Jean-Claude Van Damme

Taistelulajien harrastamisen Van Damme aloitti 10 vuoden iässä, kun hänen isänsä vei hänet harjoittelemaan Shōtōkan-karatea Centre National De Karaté -kouluun.^[2] Hän alkoi otella 16-vuotiaana^[3] ja aloitti samaan aikaan baletin harrastamisen saadakseen lisää notkeutta. Harrastus kesti viisi vuotta.^[3] Tuona aikana häntä pyydettiin myös esiintymään näytöksessä, mutta Van Damme kieltäytyi keskittyäkseen enemmän karateen. Hän aloitti myös painonnoston harjoittaakseen kehoansa. Van Damme saavutti kehonrakennuksessa kolmannen sijan vuoden 1978 nuorten WABBAn Euroopan-mestaruuskisoissa.^[4] Vuotta myöhemmin hän osallistui Mr. Belgia -kisoihin, joissa Van Damme saavutti sekä nuorten tittelin että ”Overall Winner” -tittelin.^[5] Kisoihin harjoitellessaan Van Damme noudatti pitkälti kasvisruokavaliota. Hän kertoi, ettei syönyt juurikaan lihaa ja useimmiten käytti lihan sijasta tofua ja papuja.^[6]

Jean-Claude Van Varenberg
Henkilötiedot
Syntynyt	18. lokakuuta 1960 (ikä 63) Sint-Agatha-Berchem, Belgia
Kansalaisuus	Belgia
Potkunyrkkeilijä
Aktiivisena	1976–1982
Pituus	176 cm
Kätisyys	Oikea
Seura(t)	Centre National De Karaté
Tilastot
Ottelut	19
Voitot	18
– tyrmäyksellä	17
Tappiot	1
Aiheesta muualla
www.jcvdworld.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Mitalit
Maa:  Belgia
Miesten karate
La Coupe François Persoons
Kultaa	Belgia 1979
Challege Des Espoirs
Hopeaa	Belgia 1978
Miesten potkunyrkkeily
P.K.A.
Kultaa	Belgia 1980	keskisarja

Van Damme nousi opettajansa Claude Goetzin myötä Belgian karatejoukkueeseen. Hän aloitti ottelemisen vuonna 1976 ja osallistui amatööriuransa aikana pääosin puolikontaktiotteluihin potkunyrkkeilyssä ja karatessa pisteotteluihin. Ensimmäisessä potkunyrkkeilyottelussaan Van Damme oli hävitä jo 46 sekunnin jälkeen tyrmäyksellä. Hänen vastustajansa Toon Van Oostrum päätti kuitenkin lopettaa ottelun kesken ja Van Damme julistettiin voittajaksi.^[3] Ensimmäisessä karateottelussaan Van Damme voitti puolikontaktissa Robin Lomardin kolmannessa erässä. Hän harjoitteli seuraavat kaksi vuotta ennen osallistumistaan ensimmäiseen karateturnaukseen.^[3] Challenge Coupe des Espoirs Karate -turnauksessa Van Damme jäi ensimmäiselle karsintakierrokselle. Turnauksen jälkeen Van Damme osallistui WAKO:n järjestämään Belgian turnaukseen, jossa hän tällä kertaa eteni aina loppuotteluun saakka. Van Damme kuitenkin hävisi loppuottelun Patrick Teugelsille toisessa erässä.

Vuonna 1979 Van Damme osallistui uudelleen WAKO:n järjestämään karateturnaukseen, jossa hän saavutti puolikontaktissa aloittelijoiden mestaruuden.^[3] Myös joulukuussa järjestetyssä La Coupe Francois Persoons -turnauksessa Van Damme saavutti menestystä Belgian karatejoukkueessa, kun hän voitti loppuottelussa Saksan Reinhard Krassin. Myöhemmin Van Damme saavutti potkunyrkkeilyssä amatöörien Euroopan keskisarjan mestaruuden voitettuaan ranskalaisen Georges Verlugelsin kahdessa erässä.^[3] Ottelun jälkeen Van Damme otteli Britannian Michael J. Hemingiä vastaan voitokkaasti tuoreena mestarina.^[3][7] Van Damme oli mestaruuksien myötä saamassa kiinnostusta lajin muilta organisaatioilta, mutta oli aikeissaan keskittyä enemmän näyttelemiseen. Van Damme haastoi vielä uusintaotteluun Patrick Teugelsin, jolle hän hävisi aikaisemmin noin kaksi vuotta sitten. Tällä kertaa Van Damme voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä murrettuaan Teugelsin nenän.

