Baskin kieli
Baski tai euskera (omakielinen nimi euskara[1]) on baskien puhuma kieli. Sitä puhutaan Pohjois-Espanjan ja Lounais-Ranskan alueilla, Baskimaassa, missä se on vähemmistökieli. Baskin sukulaisuutta mihinkään muuhun kieleen ei ole pystytty sitovasti osoittamaan – baski on niin sanottu isolaattikieli. Se on Länsi-Euroopan ainoa kieli, joka ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin. Baski saattaa olla viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä.
| Baski | |
|---|---|
 Baskin kielen puhuma-alue | |
| Oma nimi | euskara |
| Muu nimi | euskera |
| Tiedot | |
| Alue |  Espanja  Ranska |
| Virallinen kieli |  Baskimaa (Espanja) Navarra |
| Puhujia | noin 750 000 (2016) |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielenhuolto | Euskaltzaindia |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | isolaattikieli |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | eu |
| ISO 639-2 | baq (B) / eus (T) |
| ISO 639-3 | eus |
Historia
- Katso myös: Baskien alkuperä
Nykyisen tietämyksen varassa on mahdotonta sanoa, ovatko baskien esi-isät asuneet samalla alueella pitkään vai ovatko he muuttaneet sinne jostakin muualta. Rooman valtakunnan ajalta tallentuneet tiedot akvitanialaisten henkilö- ja jumalnimistä viittaavat siihen, että akvitanian kieli oli mahdollisesti baskin edeltäjä. Pohjoisespanjalaisesta Vitoriasta löytyi kesäkuussa 2006 kaiverruksia, joissa oli baskinkielisiä sanoja. Kaiverrusten arvellaan olevan peräisin jopa 200-luvulta.[2] Ennen niiden löytymistä vanhimmat tunnetut baskinkieliset tekstit olivat peräisin 1400-luvulta.[3] Vanhin painettu baskinkielinen teos on runokokoelma vuodelta 1545. Uusi testamentti käännettiin baskiksi vuonna 1571, minkä jälkeen baski kirjakielenä oli pitkään lähinnä kirkollisessa käytössä.[3]
Baskin sanasto on lainannut paljon ympäröiviltä indoeurooppalaisilta kieliltä, mutta kieliopiltaan kieli on säilynyt hyvin omanlaisenaan.
Ranskan ja Espanjan suhtautuminen baskin kieleen on pitkään ollut hyvin kielteinen. Ranskassa baskia ei vähemmistökielenä ole koskaan käytetty laajasti opetuksessa tai mediassa. Viime aikoina kuitenkin on perustettu baskinkielisiä kouluja.[3] Espanjassa baskin kieli yritettiin Francon aikana, vuosina 1939–1975, tukahduttaa kokonaan, mutta viime vuosikymmeninä sen käyttöä on voimakkaasti elvytetty.[3]. Francon jälkeinen uusi Espanjan perustuslaki myönsi Baskimaan alueille rajoitetun autonomian, ja baskia käytetään nykyään opetuskielenä, hallintokielenä espanjan ohessa sekä radio- ja televisiolähetyksissä. Äidinkieleltään baskinkielisiä asukkaita Baskimaan alueilla on vain noin 20 prosenttia väestöstä.
Baskin kieli on jakautunut useisiin hyvinkin erilaisiin murteisiin maantieteellisten ja poliittisten rajojen eristämänä. 1960-luvulla alkaneen kielenherätystoiminnan ansiosta on olemassa baskin kirjakieli, niin sanottu yhdistetty baski, euskara batua. Kielenhuollosta ja -tutkimuksesta vastaa Euskaltzaindia, baskin kielen kuninkaallinen akatemia.[2]
Luokitus
Tutkijat, jotka ovat yrittäneet etsiä baskille sukulaiskieliä, ovat eri aikoina yhdistäneet sen muun muassa Pyreneitten niemimaan muinaiskieliin, Pohjois-Afrikan berberikieliin, etruskiin ja jopa kaukasialaisiin kieliin.[3] Joskus sen on arveltu olevan sukua myös kelttiläisille tai suomalais-ugrilaisille kielille.lähde? Yksikään näistä teorioista ei ole saanut kielitieteilijöiden yleistä hyväksyntää.[3] Baski on isolaattikieli.[3]
Alueellinen sijoittuminen
Baskia puhutaan Espanjassa Vizcayan, Guipúzcoan ja Álavan maakunnissa, jotka muodostavat Baskimaan itsehallintoalueen, sekä Navarrassa, joka on oma itsehallintoalueensa. Ranskan Baskimaahan kuuluvat Lapurdin, Ala-Navarren ja Zuberoan maakunnat. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa on joitakin baskinkielisiä siirtolaisia ja siirtolaisten jälkeläisiä.
