Ingušia

Ingušia oli osa vuonna 1934 perustettua Tšetšeenien ja inguušien ASNT:ta. ASNT hajotettiin 1944 ja sen asukkaat karkotettiin Kazahstaniin ja Siperiaan syytettynä yhteistoiminnasta natsien kanssa. Se perustettiin uudelleen 1957 ja asukkaiden sallittiin palata. Länsiosa ASNT:sta liitettiin kuitenkin Prigorodnyin piiriin Pohjois-Ossetiaan ja sinne oli asettunut osseetteja ja venäläisiä. Entiset asukkaat joutuivat ostamaan näiltä talonsa takaisin. Vuodesta 1989 kansallisuuksien väliset kiistat kärjistyivät.

Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä Tšetšeno-Ingušetija hajosi. Venäjä tunnusti Ingušian eron Tšetšeniasta joulukuussa 1992, mikä edellytti Venäjän federaation perustuslain muutosta. Tšetšenian ja Ingušian tekemän sopimuksen mukaan Ingušia jäi osaksi Venäjän federaatiota. Julistus Ingušian valtion suvereenisuudesta Venäjän federaation yhteydessä annettiin Kansankongressin ylimääräisessä istunnossa 15. toukokuuta 1993. Tšetšeniassa on ajoittain esitetty vaatimuksia liittää Ingušia takaisin Tšetšenian yhteyteen.

Pohjois-Ossetiassa taisteltiin syksyllä 1992 osseettijoukkojen ja inguušien välillä ja 40 000–60 000 inguušia pakeni alueelta, suuri osa Ingušiaan. Moskova painosti Pohjois-Ossetian viranomaisia sallimaan pakolaisten paluun viiteen kylään, mutta suurempi pakolaisten paluu on estetty. Vuonna 1995 Tšetšenian sodan myötä tasavaltaan tuli edelleen lisää pakolaisia, joita oli ajoittain saman verran kuin asukkaita. Ingušia luopui virallisesti 1995 vaatimuksesta liittää Prigorodnyin piirin alueet takaisin tasavaltaan, vaikka tällaista mielialaa on vielä olemassa. Vuoden 2008 Etelä-Ossetian sodan jälkeen Ingušiassa oltiin tyytymättömiä siihen että Venäjä ratkaisi Etelä-Ossetian ja sen asukkaiden tilanteen tunnustamalla maan itsenäiseksi, mutta Ingušian pakolaisten tilanne ja aluekiistat ovat edelleen ratkaisematta. Ingušiassa on myös pelätty Ossetian yhdistyvän ja itsenäistyvän, jolloin alueet menetettäisiin lopullisesti.

Vuoden 2002 vaaleissa Kreml pyrki vaihtamaan tasavallan presidentti Ruslan Auševin, joka oli läheisissä väleissä Aslan Mashadovin kanssa. Presidentiksi tuli entinen turvallisuuspalvelun mies Murat Zjazikov. Syksyllä 2004 tasavallan turvallisuustilanne alkoi heikentyä. Poliisien ja viranomaisten murhista tuli jatkuvia. Zjazikov loukkaantui lievästi hänen autosaattuettaan vastaan tehdyssä autopommi-iskussa päätiellä Nazranin kaupungin lähellä 6. huhtikuuta 2004. Kesäkuun 21.–22. välisenä yönä 2004 Nazranin kaupunkiin hyökkäsi suuri joukko islamistikapinallisia. Taisteluissa kuoli viranomaisten mukaan 88, enimmäkseen poliisin, FSB:n ja rajavartiojoukkojen edustajia. Kuolleiden joukossa olivat sisäministeri Abukar Kostojev, terveysministeri, pääsyyttäjä sekä YK-virkailija. Sisäministeriön rakennus ja rautatieasema poltettiin. Myös Zjazikovin sukulaisia vastaan hyökättiin useaan kertaan. Lokakuussa 2008 tapahtui hyökkäys sotilassaattuetta vastaan, jossa kuoli tuntematon määrä sotilaita.^[6]

