Greenpeace
Greenpeace on kansainvälinen riippumaton ympäristöjärjestö.[4][5] Järjestöllä on toimistoja yli 40 maassa ja kansainvälistä työtä koordinoiva päätoimisto Amsterdamissa, Alankomaissa.[6] Greenpeace keskittyy maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, metsäkatoon ja ympäristömyrkkyihin ilmoittaen tavoitteekseen "varmistaa maapallon kyky ylläpitää elämää kaikessa monimuotoisuudessaan".[7] Greenpeacen toimintatapoihin kuuluvat tutkimus[8], lobbaus[9][10], keskustelu yritysten kanssa[11], mielipidevaikuttaminen sekä aktivismi.[12]
| Greenpeace | |
|---|---|
 | |
 Greenpeacen mielenosoitus Essoa vastaan. | |
| Perustettu | 1971 |
| Toimiala | Luonnonsuojelu, rauha |
| Kotipaikka |  Amsterdam, Alankomaat |
| Toiminta-alue | Maailmanlaajuinen |
| Tukijamäärä | 3,3 miljoonaa (2015)[1] |
| Toiminnanjohtaja | Kumi Naidoo[2] |
| Puheenjohtaja | Ana Toni[3] |
| Hallitus | Ed Harrington, Athena Ronquillo-Ballesteros, Ravi Rajan, Michael Hammer, Thuli Makama[3] |
| Aiheesta muualla | |
| www.greenpeace.org | |
Greenpeace sai alkunsa 1970-luvun alussa Yhdysvaltojen Alaskassa suorittamia ydinkokeita vastustaneesta protestista, jonka jälkeen järjestö siirtyi vastustamaan maailmanlaajuisesti ydinkokeita ja valaanpyyntiä. Seuraavina vuosikymmeninä Greenpeace käänsi huomiotaan myös muihin maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin ja kasvoi yhdeksi maailman suurimmista ympäristöjärjestöistä.[13] Greenpeacella on yleinen konsultatiivinen asema Yhdistyneiden kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostossa.[14] Järjestö ei ota vastaan rahoitusta valtioilta, yrityksiltä tai poliittisilta puolueilta saaden rahoituksensa 2,8 miljoonalta yksityishenkilöltä ja hyväntekeväisyyssäätiöiltä.[15][16]
Greenpeace on tunnettu suorasta toiminnastaan[17][18] ja järjestöä on kuvattu maailman näkyvimmäksi ympäristöjärjestöksi.[19][20] Greenpeace on kampanjoillaan tuonut ympäristökysymyksiä julkiseen tietoisuuteen,[21][22][23] vaikuttanut niin yksityisen kuin julkisen sektorin toimintaan ympäristönsuojelun saralla[24][25][26] ja on ollut kahdesti ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.[27][28]
Greenpeace on ollut myös kiistelyn aihe;[29] järjestön toimintatavat ja motiivit ovat saaneet osakseen kritiikkiä[30][31][32][33], muun muassa tieteellinen aikakauslehti Nature on syyttänyt järjestöä piittaamattomuudesta tosiasioista.[34] Greenpeacen toiminnasta on seurannut syytteitä järjestön aktivisteille[35][36], esimerkiksi ehdollisia vankeustuomioita australialaisen tutkimuslaitoksen koeviljelmän tuhoamisesta.[37][38][39]
Historia
Amchitkan ydinkoe
1960-luvulla Yhdysvallat suunnitteli maanalaisia ydinkokeita geologisesti epävakaalle Amchitkan saarelle Alaskaan. Koska vuonna 1964 Alaskassa oli yksi voimakkaimpia koskaan mitattuja maanjäristyksiä, herättivät Yhdysvaltojen ydinkoesuunnitelmat huolta maanjäristyksen ja tsunamien laukaisemisesta. Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla mielenosoittajat protestoivat ydinkokeita vastaan kylteillä, joissa luki "Don't Make A Wave. It's Your Fault If Our Fault Goes" (engl. fault 'syy'; 'siirros(linja)'). 1969 Yhdysvallat kuitenkin suoritti ydinkokeen, eikä peloista huolimatta maanjäristyksiä tapahtunut. Pian Yhdysvallat ilmoitti aikeistaan toteuttaa viisi kertaa aikaisempaa suurempi maanalainen ydinkoe vuonna 1971.[40]
Jim Bohlen, Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten aikaan Yhdysvaltain laivastossa palvellut rauhanaktivisti sekä Irving Stowe, yhdysvaltalainen kveekari ja niin ikään rauhanaktivisti turhautuivat ympäristöjärjestö Sierra Clubin toimettomuuteen Yhdysvaltojen ydinkokeiden suhteen. Irving Stowelta Bohlen oppi rauhanomaisesta tavasta protestoida pelkästään olemalla läsnä epäkohtien tapahtuessa. Kveekarien vuonna 1958 yrittämästä Bikinin atollin ydinkokeita vastustaneesta protestista Jim Bohlenin vaimo Marie sai idean navigoida Amchitkan ydinkoealueelle. Suunnitelman päästyä julkisuuteen se liitettiin Sierra Clubiin, jonka jäseniä sekä Jim Bohlen että Irving Stowe olivat. Sierra Club ei pitänyt tällaisesta yhteydestä, joten vuonna 1970 Jim Bohlen ja Irving Stowe yhdessä oikeustieteellisen opiskelijan Paul Coten kanssa perustivat Don't Make A Wave -komitean, lainaten nimen aikaisemmista mielenosoituksista[40].