Murteet
Merkittävimmät baskin murteet ovat bizkaia, gipuzkoa, ylä-navarra, ala-navarra (Espanjassa) sekä lapurdi ja souletin (Ranskassa). Murrealueiden rajat eivät aina vastaa nykyisiä poliittisia rajoja, vaikka murteiden nimet vastaavatkin baskinkielisiä maakuntien nimiä.
Yhteensä eri murteita lasketaan olevan 11.[4]
Johdetut kielet
Euskara batua on nykyisen yleis- tai kirjakielen nimi.[5] Se pohjautuu laajalti gipuzkoan murteeseen.
Baskinkieliset merimiehet toivat 1500-luvulta alkaen baskin kielen sanastoa Euroopan-puoleisen Atlantin alueen pidgin- eli kontaktikieliin. Esimerkiksi baskinkielisten ja islantilaisten kalastajien käytössä oli tällainen apukieli. Myös Pohjois-Amerikan intiaanien ja baskien välillä oli harvoja yhteyksiä Amerikan löytämisen jälkeen. Eräistä intiaanikielistä väitetään löytyvän baskista lainattuja yksittäisiä sanoja.
Äänteet
Standardibaskin äännerakenne on seuraavanlainen:
| etu | keski | taka | |
|---|---|---|---|
| suppea | i ⟨i⟩ | u ⟨u⟩ | |
| väli | e ⟨e⟩ | o ⟨o⟩ | |
| väljä | a ⟨a⟩ |
Zuberoan eli Soulen murteessa esiintyvät lisäksi /y ⟨ü⟩ ja vokaalien nasalisaatio.
| Labiaalit | Lamino- dentaalit | Apiko- alveolaarit | Palataalit/ Postalveolaarit | Velaarit | Glottaalit | ||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Nasaalit | m ⟨m⟩ | n ⟨n⟩ | ɲ ⟨ñ⟩, ⟨-in-⟩ | ||||
| Klusiilit | soinnittomat | p ⟨p⟩ | t ⟨t⟩ | c ⟨tt⟩, ⟨-it-⟩ | k ⟨k⟩ | ||
| soinnilliset | b ⟨b⟩ | d ⟨d⟩ | ɟ ⟨dd⟩, ⟨-id-⟩ | g ⟨g⟩ | |||
| Affrikaatat | ts̻ ⟨tz⟩ | ts̺ ⟨ts⟩ | tʃ ⟨tx⟩ | ||||
| Frikatiivit | soinnittomat | f ⟨f⟩ | s̻ ⟨z⟩ | s̺ ⟨s⟩ | ʃ ⟨x⟩ | (h ⟨h⟩) | |
| soinnilliset | j~x ⟨j⟩ | ||||||
| Lateraalit | l ⟨l⟩ | ʎ ⟨ll⟩, ⟨-il-⟩ | |||||
| Roottiset | tremulantit | r ⟨r-⟩, ⟨-rr-⟩, ⟨-r⟩ | |||||
| napausäänteet | ɾ ⟨-r-⟩ | ||||||
Alveolaarisilla frikatiiveilla ja affrikaatoilla esiintyy ero laminaalisen ja apikaalisen ääntämyksen välillä. Laminaalisessa ääntämyksessä ilmavirta kulkee kielen lapaa pitkin kärjen osoittaessa alahampaita kohti, kun taas apikaaliseessa se kulkee ylähampaita osoittavan kärjen kautta. Läntisimmissä murteissa ainoastaan apikaalisia ääntämyksiä käytetään.
