonen, joka lupasi presidentiksi päästyään estää EU-jäsenyyden. Korhonen ei lähtenyt keskustan esivaaliin Väyrysen takia, mutta hän lähti omalla listalla presidenttiehdokkaaksi.^[10]

Aho pysyi Väyrysen ja Korhosen presidenttiehdokkuuksista huolimatta EU-linjalla ja hankki EU-neuvottelujen loppuunviejäksi ja Väyrysen seuraajaksi ulkoasiainministeriksi MTK:n puheenjohtajan Heikki Haaviston, joka veikin EU-neuvottelut loppuun. Toisena vaihtoehtona olisi ollut se, että kokoomus olisi kaatanut hallituksen ja olisi muodostettu sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen hallitus, missä keskusta ei olisi voinut vaikuttaa EU-jäsenyysneuvottelun maatalousratkaisun tuloksiin. Aho oli valmis vastustamaan EMU-jäsenyyttä, mutta sekin hyväksyttiin samasta syystä.^[11]

Kevättalvella 1996 Aho esitteli Keskustan työreformia, joka korosti työehtosopimusten joustoa esittämällä paikallista sopimista. Työreformin suunnittelua varten perustettiin neljä työryhmää.^[12] Työryhmiä johtivat Seppo Kääriäinen, Olavi Ala-Nissilä, Maria-Kaisa Aula ja Matti Vanhanen.^[12] Kääriäinen esitteli työreformia Kouvolan puoluekokouksessa vuonna 1998.^[13]

Aho toimi puheenjohtajana vuoteen 2002 saakka ja ilmoitti kansanedustajuudesta luovuttuaan, että julkisen viran hakeminen oli poissuljettu.^[14]

Aho toimi Suomen Hiihtoliiton puheenjohtajana vuosina 1996–2000.^[15] Ahon puheenjohtaja kaudella Suomen Tietotoimisto kertoi vuonna 1998 suomalaishiihtäjien käyttäneen dopingia hiihtojohdon tieten ja tuella. Uutinen johti pitkään jatkuneeseen oikeudenkäyntien sarjaan.^[16]

Presidenttiehdokas

Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Aho oli Tarja Halosen vastaehdokkaana vaalien toisella kierroksella, jolla hän korosti perinteisiä perhearvoja ja keskustalaista perhepolitiikkaa. Aho sai toisella kierroksella 48,4 prosenttia äänistä. Vaalien jälkeen hän johti lokakuusta 2000 alkaen Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa viikoittaista opintoryhmää, jossa käsiteltiin Euroopan unionia ja sen poliittisia ja taloudellisia vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin. Hän palasi Suomeen kesäkuussa 2001.^[17]

Ylen vuonna 2008 teettämässä kyselyssä mieluisista ja epämieluisista presidenttiehdokkaista vuoden 2012 presidentinvaaleihin Aho nimettiin kaikkein epämieluisimmaksi ehdokkaaksi.^[18]

Aho toimi Sitran yliasiamiehenä heinäkuusta 2004 marraskuuhun 2008. Sitran hallitus oli yksimielisesti esittänyt tehtävään taloustieteilijä Bengt Holmströmiä. Hän on esitellyt rakennemuutosajatuksia muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisuissa.^lähde?

Sitran jälkeen hän toimi vuoden 2009 alusta Nokian yhteistyösuhteista ja yhteiskuntavastuusta vastaavana johtajana. Samalla hänestä tuli Nokian johtokunnan jäsen Veli Sundbäckin jäädessä eläkkeelle.^[19][20] Hän luopui Nokian johtokunnan tehtävästä, kun hänet nimitettiin Harvardin yliopiston Kennedy Schoolin senior fellow -tehtävään. Aho aikoi edistää tutkimusta siitä, miten valtion rooli muuttuu hyvinvoinnin ja globaalin kilpailukyvyn ylläpitämisessä.^[21] Hän oli siinä vuosina 2012-2014.^[22]

Aho on toiminut Teknologiateollisuus ry:n hallituksessa varapuheenjohtajana. Vaasan yliopisto nimitti Ahon vuonna 2006 hallintotieteiden kunniatohtoriksi.^[23]

Toimittaja Risto Uimonen on julkaissut kirjan Pääministerin puhuva pää (WSOY 2011), jota varten hän haastatteli myös Ahoa. Kirjassa Aho sanoo, että media on "väliaine", joka on "kansan ja päättäjien välillä". Median logiikka on hänen mielestään ongelmallinen päättäjille, koska se kiinnittää huomioita seikkoihin, joilla ei Ahon mielestä ole asian kannalta ratkaisevaa merkitystä. "Alussa suosio ja positiivinen julkisuus kulkevat käsi kädessä. Kun lakipiste on saavutettu, julkisuus tuhoaa mielellään ilmiön”, Aho sanoo kirjassa.^[24]

Jorma J. Mattila ja Marko Erola kirjoittavat kirjassa Kasinokeisari: Pekka Salmen tarina (Helsinki-kirjat, 2011), että pääministeri Aho on innokas pokerin ja ruletin pelaaja.^[25] Pekka Salmen mukaan Aholla oli pääministeriaikana tarve jatkaa pelaamista vielä auringon nousun aikaan, jos hän sattui olemaan häviöllä.^[25] Hänellä oli taipumus jättää pokerivelkansa maksamatta, ja tappion tunnustaminen oli hänelle erityisen vaikeaa.^[25] Kirjassaan Keskustan valtakunta (Into, 2019) toimittajat Jyri Hänninen ja Jarno Liski väittävät, että Aho on peliriippuvainen.^[26] Seura-lehden toimittajan kysyessä Aholta peliveloista ja niiden kautta syntyneestä poliittisen painostuksen mahdollisuudesta Aho lähti kysyjää juosten karkuun.^[27]

Sipilän hallituksen aikaan 2015–2019 Aho toimi pääministeri Juha Sipilän neuvonantajana^[28].

