Yksipuoluejärjestelmä

Yksipuoluejärjestelmä on valtio, jossa yksi puolue tai koalitio johtaa maata, eivätkä muut puolueet saa asettaa ehdokkaita vaaleissa. Jossain tapauksissa sitoutumattomat ehdokkaat saavat asettua ehdolle.

Useimmissa tapauksissa yksipuoluejärjestelmän takana on ollut sosialistinen, nationalistinen tai fasistinen ideologia. Useat yksipuoluejärjestelmät syntyivät siirtomaiden vapautustaisteluista, kun siirtomaaisännät joutuivat lopulta hyväksymään jonkin suositun liikkeen neuvotteluosapuoleksi ja luovuttamaan tälle vallan. Näin kävi esimerkiksi Algeriassa, jossa FLN nousi valtaan 1962.

Kansandemokratioissa johtava puolue oli marxistis-leninistinen ja näitä valtioita kutsuttiin sosialistisiksi. Useimmissa kansandemokratioissa oli teknisesti ottaen useita puolueita, mutta muut puolueet tunnustivat kommunistisen puolueen johtavan aseman. Esimerkiksi Saksan demokraattisen tasavallan parlamenttiin valittiin kiinteä määrä eri puolueiden ja kansalaisjärjestöjen edustajia siten, että johtavalla puolueella SED:llä ja sen liittolaisilla oli aina enemmistö. Tämä on ollut ja on edelleen käytäntö myös Kiinassa. Tšekkoslovakiassa ja monessa muussa itäblokin maassa kansanrintama muodosti pysyvän hallituskoalition.

Äärioikeistolaiset (muun muassa fasistiset) yksipuoluejärjestelmät ovat yleensä syntyneet oikeistopuolueiden tukemista vallankaappauksista, jotka on tehty vasemmiston toiminnan estämiseksi. Valtaan päästyään äärioikeistolaiset ryhmät ovat kuitenkin lopettaneet ja kieltäneet myös muiden oikeistopuolueiden toiminnan. Näin kävi esimerkiksi Saksassa ja Chilessä.