Don't Make A Wave -komitea vuokrasi itselleen laivan, Phyllis Cormackin, jolle annettiin nimeksi aktivisti Bill Darnellin keksimä termi Greenpeace protestin ajaksi. Syksyllä 1971 alus lähti kohti Amchitkaa, mutta Yhdysvaltain rannikkovartioston alus Confidence esti Greenpeacen pääsyn ydinkoealueelle. Confidencen miehistö ehti kuitenkin välittää kapteeninsa tietämättä aktivisteille viestin "johtuen tilanteesta, jossa olemme, me Confidencen miehistö koemme teidän toimintanne olevan koko ihmiskunnan hyväksi. Jos kätemme eivät olisi sotilastoimien sitomia, olisimme samassa asemassa kanssanne, jos se olisi lainkaan mahdollista. Onnea. Tuemme teitä sataprosenttisesti". Kuitenkin käännytyksen ja huonon sään takia miehistö päätti palata Kanadaan saaden tietää, että uutiset heidän protestistaan ja rannikkovartioston miehistön viestistä oli herättänyt laajalti myötätuntoa Greenpeacen protestia kohtaan. Järjestö yritti tämän jälkeen toisilla aluksilla navigoida ydinkoealueelle, kunnes marraskuussa 1971 Yhdysvallat toteutti ydinkokeensa. Ydinkokeen toteutuminen herätti laajalti kritiikkiä Yhdysvaltoja kohtaan, ja lopulta Yhdysvallat päätti olla jatkamatta ydinkokeita Amchitkassa. Vuonna 1972 Don't Make A Wave -komitea muutti viralliseksi nimekseen Greenpeace Foundation[40]. Vaikka Greenpeacella ei ole selkeää perustamispäivää, katsoo järjestö toimintansa alkaneen vuoden 1971 ensimmäisestä protestista[41].
Toiminnan laajentaminen
Amchitkan ydinkokeiden päätyttyä Greenpeace siirsi huomionsa Ranskan ydinkokeisiin Mururoan atollilla Ranskan Polynesiassa. Vastaperustettu järjestö kuitenkin tarvitsi apua atollille päästäkseen, ja avuksi ilmoittautui David McTaggart, Uudessa-Seelannissa asuva entinen yksityisyrittäjä, joka ei hyväksynyt Ranskan ydinkokeita. McTaggart luotsasi Greenpeacen toistuvasti Mururoan atollin läheisyyteen kansainvälisille vesille. Ranskan laivasto pyrki estämään protesteja muun muassa pahoinpitelemällä McTaggartin. Pahoinpitelyn tultua julkisuuteen 1974 Ranska ilmoitti lopettavansa ydinkokeet ilmakehässä[40].
1970-luvun puolivälissä Greenpeace aloitti kaupallista valaanpyyntiä vastaan kampanjan, joka alkoi ensin erilliskampanjana nimeltä Project Ahab, sillä osa Greenpeacen johdosta ei halunnut laajentaa toimintaa muualle kuin ydinaseiden vastustamiseen. Tätä mieltä olleen Irving Stowen kuoleman jälkeen 1975 Phyllis Cormack lähti Vancouverista kohtaamaan neuvostoliittolaiset valaanpyytäjät Kalifornian rannikolla. Mielenosoittajat lähtivät kumiveneillä valaiden ja harppuunamiesten väliin, ja kuva-aineisto levisi maailman medioissa. 1970-luvulla järjestö alkoi puuttua myös muun muassa hylkeiden kaupalliseen pyyntiin ja ympäristömyrkkyihin[40].