Vaaleissa oli runsaasti epäselvyyksiä. Vuonna 2004 98,18 % äänestäneistä tuki Vladimir Putinia ja vuonna 2008 91,66 % Dmitri Medvedevia. Vuoden 2007 duuman vaaleissa Yhtenäinen Venäjä sai 98,72 % äänistä, prosenteissa toiseksi suurimman äänisaaliin Tšetšenian jälkeen. Vaalien äänestysprosentiksi saatiin huimat 98 %. Jälkeenpäin ingushetiya.ru-verkkosivustolle kerättiin 80 000 asukkaan (54 % äänioikeutetuista) nimilista, johon osallistujat väittivät, etteivät olleet äänestäneet vaaleissa. Viranomaiset koettivat saada sivuston suljettua ja sen ylläpitäjä Magomed Jevlojevin ampuivat poliisit 31. elokuuta 2008.^[7]

Presidentti Dmitri Medvedev vapautti tasavallan presidentti Zjazikovin tehtävästään 30. lokakuuta 2008. Hänen seuraajakseen tuli laskuvarjojoukkojen eversti Junus-bek Jevkurov. Jevkurov haavoittui vakavasti autopommi-iskussa 22. kesäkuuta 2009. Rakennusministeri Ruslan Amerhanov ammuttiin toimistossaan Magasissa elokuussa 2009.^[8]

Ingušia on verraten pienikokoinen federaatiosubjekti Pohjois-Kaukasuksen alueella. Tasavallan pinta-ala 3 628 neliökilometriä on pienempi kuin mikään Suomen maakunnista Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Ingušian on pohjois-eteläsuuntainen ulottuvuus on 144 kilometriä ja itä-länsisuunnassa 72 kilometriä.^[9]

Tasavallan pinnanmuodot ovat hyvin vaihtelevat. Maan eteläosaa hallitsee Kaukasusvuoristo, jonka päävuorijono linjaa Ingušian tasavallan Georgian vastaisen etelärajan. Tällä rajalla vuoristo kohoaa paikoin yli 4 000 metrin korkeudelle merenpinnasta. Tasavallan korkein vuorenhuippu on Šanvuori (ven. г. Шан, noin , 44.7576°E), joka kohoaa neuvostoaikaisen topografiakartan mukaan 4 451,8 metrin korkeuteen.^[10][11] Maan pohjoisosassa puolestaan on tasankoja, jotka liittyvät niiden pohjoispuolella olevaan Nogaiaroon. Suurin joki on Terekiin laskeva Sunža ja tämän sivujoki Assa.

Ingušiassa vallitsee mannerilmasto: Keskilämpötila on tammikuussa −7 °C ja heinäkuussa +22 °C sekä vuoden keskimääräinen sademäärä 1 200 mm.^lähde?

Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan Ingušian panos Venäjän federaation vuoden 2010 bruttokansantuotteeseen yhteensä 21,54 miljardia ruplaa eli 0,06 % koko Venäjän BKT-kertymästä.^[2] Jokaista tasavallan asukasta kohti osuus oli 52 210 ruplaa eli vain noin 1 279 euroa koko vuodelta 2010. Tämä on alin arvo Venäjän kaikista federaatiosubjekteista, eli tuottavuus oli alueella BKT-osuutena mitattuna erittäin matala.^[3]

Ingušia on pääasiassa maatalousaluetta. Maanviljely on keskittynyt pohjoisosan tasangoille ja siellä viljellään vihanneksia, hedelmiä ja viljaa. Kastelualueilla viljellään lisäksi riisiä. Lampaisiin ja vuohiin keskittynyt karjatalous puolestaan on keskittynyt maan eteläosan ylängöille.