Van Damme saavutti 18 vuoden ikäisenä mustan vyön karatessa.^[8] Myöhemmin hänen opettajansa Claude Goetz myönsi Van Dammelle 2. danin arvon Shōtōkan-karatessa.^[9] Sittemmin Van Damme perusti oman kuntosalin ja alkoi harjoittelemaan muun muassa taekwondoa ja thainyrkkeilyä. Lisäksi Dominique Valeran opastuksella Van Damme harjoitteli täyskontaktikaratea ja potkunyrkkeilyä. Harjoittelun myötä Van Damme ryhtyi ottelemaan enemmän potkunyrkkeilyn parissa. Hänen toinen ottelunsa oli belgialaista Michel Juvillier’ta vastaan. Van Damme voitti ottelun ensimmäisessä erässä. Hän otteli vielä potkunyrkkeilyn parissa vuoteen 1982 asti ja oli muun muassa 1st Journée Des Arts Martiaux -turnauksessa. Van Damme otteli turnauksessa alankomaalaista Henk Besselmania ja belgialaista Lenny Leikmania vastaan voitokkaasti. Ottelut jäivät myös Van Dammen ottelijanuran viimeisiksi.

Syyskuussa 2009 ilmoitettiin Van Dammen palaavan takaisin ottelemaan vuoden 1996 nyrkkeilyn olympiavoittajaa Somluck Kamsingia vastaan K-1-säännöillä maaliskuussa 2010. Ottelu paikaksi ilmoitettiin Las Vegas, ja ottelun piti kestää viisi kahden minuutin erää.^[10] Ottelun ajankohdaksi vahvistettiin huhtikuu 2011,^[11] mutta ottelun ajankohtaa kuitenkin myöhäistettiin marraskuulle 2011 Van Dammen elokuvaprojektien takia.^[12] Lisäksi ottelun järjestelyissä oli ongelmia.^[13] Toukokuussa 2011 Sheldon Lettich kertoi ottelun peruutetun, mutta Van Damme aikovan yhä edelleen otella Kamsingia vastaan vuoden 2012 puolella. Ottelua ei kuitenkaan koskaan järjestetty.

Uran alku

Van Damme saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1981 ystävänsä Michel Qissin kanssa toteuttaakseen haaveensa toimintaelokuvien näyttelijäksi.^[14] Ennen kuin hän pääsi näyttelijäksi, Van Damme yritti saada rooleja käyttämällä taiteilijanimeä Frank Cujo. Samalla hän työskenteli muun muassa taksikuskina, lattiamattojen asentajana, pizzalähettinä, limusiinin kuskina, ovivahtina yökerhoissa sekä karateopettajana. Lopulta vuonna 1984 Van Damme pääsi yhdessä Qissin kanssa mukaan elokuvaan Breakdance, jossa he olivat mukana taustanäyttelijöinä. Kumpikaan ei saanut roolista mainintaa lopputeksteihin. Ensimmäisen kerran Van Damme mainittiin lopputeksteissä elokuvassa Monaco Forever (1984), jossa hänen hahmonsa nimi oli Gay Karate Man. Lyhytelokuvan levitys oli kuitenkin rajallinen, eikä se tuonut Van Dammelle enempää tunnettuutta. Hän esiintyi myös saman vuoden lopulla Chuck Norrisin Suoraa toimintaa -elokuvassa stuntmiehenä.