Järjestön rakennemuutos
1970-luvun lopulla ympäri maailmaa oli alkanut muodostua jokseenkin autonomisia Greenpeacen paikallisryhmiä. Pohjois-Amerikassa paikallistoimistot kinastelivat keskenään, sillä monet toimistot eivät halunneet toimia Greenpeace Foundationin ja sen pääsihteeri Patrick Mooren alaisuudessa. Mururoan atollin tapahtumien jälkeen McTaggart oli siirtynyt Eurooppaan käymään oikeustaistelua Ranskan valtiota kohtaan ja päätyi myös kehittämään Euroopan paikallistoimistojen yhteistyötä. Lopulta vuonna 1979 David McTaggart ratkaisi erityisesti pohjoisamerikkalaisten paikallistoimistojen välisen pattitilanteen perustamalla Hollantiin Greenpeace Internationalin ja järjestämällä organisaation hallinnon uusiksi[40].
2021 Air France isku
2021 maaliskuussa Ranskan Greenpeace teki iskun Air Franceen murtautumalla Charles de Gaullen lentokentälle ja vandalisoimalla Air Francen Boeing 777 koneen vihreällä maalilla.[42]
Organisaatio
Hallinto
Greenpeace muodostuu Amsterdamissa, Hollannissa sijaitsevasta Greenpeace Internationalista (viralliselta nimeltään Stichting Greenpeace Council) sekä sen alaisuudessa 41 maassa ympäri maailmaa sijaitsevasta 27 alueellisesta toimistosta[43]. Greenpeace Internationalia johtaa seitsenhenkinen hallitus, jonka puheenjohtaja toimii intialainen Lalita Ramdas. Greenpeace Internationalin hallitus valitsee järjestön päivittäisestä toiminnasta vastuullisen toiminnanjohtajan. Tällä hetkellä toimintaa johtaa eteläafrikkalainen Kumi Naidoo. Myös jokaista alueellista Greenpeacen toimistoa johtaa paikallinen hallitus. Alueelliset hallitukset nimeävät vuosittain kukin joukostaan luottamushenkilön, joka edustaa alueellista toimistoa vuosittaisessa yleiskokouksessa. Yleiskokouksessa luottamushenkilöt valitsevat Greenpeace Internationalin hallituksen jäsenet kolmeksi vuodeksi kerrallaan tai tarpeen vaatiessa erottavat hallituksen jäseniä. Greenpeace Internationalin hallitus siis toimii vuosittaisen yleiskokouksen luottamushenkilöiden valvonnan alaisuudessa. Yksittäiset Greenpeacen alueelliset toimistot toimivat taas Greenpeace Internationalin hallituksen valvonnan alaisena[43].
Alueellisten toimistojen hallitukset ovat alueiden toimistojen jäsenten äänestämät. Perusteet äänioikeutetuksi jäseneksi valitsemiselle vaihtelevat alueellisten toimistojen välillä[43]. Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, joka kattaa Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan ja Tanskan. Greenpeace Nordenilla on 20 äänestävää jäsentä, jotka valitsevat ketkä pääsevät äänestäviksi jäseniksi.[44]
Rahoitus
Greenpeace saa rahoituksensa yksityisiltä lahjoittajilta ja säätiöiltä. Hallituksilta, poliittisilta puolueilta tai yrityksiltä järjestö ei ota vastaan rahoitusta pysyäkseen riippumattomana valtiosta ja elinkeinoelämästä[45]. Järjestön perinteisten tukijoiden määrän käännyttyä laskuun 1990-luvulla Greenpeace kehitti käyttöönsä feissauksen tavoittaakseen suurempia ihmisryhmiä tukijoiksi[46][47]. Vuonna 2005 järjestö sai lahjoituksia yhteensä 169,6 miljoonaa euroa. Tästä rahasta suurin osa tuli kuukausilahjoituksina noin 2,7 miljoonalta yksityishenkilöiltä[48], pääasiassa Euroopasta, jossa järjestö onkin ollut menestyksekkäämpi kuin alkulähteillään Pohjois-Amerikassa.