Ingušiassa tuotetaan myös öljyä ja maakaasua. Teollisuuden tärkeimmät alat ovat öljynjalostus-, koneenrakennus- ja elintarviketeollisuus. Öljyntuotanto ja -jalostus ovat keskittyneet maan luoteisosaan Malgobekin kaupungin ympäristöön.

Ingušian väkiluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 412 529 ja väestötiheys 113,7 as./km².^[1]

Enemmistö asukkaista on inguušeja. Aiemman, vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Ingušiassa oli 467 294 asukasta, joista oli inguušeja 361 057 (77,27 %), tšetšeenejä 95 403 (20,42 %), venäläisiä 5 559 (1,19 %) ja muita 5 234 (1,12 %).

Inguušit kutsuvat itseään nimellä galgai ja he puhuvat kaukasialaisiin kieliin kuuluvaa inguušia. He ovat läheistä sukua tšetšeeneille.

Uskonto

Inguušit kääntyivät ensin kristinuskoon, mutta myöhemmin heidät käännytettiin islamiin. Nykyisin suurin osa Ingušian väestöstä on sunnimuslimeita. Lisäksi maassa on ortodoksivähemmistö (noin 10 % väestöstä).

Kaupungit ja kaupunkilaiset

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Ingušian suurin kaupunki on entinen pääkaupunki Nazran (93 335 asukasta). Muita kaupunkeja ovat Malgobek (31 018 as.), Karabulak (30 961 as.) ja nykyinen pääkaupunki Magas (2 502 as.). Maan väestöstä asuu kaupungeissa 38,3 %.^[1]

Ingušia

Nazran

Malgobek

Karabulak

   Ordžonikidzevskaja

Magas

Džeirah

Šan 4451 m

  Erzin  luonnonp.

  Ingušian   suojelualue

              Magasin lentoas.

Pohjois-Ossetia-Alania

Tšetšenia

Georgia

Suurimmat taajamat

 30 000-100 000 as.

 10 000-30 000 as.

  < 10 000 as.

Ingušian tasavallan kartta. Kartalla on esitetty mm. Ingušian kaupunkien ja piirikeskusten sijainti. Nimet on translitteroitu paikkakuntien venäjänkielisestä muodosta.

Ingušia on jaettu paikallishallinnollisesti neljään piiriin ja neljään kaupunkipiirikuntaan.^[1] Maan pääkaupunkina oli vuoteen 2002 asti Nazran. Nykyinen pääkaupunki on Magas.

Kaupunkipiirikunnat^[1]:

• Karabulak
• Magas
• Malgobek (Mağalbike)
• Nazran (Näsara)

Kunnallispiirit^[1]:^selvennä

• Malgobekin piiri (eli Mağalbiken piiri, ven. Малгобекский район, 47 754 as. vuonna 2010; hallintokeskus Malgobek ei kuulu piiriin)
• Nazranin piiri (eli Näsaran piiri, ven. Назрановский район, 87 851 as.; hallintokeskus Nazran ei kuulu piiriin)
• Sunžan piiri (eli Šolžin piiri), ven. Сунженский район, 116 470 as.; hallintokeskus Ordžonikidzevskajan kylä, jonka maalaiskunnassa 61 598 as.)
• Džeirahin piiri (eli Ž'ajraxin piiri, 2 638 as., hallintokeskus Džeirahin kylä (ven. Джейрах) 1 513 as.)

Maan ensimmäinen presidentti oli Ruslan Aušev, joka oli vallassa tasavallan perustamisesta 1992 vuoteen 2001. Hänen jälkeensä Ahmed Malsagov oli tilapäisenä presidenttinä, ja toukokuussa 2002 valtaan nousi Murat Zjazikov. Junus-bek Jevkurov korvasi hänet 2008.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ingušia Wikimedia Commonsissa

• Ingushetia BBC Country Profile
• Istorija Ingušetii (kratki otšerk) (Ingušian historia (lyhyt versio)) Ingušian tasavallan virallinen sivusto, ingushetia.ru. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 19.2.2014. (venäjäksi)