Van Dammen ensimmäinen isompi rooli oli vuonna 1986 elokuvassa Haastaja. Rooliin hän päätyi karatekoululla pidetyn koe-esiintymisen kautta. Paikan päällä oli hänen lisäkseen eräs toinen näyttelijä, joka esitti lyöntitaitojaan. Van Dammea pyydettiin sparraamaan näyttelijän kanssa, jonka hän lopulta tyrmäsi roolittajien edessä kyllästyttyään miehen ylimielisiin puheisiin. Tämän ansiosta Van Damme sai Ivanin roolin elokuvasta. Hänen omien sanojensa mukaan palkkioksi kertyi noin 250 dollaria.^[15] Van Dammen oli määrä esiintyä myös Arnold Schwarzeneggerin Predator – saalistaja -elokuvassa, mutta hän ei kyennyt pitämään viidakossa päällään roolin vaatimaa pukua. Samoihin aikoihin hän teki kolmen elokuvan sopimuksen Cannon Groupin kanssa, ja hänen lopullinen läpimurtoroolinsa oli elokuvassa Bloodsport – viimeiseen asti, josta tuli varsinainen kulttisuosikki ja eräs oman lajityyppinsä suosituimmista elokuvista.^[16] Van Damme sai elokuvasta ehdokkuuden Golden Raspberry -palkintogaalassa huonoimman uuden tähden sarjassa. Van Damme esiintyi elokuvan jälkeen Musta kotka -elokuvassa yhdessä 1980-luvulla ninjaelokuvista tunnetuksi tulleen Shō Kosugin kanssa. Van Damme esitti urallaan toista kertaa roiston roolia. Lopulta vuonna 1989 Van Damme teki sopimuksensa loput kaksi elokuvaa Cannonille ja esitti niissä pääosaa. Van Damme esitti aluksi palkkamurhaajaa Albert Pyunin ohjaamassa elokuvassa Cyborg. Seuraavassa elokuvassa Van Damme vahvisti läpimurtoaan toimintanäyttelijänä elokuvassa Kickboxer, jonka Kings Road Entertainmentin tuotti ja jonka teatterilevityksestä Cannon vastasi. Van Dammen kolmas Cannon Films -elokuva oli vuonna 1990 julkaistu Lupa tappaa. Ranskalainen Pathé-elokuvayhtiö oli tuolloin ostanut Cannon Filmsin omistukseensa.^[17]

1990-luvulla

1990-luvulla Van Damme esiintyi enemmän valtavirran elokuvissa kuten Kaksoisisku (1991), Täydellinen sotilas (1992), Ei pakopaikkaa (1993), Timecop (1994) ja Äkkikuolema (1995). Hänet huomioitiin kolmesti MTV Movie Award -ehdokkuudella vuosina 1992–1994 halutuimpana miehenä. Lisäksi elokuvasta Kaksoisisku lähtien Van Damme teki yhteistyötä Peter Malotan kanssa. Malota näytteli ajoittain hänen kanssaan samoissa elokuvissa ja työskenteli pääosin taistelukohtauksien koreograafikkona.

Van Dammen mukaan Timecop-elokuvan jälkeen Universal Studios tarjosi hänelle kolmen elokuvan sopimusta^[18], jonka arvo olisi ollut yhteensä 36 miljoonaa dollaria. Van Damme kuitenkin halusi olla vähintään yhtä hyvin palkattu näyttelijä kuin Jim Carrey ja pyysi tuottajilta palkkioksi 20 miljoonaa dollaria per elokuva.^[19] Tätä tuottajat eivät hyväksyneet. Van Damme esiintyi kuitenkin vielä kolmessa Universal Studiosin tuottamassa ja levittämässä elokuvassa: Street Fighter (1994), Äkkikuolema (1995) ja itse ohjaamassaan ja käsikirjoittamassaan elokuvassa The Quest – haastaja (1996). Sittemmin Van Damme solmi kahden elokuvan sopimuksen Columbia Picturesin kanssa, Hän teki studiolle elokuvat Maximum Risk (1996) ja Double Team – kova kaksikko (1997). Molemmissa elokuvissa hän työskenteli hongkongilaisohjaajien Ringo Lamin ja Tsui Harkin kanssa. Elokuvien jälkeen heräsi epäilyksiä Van Dammen kamppailutaitoja ja karatemestaruuksia kohtaan. Bloodsportissakin työskennellyt Frank Dux haastoi Van Dammen oikeuteen The Quest -elokuvasta. Dux vaati 50 000 dollarin korvausta tarinan oikeuksista.^[20] Van Damme kuitenkin voitti oikeudenkäynnin. Sittemmin vuosikymmenen loppupuolella Van Dammen tähti alkoi hiipua, ja hän esiintyi pienemmän budjetin tuotannoissa. Van Dammen viimeiseksi teatterielokuvaksi jäi Täydellisen sotilaan paluu, jonka budjetti oli Van Dammen näyttelijänuran suurin.

