Mulhouse
Mulhouse ([myluz], saks. Mülhausen, elsassiksi Milhüsa) on kaupunki ja kunta Itä-Ranskassa, lähellä Saksan ja Sveitsin rajaa. Mulhouse sijaitsee Grand Estin alueella (région), Haut-Rhinin departementissa. Mulhouse on arrondissementtinsa aliprefektuuri.
| Mulhouse | |
|---|---|
 | |
 lippu |  vaakuna |
  Mulhouse | |
Koordinaatit: , 07°20′24″E | |
| Valtio | Ranska |
| Alue | Grand Est |
| Departementti | Haut-Rhin |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Jean Rottner |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 22,18 km² |
| Korkeus | 240 m |
| Väkiluku (2006) | 110 514[1] |
| – Väestötiheys | 4 983 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
| Postinumero | 68100 |
Historia
Ensimmäinen maininta nykyisestä Mulhousesta tunnetaan vuodelta 803 nimellä Mulinhuson. Keskiajalla Mülhausen kuului Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan vapaana valtakunnankaupunkina (freie Reichsstadt). Vuonna 1515 se liittyi Sveitsin valaliittoon. Vaikka Ranska liitti itsensä Mülhausenin ympäristön 1600-luvulla, itse kaupunki säilyi edelleen Sveitsiin kuuluvana vapaana tasavaltana vuoteen 1798, jolloin se päätti liittyä Ranskaan. Ranskan direktorio vahvisti liitoksen samana vuonna.
Vuosina 1870–1918 Mülhausen kuului Saksan keisarikuntaan osana Elsass-Lothringenia. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa ranskalaiset miehittivät kaupungin 8. elokuuta 1914, mutta joutuivat perääntymään Mulhousen taistelussa. Sodan jälkeen Elsass-Lothringen liitettiin takaisin Ranskaan. Toisessa maailmansodassa Saksa valloitti kaupungin 1940, mutta menetti sen jälleen 1944.
Mulhouse oli Elsassin ja nykyisen Ranskan alueen teollisen vallankumouksen kärjessä. Kaupungin kehitystä ovat jouduttaneet tekstiili- ja nahkateollisuus sekä myöhemmin kemianteollisuus ja insinööritieteet 1700-luvun puolivälistä. Vuonna 1962 Mulhousessa alettiin valmistaa autoja (nykyisin Peugeot Mulhouse). Tekstiiliteollisuuden seurauksena kaupungilla on tiiviit siteet Louisianaan ja Levanttiin, joista tuotiin puuvillaa.
Mulhouse tuli 2000-luvulta alkaen tunnetuksi kehitysohjelmasta, jossa kaupungin rapistunutta ja väestöltään köyhää keskustaa alettiin elvyttää erilaisin ympäristönhoidollisin ja kaupallisin toimenpitein. Mulhousen raitiotieliikenne aloitettiin uudelleen 50 vuoden tauon jälkeen, puistoja ja katuja tehtiin viihtyisämmiksi. Keskustaan houkuteltiin erikoisliikkeitä, jotka vetävät asiakkaikseen oman väestön lisäksi muun muassa rajan takana Sveitsissä työssä käyviä hyvätuloisia ranskalaisia. Vuosien 2006 ja 2014 välillä Mulhouseen saatiin yli 500 uutta kauppaliikettä ja muuta yritystä aikana, jolloin kivijalkamyymälät luontaisesti pikemminkin vähenevät.[2]
Nähtävyydet
Mulhousessa on monia teknillisiä museoita, muun muassa automuseo (Musée National de l'Automobile de Mulhouse) Schlumpfin kokoelma, johon kuuluu 400 autoa, Ranskan rautatiemuseo (Musée Français du Chemin de Fer), painettujen kankaiden museo (Musée de l’Impression sur Étoffes), Electropolis ja historiallinen museo.
Liikenne
Mulhouse sijaitsee vilkasliikenteisen rautatielinjan Basel–Mulhouse–Colmar–Strasbourg varrella. Toinen tärkeä rata yhdistää Mulhousen Belfortiin. Lisäksi kaupungista on harvaan liikennöity paikallisjunayhteys Reinin yli Saksan Müllheimin kautta Freiburgiin.
Mulhousen koillispuolella risteävät moottoritiet A 35 ja A 36, jotka yhdistävät kaupungin Strasbourgiin, Etelä-Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin.
Mulhousea lähinnä sijaitseva lentoasema on Ranskan, Saksan ja Sveitsin yhteinen EuroAirport Basel-Mulhouse-Freiburg.
Kahden Reinin sivujoen, Dollerin ja Illin, varrella sijaitsevan Mulhousen kolme satamaa (Illzach, Ottmarsheim ja Huningue) kytkevät kaupungin keskieurooppalaiseen vesiliikenneverkostoon.
Mulhousen paikallisliikennettä palvelee vuonna 2006 avattu kolmelinjainen raitiotie. Lisäksi kaupungissa liikennöi duoraitiovaunuja, jotka hyödyntävät keskustan ulkopuolella rautatieverkkoa.[3] Kaupungissa liikennöi 20 paikallisbussilinjaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mulhouse Wikimedia Commonsissa