Näkemyksiä järjestörakenteesta
Greenpeacen mukaan järjestö ei ole ruohonjuuritason kansanliike, vaan riippumaton kansainvälinen järjestö, jolle on tärkeää pystyä tekemään päätöksiä nopeasti, ja jonka keskitetty hallinto mahdollistaa yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan. Järjestön mukaan sekä rahallisesti että ajatuksissaan Greenpeacea tukevien määrä antaa Greenpeacelle ja sen ympäristönäkökulmille painoarvoa neuvotellessa ympäristökysymyksistä.[49][50]
Greenpeacen kansainvälisen hallintorakenteen 1979 suunnitelleen David McTaggartin mukaan keskitetyn päätöksenteon unohtaminen oli monen muun kansainväliseksi pyrkivän ryhmän ongelma. Hänen mukaansa yksinkertaistettu ja keskitetty päätöksenteko oli välttämätöntä kansainvälisen organisaation tehokkuuden takaamiseksi: "tiedän, emme pidä sanoista 'keskitetty päätöksenteko', mutta monikansalliset yritykset ja hallitukset, joiden toimintatapoihin yritämme vaikuttaa, pelkäävät noita sanoja kansanliikkeiden ja vastustajien yhteydessä".[51]
Helsingin Sanomien toimittaja Juhana Rossin mukaan Greenpeace ei ole avoin kansalaisjärjestö esimerkiksi Punaisen ristin tapaan, eikä Greenpeacella ole demokraattisen kansalaisjärjestön moraalista voimaa, sillä kuukausilahjoittajat eivät voi vaikuttaa järjestön päätöksentekoon.[44] Muutamat europarlamentaarikot kuten muun muassa Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna ovat olleet sitä mieltä, että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä.[52]
Maan ystävien kampanjoitsija Mae Ocampon mukaan Greenpeacen hallintotapa tekee Greenpeacesta taitavan nostamaan asioita esille: "he voivat minä hetkenä tahansa päättää ryhtyä toimimaan. Päätöksentekoprosessit eivät rajoita heitä yhtä paljon kuin meitä."[53] Ympäristötutkija Vanessa Timmer on esittänyt väitöskirjassaan, että Greenpeacen järjestörakenne mahdollistaa Greenpeacen selviytymisen ja toimintakyvyn jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.[54]
Kampanjat
Greenpeace keskittyy maailmanlaajuisiin ympäristökysymyksiin ja jaottelee toimintansa kampanjoihin. Jokainen alueellinen toimisto toteuttaa kampanjoita omalla alueellaan.
Ilmastonsuojelu
Greenpeace on vuodesta 1990 vaatinut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä energiatehokkuudella, uusiutuvilla energiamuodoilla ja maankäytön muutoksilla, kuten metsäkadon hillitsemisellä[55]. 1990-luvulla järjestö alkoi myös tarjota ilmastopoliittista neuvoa ja taustatietoa ilmastonmuutoksen uhkaamille pienemmille valtioille[56]. 1990-luvulla Greenpeace kampanjoi myös aktiivisesti otsonikerroksen suojelemiseksi kehittämällä yhdessä teollisuuden kanssa freonittoman jääkaapin massatuotantoon[57]. Vuonna 1997 YK:n ympäristöohjelma UNEP myönsi Greenpeacelle ympäristöpalkinnon saavutuksista otsonikerroksen suojelemiseksi[57].
2000-luvulla Greenpeace on kritisoinut ExxonMobilia ilmastopolitiikan hankaloittamisesta. Vuonna 2005 Greenpeace toi ilmi, että ExxonMobil oli osallisena George W. Bushin hallinnon kielteiseen suhtautumiseen Kioton sopimusta kohtaan[58][59]. Järjestö on myös julkaissut ExxonMobilin rahoituskohteita, jotka Greenpeacen mukaan osoittavat ExxonMobilin rahoittavan ilmastonmuutosta kieltäviä eturyhmiä[60]. ExxonMobilin mukaan kyseiset ryhmät eivät kuitenkaan edusta ExxonMobilin näkemyksiä eikä suurin osa rahoitetuista ryhmistä ole ottanut kantaa ilmastonmuutokseen[61].
Vuonna 2007 Greenpeace julkaisi yhdessä ERECin kanssa energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energiamuotoihin perustuvan Energy [R]evolution -energiaskenaarion, jonka toteuttaminen maailmanlaajuisesti Greenpeacen mukaan mahdollistaisi maailman kasvihuonekaasupäästöjen puolittamisen vuoteen 2050 mennessä ja pysäyttäisi ilmaston lämpenemisen. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa Greenpeace on vaatinut sitovia päästövähennyksiä maailmanlaajuisesti ja teollisuusmaille 40 % vähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Järjestön mukaan teollisuusmaiden olisi myös tuettava huomattavissa määrin kehittyviä maita, jotta kehitysmaat voisivat nostaa elintasoaan ilmastolle kestävällä tavalla, pysäyttää metsäkadon ja sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Greenpeace on myös laatinut yhdessä muiden järjestöjen kanssa ehdotelman Kööpenhaminan ilmastosopimukseksi. Ehdotelma esiteltiin YK:n ilmastoneuvotteluissa Bonnissa elokuussa 2009[62].