Kirjaimella ⟨j⟩ on useita eri ääntämyksiä murteesta riippuen: [j, dʒ, x, ʃ, ɟ, ʝ] järjestyksessä Etelä-Biskaja ja Lapurdin rannikko, Keski-Biskaja, Itä-Biskaja ja Gipuzkoa, Etelä-Navarre, Sisä-Napurdi ja Ala-Navarre sekä Zuberoa.[6]
Kirjain ⟨h⟩ ääntyy nykyään lähinnä vain pohjoisissa murteissa.[6]
Kirjoitusjärjestelmä
Baskia kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla.[8] Vanhoissa teksteissä on erilaisia merkintätapoja; joissakin noudatetaan espanjan käytäntöjä, mutta nykyinen virallinen kirjoitusjärjestelmä on ne hylännyt. Baskissa päästään lähelle yhden äänteen ja yhden kirjaimen vastaavuutta, mutta yllä kuvattujen poikkeuksien takia siihen ei aivan päästä.
Baskin kielen tunnistaa helposti pitkistä sanoista, runsaasta määrästä x- ja z-kirjaimia sekä yhdistelmistä tz ja tx.
Kielioppi
Baskin kielioppi eroaa paljon sitä ympäröivien indoeurooppalaisten kielten rakenteesta. Sille ominaisia rakenteita ovat agglutinaatio, jossa useilla päätteillä voidaan rakentaa monimutkaisia sanoja, sekä monimutkainen verbirakenne. Neutraali sanajärjestys on subjekti-objekti-predikaatti (SOP), mutta siitä voidaan poiketa esimerkiksi kieltävissä lauseissa. Predikaattia edeltävällä paikalla on omakielinen nimi galdegaia, ja siihen sijoitettu lauseenjäsen on korostetussa asemassa tai tuodaan muuten esille.
Baskin kielessä päätteet ja kantasanat, joihin ne liitetään, vaihtelevat vähän. Yleisessä nominin taivutuskaavassa riittää luetella vokaali- ja konsonanttiloppuiset taivutukset. Joillakin usein käytetyillä sanoilla, kuten persoonapronomineilla, esiintyy epäsäännöllisiä muotoja. Nomineilla on lähes kaksikymmentä eri sijamuotoa. Niiden tarkka määrä vaihtelee kielen eri kuvauksissa, koska ei ole yleistä periaatetta, millä jokin rakenne voidaan osoittaa sijamuodoksi. Toisin kuin suomessa, sijapäätteet ja muut liitteet liitetään aina vain nominilausekkeen viimeiseen jäseneen, ja osan niistä voi yhtä hyvin tulkita partikkeleiksi tai muunlaisiksi postpositioiksi.
Baskissa ei ole kieliopillista sukua. Määräinen artikkeli on sananloppuinen a-pääte, kun taas lukusana yksi, bat, toimii myös epämääräisenä artikkelina.
Merkittävä erikoisuus maailman kielten joukossa on baskin ns. ergatiivi-absolutiivinen rakenne. Sen kuvaaminen on helppoa vertaamalla sen eroa tutumpaan rakenteeseen. Suomen kielessä on ns. nominatiivi-akkusatiivi-rakenne, jossa nominatiivia käytetään ei-transitiivisen verbin subjektin sijana, kuten myös transitiivisen verbin subjektin sijana. Objekti taas on akkusatiivisijassa (jos jätetään huomiotta tietyt suomen kieliopin hienoudet).
Ergatiivi-absolutiivisessa kielessä on transitiiviverbin subjektille oma sija, jota nimitetään ergatiiviksi.[5] Absolutiivi vastaa nominatiivia ei-transitiivisten verbien yhteydessä, mutta se on myös transitiivissa rakenteissa objektin sija.
Esimerkki:
(a) otsoa etorri da : Susi on tullut.
Lause on ei-transitiivinen, joten susi (otsoa) on määräisessä (-a) absolutiivisijassa.
(b) ehiztariak otsoa harrapatu du : Metsästäjä on pyytänyt suden.
Lause on transitiivinen. Metsästäjä (ehiztariak) on ergatiivisijassa (tunnus -k), ja susi on määräisessä absolutiivisijassa.