2000-vuosikymmenellä

2000-vuosikymmenen aikana Van Dammen elokuvia julkaistiin pääosin suoraan DVD:lle. Näitä olivat mm. In Hell (2003), Wake of Death (2004), Second in Command (2006), Until Death (2007) ja The Shepherd: Border Patrol (2008). Van Damme teki kaksi elokuvaa ohjaaja Ringo Lamin kanssa, joista In Hell nousi Van Dammen tuottoisimmaksi suoraan DVD:lle julkaistuksi elokuvaksi. Lamin oli määrä ohjata heti perään Wake of Death, mutta hän ajautui tuottajien kanssa erimielisyyksiin. Van Damme perusti myös oman tuotantoyhtiön Long Road Productionsin, joka vaihtoi myöhemmin nimekseen 777 Films.^[21] Yhtiö tuotti Van Dammen elokuvia vuosina 1998–2003, ja ne julkaistiin myös suoraan DVD:lle. Näiden ohella hän esiintyi kahdessa komediaelokuvassa cameoroolissa. Vuonna 2004 ranskalaisessa Narcossa Van Damme esitti elokuvan päähahmoa Lennyä neuvovaa haamua, ja kaksi vuotta myöhemmin hän esitti hieman näkyvämpää roolia turkkilaisessa Sinavissa. Hän teki roolinsa ilmaiseksi ja suoritti oman roolinsa kuvaukset kolmessa päivässä.^[22] Vuoden 2008 aikana Van Damme perusti oman elokuvayhtiönsä Rodin Entertainment.

Loppuvuodesta 2008 Van Dammen kerrottiin kieltäytyneen roolista elokuvassa The Expendables, joka sai ensi-iltansa vuonna 2010.^[23] Van Damme kertoi muun muassa keskittyneensä tuleviin elokuvaprojekteihinsa. Vuonna 2008 julkaistu JCVD-elokuva oli hänen ensimmäinen laajalti teattereissa esitetty elokuvansa sitten vuoden 1999. Elokuva sai pääosin positiivista palautetta, ja muun muassa Time-aikakauslehti piti Van Dammen näyttelijäsuoritusta vuoden 2008 toiseksi parhaana elokuvaroolisuorituksena heti Heath Ledgerin jälkeen.^[24] Van Damme huomioitiin roolistaan myös vuonna 2009 Chlotrudis-ehdokkuudella parhaan näyttelijän kategoriassa.

2010-luvulla

2010-luvulla Van Damme jatkoi elokuviensa tekemistä suoraan DVD:lle. Rajoitetusti vuonna 2009 ensi-iltansa teattereissa saanut Täydellisen sotilaan jatko-osa Universal Soldier: Regeneration julkaistiin sittemmin ympäri maailmaa DVD:lle vuoden 2010 aikana. Toukokuussa 2010 The Eagle Path sai ensi-iltansa Cannes Film Marketissa. Van Damme näytteli elokuvassa pääosaa ja lisäksi ohjasi, käsikirjoitti, tuotti ja leikkasi sen. Elokuvan oli määrä ilmestyä suoraan DVD:lle ympäri maailmaa vuoden 2011 aikana, mutta sitä myöhäistettiin vuodella. Lisäksi toukokuussa 2010 DreamWorks Animation julkisti Van Dammen tekevän ääniroolin Kung Fu Panda 2 -animaatioelokuvassa. Elokuva ilmestyi 27. toukokuuta 2011.^[25] Vuoden 2011 vaihteessa Van Dammea pyydettiin toistamiseen The Expendables -elokuvaan mukaan. Huhujen mukaan hän kertoi harkitsevansa näyttelemistä vuonna 2012 ilmestyvässä jatko-osassa The Expendables 2, jos Steven Seagal ei ole mukana.^[26] Sylvester Stallonen mukaan Seagal ei tullut elokuvaan mukaan, koska hänellä oli huonot suhteet Millennium Films tuottajan kanssa.^[27] Marraskuussa 2010 After Dark Films tuotantoyhtiö kertoi Van Dammen tekevän sivuroolin elokuvassa Dragon Eyes.^[28] Lisäksi hänen on määrä esiintyä myös mahdollisessa jatko-osassa Dragon Eyes 2. Dragon Eyes -elokuvan myötä Van Damme oli tehdä paluun valtavirran elokuviin vuonna 2011, mutta elokuvan julkaisua myöhäistettiin vuoden 2012 keväälle, jolloin se julkaistiin suoraan DVD:lle. Toukokuussa 2011 Van Dammen ystävä ja elokuvaohjaaja Sheldon Lettich ilmoitti Van Dammen hyväksyneen roiston roolin The Expendablesin jatko-osassa.^[29] Lopulta heinäkuussa 2011 NU Boyana Studiosin toimitusjohtaja David Varod vahvisti Van Dammen ja muiden näyttelijöiden nimet tulevassa elokuvassa.^[30] Heinäkuussa 2011 Van Dammen elokuva Assassination Games esitettiin rajoitetusti elokuvateattereissa Yhdysvalloissa. Lisäksi lokakuussa 2011 hänellä oli sivurooli ranskalaisessa komediassa Beur sur la ville.