Metsiensuojelu
Greenpeace pyrkii suojelemaan maailman jäljellä olevia luonnontilaisia metsiä. Järjestön mukaan metsäkadon suurimpia syitä ovat karjatalous, laittomat hakkuut, kasvava paperinkulutus sekä soija- ja öljypalmuplantaasien raivaaminen. Erityisesti sademetsät ovat Greenpeacen toiminnan kohteina, sillä sademetsien kaataminen pahentaa ilmastonmuutosta. Järjestö onkin kritisoinut lukuisia suuryrityksiä niiden yhteyksistä sademetsäkatoon[63][64][65]. Kritiikin seurauksena monet yritykset, kuten Unilever, McDonald's ja Nike ovat Greenpeacen avulla pyrkineet parantamaan sademetsien suojelua ja toimintatapojaan[25][66][67].
Cargill, yksi maailman suurimmista rehuntuottajista kuitenkin kritisoi Greenpeacen väitteitä yrityksen toiminnasta virheellisiksi[67], vaikkakin toivotti tervetulleeksi Greenpeacen kampanjoinnin seurauksena syntyneet suojelutoimet[66].
Euroopassa Greenpeace on kritisoinut EU:n laittoman puun kauppaa rajoittavaa FLEGT-ohjelmaa vaatimattomasta etenemisestä. Järjestön mielestä EU:n ja tuottajamaiden väliset vapaaehtoiset sopimukset eivät estä riittävästi EU:hun tuotavaa laitonta puutavaraa, vaikka vapaaehtoiset sopimukset ovat hyvä alku[68]. Greenpeace on EU-politiikassa vaatinut lainsäädäntöä estämään tuomasta EU:hun puutavaraa, joka on alkuperämaassa hankittu laittomasti tai kansainvälisten sopimusten vastaisesti[69][70].
Greenpeacen mukaan päästöjä metsiensuojelun kautta vähentävän REDD-mekanismin (Reduced Emission from Deforestation and Forest Degradation) tulee olla osa Kioton sopimusta seuraavaa ilmastosopimusta[71]. Järjestö kuitenkin kritisoi REDD-mekanismin sisällyttämistä päästökauppaan peläten, että tämä romahduttaisi päästöjen hinnan ja tekisi teollisuusmaille kannattavammaksi olla investoimatta puhtaaseen ja tehokkaaseen energiatalouteen, jolloin teollisuusmaiden päästöt eivät laskisi. Greenpeace vaatii metsien suojelemiseksi päästökaupasta irrallista rahastoa, jonka kautta teollisuusmaat tukisivat kehitysmaiden toimia sademetsien suojelemiseksi[72].
Kielteinen ydinvoimakanta
Greenpeace pitää ydinvoimaan liittyviä riskejä ja ympäristökysymyksiä liian ongelmallisina suhteessa ydinvoiman hyötyihin.