Tässä da ja du ovat apuverbejä, jotka edeltävän sanan kanssa muodostavat lauseen predikaatin. Tämä edeltävä sana ei vaihtele kovin paljon; se on partisiippia muistuttava sana, joka kertoo predikaatin merkityksen ja voi saada joitain päätteitä. Baskin erikoisuus on apuverbin monimuotoisuus. Se ilmenee tavalla, jota toisinaan nimitetään monipersoonaisuudeksi eli apuverbi sisältää tiedon lauseen subjektista, objektista ja epäsuorasta objektista, niin sanotusta datiivista (jota vastaa esimerkiksi suomen kielen sana minulle lauseessa annat minulle kirjan). Verbissä siis ilmaistaan tai kerrataan lauseen jäsenistä subjekti, mahdollinen objekti ja mahdollinen datiivimääre sekä verbin aikamuoto ja tapaluokka. Lisäksi apuverbeillä on erilliset muodot tuttavallisessa puheessa, joissa niistä ilmenee myös kuuntelijan sukupuoli.
Tämän monimuotoisen systeemin ansiosta mahdollisia verbimuotoja on yli tuhat. Läheskään kaikki eivät ole jokapäiväisessä käytössä, vaan ne voivat kuulua juhlalliseen tai vanhahtavaan tyyliin. Lisäksi muita verbin ominaisuuksia voidaan ilmaista apusanoilla, jotka liittyvät muulla tavoin predikaattirakenteeseen.
Esimerkki:
Saltarelli analysoi eräät indikatiivin preesensin absolutiivi-ergatiivi-muodon seuraavalla tavalla:
ikusi g-a-it-u-zte : he ovat nähneet meidät
missä
- g ilmaisee absolutiivin olevan ensimmäisen persoonan monikossa : me
- a on preesensin tunnus
- it ilmaisee absolutiivin monikollisuuden
- u on apuverbin tunnus
- zte kertoo, että ergatiivi on kolmannen persoonan monikko (z lisätään muotoon tute tuottaen muodon tuzte)
Rikkaat verbirakenteet mahdollistavat persoonapronominien vähäisen käytön. Niitä käytetäänkin yleensä korostamaan niiden vastaavaa lauseenjäsentä.
Eri murteiden välillä on suuria eroja painotuksen ja intonaation käytössä. Euskaltzaindia antaa vain yleisiä ohjeita siitä, miten sanoja voidaan painottaa yleiskielessä. Yleensä ottaen sanapainon paikka voi vaihdella eikä se ole kovin vahva. On joitakin sanapareja, jotka eroavat toisistaan painon avulla.
Sanasto
Baskin sanastossa on paljon lainoja latinasta, espanjasta, ranskasta ja muista lähialueilla puhutuista romaanisista kielistä. Äännejärjestelmän erojen tai kielen kehityksen ansiosta näitä lainoja ei ole aina helppo tunnistaa. Esimerkiksi latinan florem on johtanut sanaan lore ’kukka’ ja cellam on johtanut sanaan gela ’huone’.
Kielessä on myös paljon omaperäistä sanastoa. Esimerkiksi lukujärjestelmä ei sisällä selvästi tunnistettavia lainoja indoeurooppalaisista kielistä ennen tuhatta (mila). Lukujärjestelmä on vigesimaalinen eli perustuu kahteenkymmeneen yksikkölukujen lisäksi.
Kielinäyte
»Gizon-emakume guztiak aske jaiotzen dira, duintasun eta eskubide berberak dituztela; eta ezaguera eta kontzientzia dutenez gero, elkarren artean senide legez jokatu beharra dute.»
Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [9]
Lähteet
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Azurmendi, Joxe: Die Bedeutung der Sprache in Renaissance und Reformation und die Entstehung der baskischen Literatur im religiösen und politischen Konfliktgebiet zwischen Spanien und Frankreich. In: Wolfgang W. Moelleken, Peter J. Weber (Hrsg.): Neue Forschungsarbeiten zur Kontaktlinguistik. Dümmler, Bonn 1997. ISBN 978-3-537-86419-2
- Hualde, José Ignacio & de Urbina, Jon Ortiz: A Grammar of Basque. Berliini: Walter de Gruyter, 2003. ISBN 3-11-017683-1.
- King, Alan: A Brief Introduction to Basque.
- Saltarelli, Mario: Basque. Lontoo: Croom Helm, 1988. ISBN 0-7099-3353-3.
- Trask, R. Larry: History of Basque. New York/Lontoo: Routledge, 1996. ISBN 0-415-13116-2.
- Morvan, Michel: Les origines linguistiques du basque, Presses Universitaires de Bordeaux, 1996. ISBN 2-86781-182-1.
- Morvan, Michel: Dictionnaire etymologique basque, Internet / Lexilogos, 2009–2014.
Viitteet
Aiheesta muualla