Tammikuussa 2012 Van Damme esiintyi cameoroolissa venäläisessä komediaelokuvassa Rževski protiv Napoleona. Helmikuun alussa 2012 Van Damme ilmoitti The Eagle Path -elokuvansa saaneen uuden nimen Soldiers ja että siihen oli määrä tehdä lisäkuvauksia alkusyksystä. Samalla hän aloitti helmikuussa komediaelokuvan Welcome to the Jungle kuvaukset Puerto Ricossa.^[31] Van Damme palasi myös tekemään yhteistyötä ohjaaja Peter Hyamsin, joka ohjasi 1990-luvulla kaksi hänen elokuvaansa, kanssa, kun helmikuussa VVS Films ilmoitti toimivansa Enemies Closer elokuvan levittäjänä.^[32]

Helmikuun lopulla 2012 jo ennen The Expendables 2 -elokuvan ensi-iltaa Total Film -sivusto listasi Van Dammen esittämän hahmon Jean Vilain vuoden 2012 kolmanneksitoista parhaaksi roistoksi.^[33] Expendables 2 -elokuvan jälkeen Van Damme nähtiin vielä sivuroolissa Universal Soldier: Day of Reckoning, jossa hänen hahmonsa Luc Deveraux oli tällä kertaa roiston roolissa. Hän esiintyi elokuvan myötä jo neljännen kerran Dolph Lundgrenin ja Scott Adkinsin kanssa. Myöhemmin syyskuussa julkaistiin 6 Luotia, jossa Van Dammella oli tällä kertaa päärooli. Elokuvajulkaisujen jälkeen 21. lokakuuta 2012 pystytettiin Van Dammen kunniaksi patsas Anderlechtiin, Belgiaan.^[34] Hänen vuoden 2012 viimeinen elokuvarooli oli brittiläisessä UFO-elokuvassa, jossa Van Dammella oli sivurooli. Elokuva julkaistiin sittemmin muualla maailmaa suoraan DVD:lle syksyllä 2013.

2013 Van Damme oli isommassa roolissa komediaelokuvassa Welcome to the Jungle, joka julkaistiin aluksi elokuvajuhlissa Yhdysvalloissa ja Saksassa huhtikuussa. Sittemmin elokuva julkaistiin suoraan DVD:lle lopputalvesta 2014. Elokuva palkittiin Newport Beach elokuvajuhlissa parhaasta näyttelijäkaartista. Vuotta aiemmin ilmoitettu toimintajännäri Enemies Closer julkaistiin loppuvuodesta 2013 ja alkuvuodesta 2014 suoraan DVD:lle. Elokuvassa Van Damme esitti ympäristöystävällistä huumekartellin johtajaa.