Greenpeacen mukaan YK:n arvio Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden kuolonuhreista 9000 syöpäkuolemana on aliarvio. Järjestö itse arvioi onnettomuuden kuolonuhrimäärän olevan 200 000 pitkän ajan kuluessa. Greenpeacen mukaan näistä kuolemista alle puolen kuolinsyynä on syöpä, ja muita kuolinsyitä ovat sydän- ja verisuonitaudit, ongelmat hengitystoiminnoissa, sisäelimissä ja umpirauhasjärjestelmässä sekä erityisesti immuunijärjestelmässä.[73] Greenpeace mukaan WHO:n ja ydinvoiman rauhanomaista käyttöä edistävän IAEA:n välinen yhteistyösopimus on vaikuttanut WHO:n arvioihin Tšernobylin uhriluvusta.[73][74] WHO:n mukaan YK:n ja Greenpeacen raportteja ei pitäisi vertailla keskenään, sillä YK:n raportti ottaa huomioon vain kaikkein saastuneimmat alueet kolmesta eri maasta siinä missä Greenpeace huomioi koko Euroopan. WHO myös kielsi Greenpeacen raportin syytökset WHO:n ydinvoimamyönteisyydestä.[75]
Greenpeacen katsoo uraanin louhinnan ja ydinjätteiden kerääntymisen olevan ydinenergian pysyviä ongelmia: järjestö on tuonut ilmi vaarallisen korkeita säteilymääriä uraaninlouhinnan lähialueilla[76] ja Australian senaatin mukaan todistanut siviiliväestön hallussa olevasta plutoniumista alle kolmasosan olevan IAEA:n valvonnan alla.[77]
Greenpeace perustelee ydinvoiman olevan epäolennaista ilmastonmuutoksen hillinnässä ydinvoiman marginaalisen energiantuotanto-osuuden, piilokustannusten sekä hitaiden ja viivästyvien rakennusaikojen takia. Järjestö viittaa IEA:n energiaskenaarioon, jossa maailman ydinvoimakapasiteetin nelinkertaistaminen vuoteen 2050 mennessä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä 4 %. Ydinvoiman hinta-arviot perustuvat Greenpeacen mukaan rakentajien ennakkoarvioihin, eivät toteutuneisiin kustannuksiin. Järjestö pitää Suomessa rakennettavaa Olkiluoto 3:a esimerkkitapauksena ydinvoiman lisärakentamisen ongelmista. Greenpeacen mukaan päästövähennykset aikaansaataisiin nopeammin ydinvoiman sijaan hajautetuilla uusiutuvilla energiantuotantomuodoilla.[78]
Ydinaseiden vastustus
Greenpeace on syntymästään asti vastustanut ydinasevarustelua ja ydinkokeita. Vuonna 1973 McTaggart luotsasi Vegansa kielletylle alueella Mururoan ympäristössä, jonka seurauksena Ranskan laivasto moukaroi häntä aluksillaan. Hän toisti mielenilmauksensa seuraavana vuonna ja tällä kertaa ranskalaiset nousivat Vegaan ja pahoinpitelivät McTaggartin. Myöhemmin Ranskan laivasto julkaisi lavastettuja kuvia McTaggartista syömässä päivällistä laivastoupseerien kanssa, antaen ymmärtää välien olleen ystävällismieliset. Miehistön jäsen Anne-Marie Horne kuitenkin oli ottanut kuvia pahoinpitelystä ja näiden kuvien päästyä julkisuuteen tapahtumat asettuivat toisenlaiseen valoon. Ranska suostui keskeyttämään ydinkokeet ilmakehässä, mutta siirsikin ne maan alle. Greenpeace jatkoi kampanjoimista Tyynenmeren kokeita vastaan kunnes Ranska lopetti kokeet vuonna 1995.
Alukset
Greenpeacella on vuosien varrella ollut käytössään useita avomerillä purjehtivia aluksia. Tunnetuin niistä lienee vuonna 1978 Greenpeacen lipun alla vesille laskettu entinen kalastusalus nimeltä Rainbow Warrior. Alusta käytettiin ensimmäisenä valaanpyynnin häirinnässä Islannin vesillä, ja myöhemmin sillä oli näkyvä osa useissa Greenpeacen kampanjoissa 1978–1985. Ranskan hallitus määräsi Rainbow Warriorin upotettavaksi pommeilla 1985 Aucklandissa. Valokuvaaja Fernando Pereira kuoli iskussa. Alus korvattiin vuonna 1989 Rainbow Warrior II:lla, joka puolestaan korvattiin vuonna 2011 varta vasten järjestön tarpeisiin rakennetulla Rainbow Warrior III:lla.
Järjestöllä on tällä hetkellä Rainbow Warrior III:n lisäksi käytössään kaksi muutakin valtamerikelpoista alusta, Esperanza ja Arctic Sunrise. Esperanza vieraili Suomessa kesäkuussa 2005, Arctic Sunrise puolestaan loka–marraskuussa 2006, maalis–huhtikuussa 2007 ja helmi–maaliskuussa 2015.
