Chola

Chola-dynastia (tamiliksi சோழர் குலம், 'ʧoːɻə) oli tamilidynastia, joka hallitsi etenkin Etelä-Intiaa 1200-luvulle saakka. Valtakunta sai alkunsa Kaveri-joen hedelmällisestä laaksosta. Karikala Chola oli tunnetuin varhaisen Chola-dynastian kuninkaista, kun taas valtakunnan keskiajalta tunnetuimmat hallitsijat olivat Rajaraja Chola I, Rajendra Chola ja Kulothunga Chola I.

Chola oli vaikutusvaltaisimmillaan 900–1100-luvuilla. Rajaraja Chola I:n (Rajaraja Suuren) ja hänen poikansa Rajendra Cholan hallinnassa dynastiasta tuli sotilaallinen, taloudellinen ja kulttuurinen suurvalta Aasiassa. Cholan alueet ulottuivat Malediiveilta etelässä Andhra Pradeshin Godavari-joelle saakka pohjoisessa. Rajaraja Chola valloitti Intian niemimaan eteläosan, osan Sri Lankaa ja miehitti Malediivit. Rajendra Chola taas lähetti Pohjois-Intiaan voitokkaan retkikunnan, joka eteni Gangesille saakka ja voitti Palan valtakunnan hallitsijan Mahipalan. Hän hyökkäsi lisäksi menestyksekkäästi Srivijayan kuningaskuntaa vastaan Sumatralla ja Malakan niemimaalla^[1]. Cholan valta heikkeni 1100-luvulla Pandyan ja Hoysalan valtakuntien nousun myötä, ja valtakunta hajosi lopullisesti 1200-luvun lopulla.

Cholat jättivät jälkeensä pysyvän perinnön. Dynastian into rakentaa temppeleitä ja edistää tamilinkielistä kirjallisuutta johti useiden tamiliarkkitehtuurin ja -kirjallisuuden merkkiteosten syntyyn. Chola-kuninkaat olivat innokkaita rakentajia ja suunnittelivat temppelinsä paitsi palvontamenoja varten myös taloudellisen toiminnan keskuksiksi. He saivat aikaan keskitetyn valtiomuodon ja perustivat alueelleen järjestyneen, byrokraattisen hallinnon.