Jyväskylän suurajot 1989

Kilpailuun ilmoittautui täydet 200 autokuntaa. Tehdastalleista mukana olivat Lancia (Markku Alén, Massimo Biasion ja Didier Auriol), Toyota (Juha Kankkunen, Carlos Sainz ja Kenneth Eriksson), Mazda (Timo Salonen ja Hannu Mikkola) ja Mitsubishi (Ari Vatanen ja Mikael Ericsson).^[2]

Reitin pituus oli 1447,34 km joista erikoiskokeita 507,83 km ^[1]. Erikoiskokeita oli yhteensä 43^[1]. Kaikki erikoiskokeet ja tieosuudet ajettiin vain yhteen kertaan.^[3] Reitistä 35,1 % oli erikoiskokeita, mikä on suurin määrä rallin historiassa.^[3] Rallin rakennetta oli muutettu edellisvuodesta siten, että edellisenä vuonna perjantaina ajettu Päijänteen itäpuolinen lenkki oli siirretty sunnuntaille, kun taas perjantaina ajettiin Pieksämäen suunnan lenkki, joka oli edellisenä vuonna ajettu sunnuntaina.^[3]

*=ei kokoomataukoa

Perjantain lenkille oli otettu mukaan muutaman vuoden tauon jälkeen Myhinpää, Alajoki ja Toikkala, kaikki ajettuna eri suuntaan kuin edellisen kerran. Lisäksi Halttula oli uusi erikoiskoe.^[3]

Lauantaina Laitikkalan ja Haukilan erikoiskokeet yhdistettiin nopealla, asvalttiristeyksen sisältävällä osuudella, ja yhdistelmäerikoiskokeen nimeksi tuli Uskila. Vuoden 1983 Kalasaaren erikoiskoetta puolestaan pidennettiin ja nimettiin Haukilahdeksi.^[3]Juupajoen erikoiskoe ajettiin nyt uudessa muodossa, joka yhdisteli vuosien 1983 ja 1986 versioita sekä vanhempaa Salokunnan erikoiskoetta.^[3]

Sunnuntaina Lempään erikoiskoetta jatkettiin nyt osittain Haran erikoiskokeen reitille. Lahdenpohjan erikoiskoetta ei oltu ajettu sitten vuoden 1981.^[3]

Perjantain päätteeksi kärjessä ollut suomalaiskolmikko Juha Kankkunen, Markku Alen ja Ari Vatanen keskeyttivät lähes samaan aikaan lauantaipäivän alkupuolella. Alenilta rikkoontui mäntä Konivuoren lopussa, Kankkusen auto syttyi tuleen Västilässä pakosarjan irrottua ja sähköjohdot vaurioituivat, kun taas Ari Vatasen auto sammui Västilään.^[5]

Carlos Sainz ehti johtaa kilpailua suomalaisten keskeytettyä, mutta Mikael Ericsson ohitti hänet viimeisellä erikoiskokeella ennen Valkeakosken taukoa. Tämän jälkeen Sainz kaatoi autonsa Juupajoen erikoiskokeella ja osui kaadon jälkeen sillankaiteeseen.^[5]

Mikael Sundström joutui keskeyttämään lauantain viimeisellä erikoiskokeella Surkeessa kolmannelta sijalta vetoakselin hajottua, pyörän irrottua ja lopulta koko taka-akseliston vaurioiduttua siirtymällä.^[5] Kotimaisista yksityiskuljettajista myös Sebastian Lindholm, Antero Laine, Tommi Mäkinen, Tomi Palmqvist ja Lasse Lampi keskeyttivät.^[6]

Massimo Biasion olisi voinut varmistaa maailmanmestaruuden neljännellä sijalla – joka hänellä oli sunnuntaiaamuna – mutta turbon hajoaminen ja siitä seuranneet aikasakot, rengasrikko ja pieni ulosajo Ylemmäisten erikoiskokeella pudottivat hänet kuudenneksi.^[5]

		Kuljettaja	Auto	Aika
1.		Mikael Ericsson	Mitsubishi Galant VR-4	4:42:03
2.		Timo Salonen	Mazda 323 4WD	+1:41
3.		Carlos Sainz	Toyota Celica GT-4	+2:35
4.		Kenneth Eriksson	Toyota Celica GT-4	+5:46
5.		Thornbjörn Edling	Mazda 323 4WD	+7:58
6.		Massimo Biasion	Lancia Delta HF Integrale	+10:58
7.		Armin Schwarz	Audi 200 quattro	+11:54
8.		Stig-Olov Walfridsson	Audi 80 quattro	+18:09
9.		Risto Buri	Audi 200 quattro	+20.24
10.		Esa Saarenpää	Audi 90 quattro	+21:54
Lähde: [6]

Viisi parasta sijaa menivät japanilaisille automerkeille. ^[6]

N-ryhmän voitti Gustavo Trelles. ^[6]

• Rally-Maps.com, erikoiskokeiden reitit kartalla

Rallin maailmanmestaruussarjan Suomen rallit

1970-luku	1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979
1980-luku	1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989
1990-luku	1990 1991 1992 1993 1994 1996 1997 1998 1999
2000-luku	2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009
2010-luku	2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019
2020-luku	2020 2021 2022 2023 2024