Kritiikki
Aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut Patrick Moore jätti järjestön vuonna 1986, sillä Mooren mukaan Greenpeace päätti alkaa vastustaa juomaveden kloorausta ja hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta. Moore on arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.[79] Bruce Cox, Kanadan Greenpeacen toiminnanjohtaja on vastannut, ettei Greenpeace ole koskaan vastustanut juomaveden kloorausta, ja että "Moore on yksin muistaessaan kiistan kloorauksesta ja tieteellisyydestä syynä hänen lähtemiselleen Greenpeacesta".[80] Paul Watson, Greenpeacen aikainen jäsen on sanonut, että Moore "käyttää hänen statustaan niin sanottuna Greenpeacen perustajana antamaan uskottavuutta hänen syytöksilleen. Olen myös Greenpeacen perustajia, ja olen tuntenut Patrick Mooren 35 vuotta. [...] Hän tekee väitöksiä, jotka eivät pohjaa faktoihin."[81]
Kirjan Ecoimperialism kirjoittanut Paul Driessen sanoo, että Greenpeacen ja muiden tahojen DDT-vastustuksen vuoksi 85 % Yhdysvaltain malaria-avusta kuluu ympäristökonsultteihin, joilla yritetään saada lupia DDT:n käyttöön.[82] Greenpeace sanoo sallivansa DDT:n käytön malariaa vastaan käytettäessä.[83] Roger Baten mukaan Greenpeacen kampanja Intiassa sijaitsevaa viimeistä suurta DDT-tehdasta vastaan tekisi malarianvastaisen taistelun köyhille maille vaikeammaksi.[84]
Greenpeacen raporttia teknologiayrityksistä on arvioitu RDM-teknologialehdessä "harhaanjohtavaksi ja osaamattomaksi", epäekologisimman ekologisimmaksi nostavaksi. "Mikä pahinta, lähes kaikki uutissivustot toistivat Greenpeacen raportit tosiasioina ja esittivät ne kritiikittä."[85]
Nimimerkkiä "Olivier Vermont" käyttänyt toimittaja kirjoitti kirjassaan La Face cachée de Greenpeace työskennelleensä Ranskan Greenpeacen sihteerinä ja nähneensä väärinkäytöksiä. Hänen mukaansa työskennellessään myöhemmin Amsterdamin kansainvälisessä päämajassa hän löysi salaisia asiakirjoja[86], joiden mukaan puolet järjestön 180 miljoonan euron tuloista käytettiin järjestön palkkoihin ja rakenteisiin. Vermontin mukaan Greenpeacella on saastuttavien yritysten kanssa epävirallisia sopimuksia siitä, että yritykset maksavat Greenpeacelle, jotta tämä ei hyökkäisi näitä vastaan.[87] Greenpeace haastoi toimittajan ja kustantajan oikeuteen syyttäen heitä halventavista väitteistä, valheiden ja vääristellyn tiedon levittämisestä.[88]
Geenimuuntelu ja vandalismi
Greenpeace ja Maan vapautusjärjestö ovat vandalisoineet GMO-tutkimusta ja koeviljelmiä ympäri maailmaa.[37][89]
Vuonna 2011 Greenpeace maksoi korvaukset, kun sen jäsenet murtautuivat australialaisen tiedejärjestön tiloihin ja tuhosivat matalaglykokeenisen vehnäviljelmän, jonka oli tarkoitus auttaa diabeteksesta kärsiviä ihmisiä.[37] Tuomari, Hilary Penfold, syytti Greenpeacea tuoreiden jäsentensä käyttämisestä ehdottomien vankeusrangaistuksen välttämiseksi.[38][39]
Kesällä 2013 Kansainvälisen riisintutkimusinstituutin kultaisen riisin koeviljelmä tuhottiin Filippiineillä.[90] Kultaisen riisin on todistettu tuottavan 60 % lapsen A-vitamiinin tarpeesta.[90] Nyt A-vitamiinin puute sokeuttaa ja tappaa vähintäänkin satojatuhansia lapsia joka vuosi.[90] Greenpeacen edustaja puolusti vandaaleja.[90] Toinen Greenpeacen edustaja sanoi, että Greenpeace ei pyydä anteeksi ja tieteilijät ovat väärässä sanoessaan kultainen riisin olevan ratkaisu A-vitamiinin puutteeseen.[89] Greenpeace myös pelkää, että kultainen riisi pehmentäisi ihmisten kuvaa geenimuuntelusta.[90]
Greenpeace myös sanoo, että lasten pitäisi kultaisen riisin sijaan syödä lehtivihanneksia ja A-vitamiinipillereitä.[91] Tohtori Mooren mukaan aliravitsemuksen syynä on juuri se, ettei perheillä ole varaa tähän.[91]
