Euroopan unionin puheenjohtajuus

Euroopan unionin neuvostossa asema, jossa kukin unionin jäsenmaa on vuorollaan. Puheenjohtajuus kiertää jäsenvaltioiden kesken siten, että yksi jäsenvaltio toimii kerrallaan kuuden kuukauden ajan (1. tammikuuta – 30. kesäkuuta tai 1. heinäkuuta – 31. joulukuuta) Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaana.

Lissabonin sopimuksen myötä otettiin käyttöön kolmen peräkkäisen puheenjohtajamaan muodostamat niin sanotut puheenjohtajakolmikot eli triot. Kukin kolmikko aloittaa työskentelynsä edellisen kolmikon lopetettua, eikä kolmikon kokoonpano siis muutu kesken sen kauden. Kolmikot tekevät yhdessä 18 kuukautta kattavan pitkäaikaisen suunnitelman omat kautensa kattavien ohjelmien lisäksi, ja he tekevät muutoinkin yhteistyötä.^[2][3]

Euroopan unionin neuvoston taustalla on vuonna 1952 perustettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ministerineuvosto. Vuonna 1958 siitä muodostettiin Rooman sopimuksen myötä Euroopan talousyhteisön neuvosto. Tämän neuvoston ensimmäistä kokousta 25. tammikuuta 1958 johti Belgian ulkoministeri Victor Larock.^[4] Talousyhteisön neuvoston kiertävä puheenjohtajuus on nykyisen neuvoston puheenjohtajuuden suora edeltäjä.

Kun Lissabonin sopimus astui voimaan, se perusti virallisesti Eurooppa-neuvoston ja sen puheenjohtajan viran. Tätä ennen Eurooppa-neuvosto oli ollut epävirallinen ja puhetta siinä johti EU:n neuvoston puheenjohtajamaan pääministeri tai muu hallituksen päämies. Siten neuvoston puheenjohtajamaalla oli myös tehtävänä edustaa unionia sen ulkopuolella. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan virkojen tullessa pysyviksi 2009 nämä tehtävät päättyivät.^[4][5]

Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittaessa eroaikomuksistaan Eurooppa-neuvosto päätti 2016 poistaa maan neuvoston tulevien puheenjohtajamaiden listalta. Kaikkia sitä seuraavien maiden järjestystä aikaistettiin puolella vuodella, ja vastaliittynyt Kroatia lisättiin alkuvuodelle 2020.^[6]

Euroopan unionin neuvostossa jäsenvaltioiden ministerit kokoontuvat erilaisissa kokoonpanoissa käsiteltävän asian mukaisesti. Puheenjohtajamaan kyseiseen kokoonpanoon osallistuva ministeri johtaa puhetta kokouksessa. Poikkeuksena on ulkoasiainneuvosto, jossa puhetta johtaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Puheenjohtajamaan edustaja on puheenjohtaja myös muissa neuvoston elimissä, kuten valmistelevassa Coreper-kokouksissa. Neuvoston viralliset kokoukset järjestetään Brysselissä ja Luxemburgissa, mutta puheenjohtajavaltio voi järjestää epävirallisia kokouksia myös omissa kaupungeissaan.^[2][7][3]

Neuvoston suhteita muihin toimielimiin edustaa vastaavasti puheenjohtajamaa. Tämä on erityisen tärkeää käytettäessä lainsäädäntövaltaa, johon osallistuvat neuvoston lisäksi Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio, joiden edustajien kanssa neuvoston puheenjohtajamaa neuvottelee trilogitapaamisissa. Hyväksytyn lain allekirjoittaa neuvoston puheenjohtajamaan ministeri yhdessä parlamentin puhemiehen kanssa.^[2][8]

Puheenjohtajamaalla ei ole enää juurikaan ulkoisia edustustehtäviä, vaan Lissabonin sopimuksen jälkeen niitä ovat hoitaneet pääsääntöisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja unionin korkea edustaja.^[3]

• Puheenjohtajuuskaudet 2014–2020 (Arkistoitu – Internet Archive)
• Neuvoston päätös, tehty 1 päivänä tammikuuta 2007, neuvoston puheenjohtajuuden määräytymisjärjestyksestä (pdf) (2007/5/EY, Euratom) Euroopan unionin virallinen lehti. 4.1.2007. Bryssel: Euroopan unionin neuvosto. Viitattu 14.3.2012. (suomeksi)