Kesäolympialaiset 1904

Olympialiikkeen johtaja paroni Pierre de Coubertin halusi kolmannet kesäolympialaiset Yhdysvaltoihin, joskin hän mainitsi vuonna 1896 mahdollisina ehdokkaina myös Berliinin ja Tukholman. Vuoden 1904 kesäolympialaisia hakikin viisi yhdysvaltalaista kaupunkia: Buffalo, Chicago, New York, St. Louis ja Philadelphia. Buffalon hakemus osoittautui väärinkäsitykseksi. Coubertin kannatti Chicagon valintaa, ja kansainvälisen olympiakomitean kokouksessa toukokuussa 1901 Chicago valittiinkin yksimielisesti kisojen pitopaikaksi.^[4]

Kun St. Louis kertoi järjestävänsä vuoden 1904 maailmannäyttelynsä yhteydessä myös laajat urheilukilpailut, olympiakomitea näki tapahtuman tuhoavan olympialaisten näkyvyyden, joten Coubertin siirsi helmikuussa 1903 kisat Chicagosta St. Louisiin.^[5]

Kilpailutapahtumat järjestettiin St. Louisissa 1. heinäkuuta ja 23. marraskuuta 1904 välisenä aikana maailmannäyttelyn yhteydessä. Avajaistapahtuma oli järjestetty jo 14. toukokuuta. Suurin osa kilpailuista järjestettiin Washingtonin yliopiston kampuksella, kuten uudella Francis Fieldin olympiastadionilla ja viereisessä urheiluhallissa.^[6]

Tapahtumaan kuului paljon urheilukilpailuja, joista vain osaa pidetään olympialaisiin kuuluvina. Katsojia oli vähän, eivätkä lehdet olleet kilpailuista kovinkaan kiinnostuneita. Paroni Coubertin olikin pettynyt kisoihin, jotka jäivät maailmannäyttelyn varjoon.^[7]

Lajit

Vuoden 1904 kesäolympialaisten ohjelmassa oli 19 lajia, joista koripallo oli näytöslajina.^[8][9] Yhteensä olympiavoitosta kilpailtiin 91 eri tapahtumassa.^[10][11][12]

Näytöslajit

•  Koripallo

St. Louisin olympialaisiin osallistui Kansainvälisen olympiakomitean tilastojen mukaan 12 maata. Lisäksi mukana oli usean maan urheilijoista koottu sekajoukkue.^[10][11] Joidenkin näkökantojen mukaan mukana olivat myös Italia, Norja ja Newfoundland. Kilpailuun osallistui kaksi norjalaissyntyistä painijaa, Charles Ericksen ja Bernhoff Hansen, mutta heidät on yleensä laskettu yhdysvaltalaisiksi.^[13][8] Newfoundlandissa syntynyt maratoonari Bob Fowler on yleensä laskettu Yhdysvaltain edustajaksi.^[14] Italialainen, mutta Yhdysvaltoihin muuttanut Frank Bizzoni osallistui olympialaisten pyöräilyyn. Myös hänet on yleensä laskettu Yhdysvaltain edustajaksi, mutta vuonna 2009 joukko olympiahistorioitsijoita havaitsi, että hän oli edelleen Italian kansalainen osallistuessaan vuoden 1904 olympialaisiin.^[15][16][17]

Pääartikkeli: Vuoden 1904 kesäolympialaisten mitalitaulukko

Menestynein maa vuoden 1904 kesäolympialaisissa oli isäntämaa Yhdysvallat. Yksilötasolla eniten olympiavoittoja sai yhdysvaltalainen voimistelija Anton Heida, joka saavutti viisi olympiavoittoa.^[11][18][19]

Vuoden 1904 kesäolympialaisten mitalitaulukko
Sija	Maa	Kultaa	Hopeaa	Pronssia	Yhteensä
1	Yhdysvallat	77	81	78	236
2	Saksa	4	4	5	13
3	Kuuba	4	2	3	9
4	Kanada	4	1	1	6
5	Unkari	2	1	1	4
6	Iso-Britannia	1	1	0	2
6	Sekajoukkue	1	1	0	2
8	Kreikka	1	0	1	2
8	Sveitsi	1	0	1	2
10	Itävalta	0	0	1	1
Yhteensä		95	91	91	277

Lähde: Saint Louis 1904 olympic.it. Viitattu 16.1.2016. (englanniksi)

• Yhdysvaltojen Archie Hahn voitti kisoissa 60 metrin, 100 metrin ja 200 metrin juoksut. 200 metrillä hän juoksi olympiaennätyksen 21,6, joka rikottiin vasta 28 vuotta myöhemmin.
• Miesten kiekonheitossa Ralph Rose ja Martin Sheridan heittivät saman tuloksen (39,28 m). Tuomaristo päätti antaa molemmille ylimääräisen heiton, jolla Sheridan ratkaisi voiton.
• Yhdysvaltojen Thomas Hicks voitti maratonjuoksun sen jälkeen kun hänen maanmiehensä Fred Lorz oli hylätty. Lorz oli keskeyttänyt juoksun, matkannut suuren osan matkaa autolla ja hypännyt takaisin juoksureitille pari kilometriä ennen maalia. Tapauksen paljastuttua Lorz sai elinikäisen kilpailukiellon, joka kuitenkin kumottiin myöhemmin – ja jo seuraavana vuonna hän voitti Bostonin maratonin.^[20]

• Mallon, Bill: The 1904 Olympic Games. McFarland & Company, 2009. ISBN 978-0-7864-4066-5.

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kesäolympialaiset 1904 Wikimedia Commonsissa

Valtiot kesäolympialaisissa 1904

Australia	Etelä-Afrikka	Itävalta	Kanada	Kuuba
Kreikka	Ranska	Saksa	Sveitsi	Unkari
Iso-Britannia	Yhdysvallat	Sekajoukkue