Australian tiedeakatemian entinen johtaja, tutkija Jim Peacock totesi, että tieteenvastaiset GM-vastustajat kuten Greenpeace voivat helposti esittää GM-vastaisia lausuntoja hyvin yleisellä tasolla, usein tarkasta totuudesta täysin poiketen, moraalittomasti.[89]
Greenpeacen perustaja ja ex-puheenjohtaja, tri Patrick Moore syyttää Greenpeacea rikoksista ihmisyyttä vastaan, koska geenimuunteluvastustus on johtanut 8 miljoonan lapsen sokeutumiseen ja kuolemaan. Mooren mukaan Greenpeace on nyt äärivasemmistolaisten hallussa. [92]
Kiinan skandaali
Tutkija-journalisti Jon Entinen artikkelin mukaan Greenpeace levitti Kiinassa huhua kultaisen riisin vaarallisuudesta. Netti täyttyi vihaviesteistä ja viranomaiset reagoivat erottamalla kolme kultaisen riisin kokeen tutkijaa Kiinan terveysvirastosta ja Zhejiangin lääketieteen akatemiasta. Kultainen riisi on saksalaisten ja sveitsiläisten tutkijoiden käynnistämä "avoimen lähdekoodin" projekti, johon myös Helen Keller International on liittynyt. [93]
Brent Spar -tapaus
Arvostettu tiedelehti Nature syytti Greenpeacea piittaamattomuudesta tosiasioista, kun järjestö oli hyökännyt Shellin Brent Spar -öljylautan upotusta vastaan väittäen siinä olevan valtavasti todellista enemmän öljyä.[34] Greenpeace varoitti hirvittävästä katastrofista.[94] Järjestön maine kärsi pahasti, kun väite osoitettiin virheelliseksi, mutta Shellin imago oli jo ehtinyt mennä.[94]
Kolmen vuoden tutkimuksissa yhteistyössä ympäristöjärjestöjen kanssa oli todettu lautan upottaminen syvälle valtamereen "parhaaksi käytännölliseksi ympäristöratkaisuksi" (BPEO), koska ympäristöhaitat olisivat mitättömiä.[95] Britannian hallitus ja Oslon ja Pariisin komissiot (OSPAR) totesivat ratkaisun hyväksyttäväksi.[95]
Greenpeacen 30.4.1995 käynnistämän mittavan protestikampanjan ja sen innoittamien boikottien ja Shellin työntekijöiden uhkailujen ja väkivallan vuoksi Shell ilmoitti 20.6. peruvansa upotuksen ja totesi epäonnistuneensa suunnitelmiensa viestimisessä suurelle yleisölle.[95] Britannian energiaministeri tuomitsi Shellin päätöksen kohtalokkaaksi virheeksi ja uhkasi estää lautan tuomisen maahan.[96] Sekä hallituksen että Shellin mukaan upottaminen olisi paljon turvallisempi ratkaisu kuin lautan tuominen maihin.[96] Norja sen sijaan hyväksyi lautan tuomisen maahan – se toisi suuria vuokratuloja.[96]
Öljylautan jaloissa kasvoi uhanalaisia koralleja, minkä vuoksi asiantuntijat kehottivat jatkossa upottamaan tällaiset alaosat mereen.[95][97][98] Greenpeace vastusti tätäkin.[99]
Nazcan maailmanperintökohteen turmeleminen
Joulukuussa 2014 Greenpeacen aktivistit tunkeutuivat Unescon Nazcan maailmanperintökohteeseen ja turmelivat mittaamattoman arvokkaiden Nazcan linjojen aluetta. Alueella ei saisi liikkua ja kengänjäljetkin jäävät näkyviin sadoiksi tai tuhansiksi vuosiksi. Perun ympäristöministeriö aikoo nostaa syytteet aktivisteja vastaan. Arkeologisten kohteiden turmelemisesta voi saada kuuden vuoden vankeustuomion. Varakulttuuriministerin mukaan teko oli tahallinen ja harkittu: Greenpeace ilmoitti suunnitelleensa sitä kuukausia. Aktivistit jättivät kohteeseen 45-metrisen banderollin "Muutoksen aika! Tulevaisuus on uusiutuva. Greenpeace". Greenpeace pyysi anteeksi ja pahoitteli tiedotteessaan erityisesti sitä, että heidän viestinsä jäi piiloon vääränlaisen julkisuuden taakse muttei pahoitellut tekoaan omilla sivuillaan. Peru ei hyväksynyt anteeksipyyntöä. [100][101]
Julkaisuja
- Summary: The Economics of Nuclear Power[vanhentunut linkki] Greenpeace 5.12.2007
- The Economics of Nuclear Power[vanhentunut linkki] Greenpeace 5.12.2007