Idänsuhteet

Aho oli suomalaisten yritysten idänkauppaa edistävän East Officen johtokunnan puheenjohtaja 2013–2019.^{[29] [30]}

Aho oli myös Suomalais-Venäläisen kauppakamarin hallituksen puheenjohtaja 2013–2019.^[31]

Sberbank

Aho valittiin Sberbankin hallintoneuvostoon vuonna 2016^[32][33]. Tapaus on herättänyt epäilyksiä siksi, että Sberbankilla on suora yhteys Venäjän hallitukseen ja että pankki oli asetettu EU:n ja Yhdysvaltain pakotelistalle^[34]. Pertti Salolaisen mukaan asetelma oli "erikoinen", "hieman ongelmallinen" ja se "herättää kysymyksiä"^[35]. Tutkija Erkka Railo arvioi, että Ahon nimitys olisi Venäjän yritys vaikuttaa pakotteiden purkamiseen, mutta hän näki myös, että suomalaiset poliitikot ovat perinteisesti pyrkineet ylläpitämään hyviä suhteita Venäjään^[35]. Keskustalainen pääministeri Juha Sipilä ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa vaan piti sitä Ahon henkilökohtaisena ratkaisuna^[35].

Euroopan parlamentin erityisvaliokunnan mietinnössä Aho nostettiin esimerkiksi niistä eurooppalaisista poliitikoista, jotka Venäjä oli "kaapannut" edistämään etujaan^[36].

Kun Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen haastatteli Ahoa Sberbankin hallituksen jäsenyydestä, Aho yritti estää jutun julkaisun.^[6][37]

Sberbank maksaa Aholle 10,8 miljoonaa ruplaa palkkioita vuonna 2022.^[38] Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24.2.2022^[39], jolloin Aho ilmoitti, että hän pidättäytyy pankin hallituksen työskentelystä. Ahon mukaan hän ei halunnut prostestoida pankkia vastaan, mutta pakotteet vaikeuttavat hallitustyöskentelyä.^[40]

JPMorgan

Aho nimitettiin helmikuussa 2019 yhdysvaltalaisen suurpankin JPMorgan Chasen Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan alueiden neuvonantajaryhmän jäseneksi.^[41]

Hullu vuosi 1991

Aho on juontajana ja toimittajana Ylen esittämässä dokumenttisarjassa Hullu vuosi 1991. Hänen rooliaan siinä on arvosteltu ja katsottu, että journalistisesti se ei sovi, koska Aho oli osallinen sarjan käsittelemissä tapahtumissa. Suomen Kuvalehden toimittaja Pauliina Penttilä arvioi: "Ahon kaksoisrooli rikkoo räikeästi yhtä professionaalin journalismin peruspilareista, puolueettomuuden ihannetta. – – Journalistisesta näkökulmasta dokumentti on pikemminkin Esko Ahon intressejä palvelevaa poliittista viestintää kuin journalisma." Ahon rooli on herättänyt yleisempääkin keskustelua.^[42] Ilkka Kanerva viittaa tulevaan presidentinvaaliin: "Yle on ystävällisesti tarjonnut hänelle valtavan foorumin"^[43] Helsingin Sanomien Tero Kartastenpää kirjoittaa: "Lamavuodesta kertova sarja näyttää välillä Esko Ahon mainosvideolta."^[44]

Aho on naimisissa, ja hänellä on neljä lasta.^[45]

• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 1992)^[46]
• Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2003)^[47]
• Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 1993)^[48]

• Tulevaisuus on tehtävä – maan oikeudesta työn oikeuteen. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 978-951-1-14064-1.
• Pääministeri. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 978-951-1-14065-8.
• Kolme kierrosta – presidentinvaalit ja niiden jälkinäytös Esko Ahon päiväkirjan kertomana. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-16119-6.
• Sattuma suosii valmistautunutta. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö, 2003. ISBN 978-952-5-51404-9.
• 1991: Mustien joutsenten vuosi. Helsinki: Otava, 2020. ISBN 978-951-1-37576-0.
• Vuosisadan asekauppa: Hornetien nousu Suomen taivaalle. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 9789511432432.
• 1992: Suomen valinnat aavekissojen varjossa. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 9789511422952.
• Esko Aho & Dick Hill: Unohdettu legenda: Sylvester ”Hooley” Ahola. Espoo: Verbatum, 2023. ISBN 9789526881140.

• Sitaatteja aiheesta Esko Aho Wikisitaateissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Esko Aho Wikimedia Commonsissa

• Esko Aho Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Esko Aho Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Esko Aho Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 5.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
• Ylen Elävä arkisto: Esko Ahon uudenvuodenpuhe lamasta 1993
• Ylen Elävä arkisto: Presidenttiehdokas Esko Aho oli perhearvoja korostava kännykkäisä
• Arkkipiispalla vieraana Esko Aho: Suomalaiset – selviytyjäkansaa (1h äänitallenne, 2008)^{[vanhentunut linkki]}