Xinjiangin internointileirit

Perustaminen

Leirit perustettiin Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteerin Xi Jinpingin määräyksestä sen jälkeen, kun uiguuriseparatistit olivat tehneet useita siviileihin kohdistuneita joukkomurhia Xinjiangissa ja muualla. Kiinan hallituksen mukaan kyseessä oli terrorismi ja islamilainen ekstremismi, joka täytyi juuria kokonaan pois. Suunnitelmat uudelleenkoulutusleireistä laativat Zhu Hailun, Kiinan kommunistisen puolueen varapääsihteeri Xinjiangissa, sekä Tiibetin separatistisen liikehdinnän rauhoittanut Chen Quanguo.^[1]

Kiinan viranomaisten mukaan Xinjiangin ”koulutuskeskusten” tarkoitus on kehittää paikallisten vähemmistökansojen ammatillista osaamista, opettaa heille kiinan kieltä, ja taistella uskonnollista ekstremismiä vastaan.^[1]

Leiriläiset

Uiguurit, kazakit ja kirgiisit eivät tulleet leireille vapaaehtoisesti, vaan poliisien ja sotilaiden saattamina. Jos perheen kumpikin vanhempi oli määrätty leirille, heidän lapsensa lähetettiin sisäoppilaitokseen. Leireille vietiin joidenkin raporttien mukaan etenkin intellektuelleja.^[1]

Kiinan hallitus ei ole ilmoittanut, kuinka paljon leireille on viety ihmisiä. Jotkut ulkomaiset tarkkailijat ovat arvioineet, että leireillä on yhdestä kahteen miljoonaa ihmistä, eli 8–15 prosenttia Kiinan uiguuriväestöstä. Asukeista suurin osa on tiettävästi 15–45-vuotiaita työikäisiä miehiä.^[1]

Olosuhteet

Leirien valvojille jaetun, The New York Timesille vuodetun dokumentin mukaan leirien asukkaita valvotaan tarkasti luokkahuoneissa ja asuintiloissa, joissa on myös valvontakamerat. Leirejä ympäröivät korkeat aidat, piikkilanka ja vartiotornit. Paot estetään, ja sisään tulevat ihmiset ja tavarat tarkastetaan. Asukkaita väitetään marssitettavan sotilasmusiikin tahtiin, heidät puetaan univormuihin, ja he joutuvat veisaamaan kommunistisia ja isänmaallisia iskulauseita. Joidenkin vahvistamattomien syytösten mukaan leireillä tapahtuu seksuaalista väkivaltaa ja valvottamista, eikä asukkaiden hygieniasta huolehdita kunnolla. Joidenkin asukkaiden väitetään joutuneen työskentelemään hyvin pienellä palkalla tai kokonaan palkatta huonoissa olosuhteissa. Leireillä valmistettuja tuotteita on väitetysti myyty länsimaisille yrityksille, jotka ovat saaneet niistä suuria voittoja. Joukkomurhia leireillä ei ole väitetty tapahtuneen.^[1]

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin haastattelemien entisten leiriläisten mukaan jokaista oli kidutettu tai kohdeltu muuten epäinhimillisesti. Osan haastateltavien mukaan leirien alkuaikoina heitä pidettiin päiviä istumassa vankiselleissä usein epämukavissa asennoissa. Jossain vaiheessa päivistä kului 6–8 tuntia pakolliseen opetukseen, jossa opetettiin mandariinikiinaa, propagandaa islaminuskon pahuudesta ja kommunistisen puolueen ja Xi Jinpingin hyväntahtoisuudesta. Jatkuvissa kuulusteluissa täytyi tunnustaa pahoja tekojaan ja osalle tehtiin fyysistä väkivaltaa, kuten seinillä roikuttamista ja sähköiskuja.^[2] Leireiltä vapautetut ovat kertoneet, että heille luvattiin poispääsy leiriltä, jos he hyväksyivät leirillä opetetut kommunistiset arvot, torjuivat islamilaisen ekstremismin ja separatismin, ja katuivat aiempia mielipiteitään.^[1] Useimmat Amnestyn haastattelemat vapautuneet olivat olleet leireillä 9–18 kuukautta^[2].

Kiina ei salli puolueettomien tarkkailijoiden käydä leireillä. Hallitus on vastannut arvosteluun toteamalla, että leirien perustamisen jälkeen väkivaltaiset iskut Xinjiangissa ovat loppuneet.^[1]

Kiinan ulkopuolella leirejä on nimitetty keskitysleireiksi. Kiinaa on syytetty pyrkimyksestä assimiloida uiguurit ja muut ei-hankiinalaiset valtaväestöön. Uiguurien uudelleenkoulutusta on lännessä kutsuttu kulttuuriseksi kansanmurhaksi.^[1]

Vuonna 2022 Yhdistyneiden kansakuntien 50 maan ryhmä tuomitsi Kiinan hallituksen ihmisoikeusloukkaukset uiguureita ja muita turkkilaisia muslimeita vastaan Xinjiangissa.^[3]

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Kiina vainoaa, vangitsee perusteetta ja kiduttaa vähemmistökansoihin kuuluvia ihmisiä.^[2]