Vuonna 2014 Van Damme esiintyi yhdessä Alfred Molinan kanssa sivuroolissa western henkisessä rikosdraamassa Swelter. Se sai ensi-iltansa Welcome to the Jungle elokuvan tapaan Newport Beach elokuvajuhlissa. Samana vuonna elokuva julkaistiin myös suoraan DVD:lle. Kesäkuussa Van Damme julkaisi pitkään työn alla olleen elokuvansa Full Love. Se esitettiin vain Shanghain kansainvälisissä elokuvajuhlissa.

Keväällä 2015 Van Dammen Pound of Flesh julkaistiin Kanadassa televisioensi-illassa, kun taas Yhdysvalloissa elokuvan ensi-ilta järjestettiin teattereissa rajoitetun määrän toukokuussa. Elokuva oli Van Dammen ja ohjaaja Ernie Barbarashin kolmas yhteiselokuva. Sivurooleissa esiintyivät muun muassa Aki Aleong ja Darren Shahlavin. Elokuvan tappelukoreografiasta vastasi John Salvitti, joka on työskennellyt 1990-luvulta lähtien Donnie Yenin elokuvissa niin sivurooleissa, kuin tappelukoreograafikkona.^[35] Heinäkuussa Van Damme nähtiin sivuroolissa kiinalaisessa komediaelokuvassa Jian Bing Man. Elokuva palkittiin muun muassa parhaasta uudesta ohjaajasta Shanghain kansainvälisessä elokuvajuhlassa.

Van Damme syntyi Sint-Agatha-Berchemissä lähellä Brysseliä. Hänen isänsä Eugène Van Varenberg oli kirjanpitäjä, joka omisti oman kukkakaupan.^[36]

18-vuotiaana Van Damme avasi Brysselissä California Gym -nimisen kuntosalin, jossa harjoiteltiin myös karatea, mutta noin viisi vuotta myöhemmin hän päätti sulkea yrityksensä pyrkiäkseen elokuvanäyttelijäksi Yhdysvaltoihin.^lähde?

Naimisissa Van Damme on ollut viidesti. Ensimmäisen kerran hän avioitui Maria Rodriguezin kanssa ja erosi vuonna 1984. Toisen kerran Van Damme avioitui Cynthia Derderianin kanssa 24. elokuuta 1985, mutta erosi pian vuonna 1986. Kolmannen kerran hän avioitui kehonrakentajana tunnetun Gladys Portuguesin kanssa 3. tammikuuta 1987. Parille syntyi kaksi lasta, Kristopher (s. 1987) ja Bianca (s. 1990). Van Damme ja Portugues kuitenkin erosivat kaksi vuotta Biancan syntymän jälkeen. Van Dammen kokaiiniongelmat alkoivat vuonna 1993. Van Damme avioitui neljännen kerran 3. helmikuuta 1994 yhdysvaltalaisen näyttelijä-mallin Darcy LaPierin kanssa, jonka kanssa hän sai Nicholas-pojan (s. 1995). Vuosi poikansa syntymästä Van Damme päätyi kuntoutukseen päästäkseen irti huumeista, mutta jätti kuntoutuksen viikkoa myöhemmin.^[37] Huumeongelmat ilmenivät uudelleen vuoden 1997 lopulla, ja ne johtivat marraskuussa 1997 Van Dammen eroon vaimostaan Darcy LaPieristä.

Vuonna 1998 Van Damme joutui nyrkkitappeluun entisen henkivartijansa Chuck Ziton kanssa Scores-nimisessä striptease-paikassa.^lähde? 25. kesäkuuta 1999 Van Damme avioitui uudelleen Portuguesin kanssa. Heinäkuussa 2001 Van Damme perusti oman vaatemallistonsa Dammage7. Mallistoa myytiin muun muassa Lontoon Harrods-tavaratalossa.^[38]

Käsikirjoittajana

Van Damme perusti vuoden 2008 aikana oman elokuvayhtiön, jonka hän nimesi isänsä kukkakaupan mukaan.^[40] Ensimmäinen hänen tuottamansa elokuva oli The Eagle Path, jonka hän tuotti täysin oman yhtiönsä kustannuksella. Sittemmin yhtiö on tehnyt yhteistyötä muiden elokuvayhtiöiden kanssa.

Tuotanto

• Rodin Entertainment IMDb:ssä (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Claude Van Damme.