Krimin autonominen tasavalta

Krimin autonominen tasavalta on Ukrainan eteläosassa Krimin niemimaalla sijaitseva Ukrainaan kuuluva autonominen tasavalta. Se rajoittuu etelässä ja lännessä Mustaanmereen. Pohjoisessa naapurina on Hersonin alue ja koillisessa Asovanmeri. Tasavallan pohjoisraja kulkee osaksi Syvašina tunnetun kosteikkoalueen eli Arabatinkynnään Asovanmerestä rajaamien hyvin suolaisten, matalien merenlahtien ja kosteikkojen kautta. Idässä Kertšinsalmen vastarannalla on Venäjän Krasnodarin aluepiiri.^[7][5]

Simferopol

Kertš

Jevpatorija

Jalta

Feodosija

Džankoi

Bahtšisarai

          Alušta

Jany
Kapu

Saky

Armjansk

Bilohirsk

Sudak

Prymorskyi

Hvardijske

Bijuk-Onlar

Hresivskyi

Štšolkine

Tšorno-
morske

Kurman

Haspra

Novoozerne

Rozdolne

Pervomaiske

Nyžnohirskyi

Isljam-Terek

Itški

Jedy-Kuju

Sevastopol

Inkerman

Sevastopolin  lentoas.     

Simferopolin  lentoas.    

Mustameri

Asovanmeri

Syvaš

Roman‑Koš    1545 m

Hersonin alue

Venäjä

Suurimmat taajamat

 > 300 000 as.

 100 000‑300 000 as.

 30 000‑100 000 as.

 10 000‑30 000 as.

  < 10 000 as.

Krimin autonominen tasavalta ja Sevastopolin alue. Kartalla on esitetty suurimmat taajamat ja kaikki piirikeskukset.

Krimin niemimaan lounaisosissa sijaitseva Sevastopolin kaupunki ympäristöineen ei kuulu Krimin autonomiseen tasavaltaan, vaan on suoraan Ukrainan hallituksen alaisuudessa. Osa Sevastopolista on vuokrattu Krimin laivastotukikohtaa varten Venäjälle vuoteen 2042 saakka, ja mahdollisesti sen jälkeenkin viiden vuoden jatkokausin.^[8]

Krimin autonomisen tasavallan ulottuvuus itä-länsisuunnassa on noin 360 kilometriä ja pohjois-eteläsuunnassa 180 kilometriä. Tasavallan pinta-ala on 26 081 neliökilometriä, joka vastaa 7,7 prosenttia Suomen alasta. Krimin alueella on yli 50 suolajärveä, joista suurin on Jevpatorijan kaupungin itäpuolella oleva Sasyk (Kunduk, 205 km²).^[7][5]

Pinnanmuotojen puolesta Krimin niemimaa voidaan jakaa kolmeen osaan. Pohjois-Krimin tasankoalue käsittää noin 70 prosenttia maa-alasta, itään kurkoittaa Kertšin niemimaa ja tasavallan eteläosissa kohoavat Kriminvuoret, joiden korkein vuorenhuippu on 1 545 metriin nouseva Roman-Koš.^[7]

Nykyisen autonomisen tasavallan edeltäjänä voidaan pitää vuonna 1921 perustettua Venäjän SFNT:aan kuulunutta Krimin autonomista sosialistista neuvostotasavaltaa (Krimin ASNT).

Toisen maailmansodan aikana alueella toimi saksalaisvalloittajien Ukrainan valtakunnankomissariaatti (Krimin päähallintopiiri). Vuonna 1944 niemimaan vapauduttua natsimiehityksestä, niemimaan tataarit, bulgaarit, armenialaiset ja kreikkalaiset kyyditettiin pois vedoten syytteeseen natsiyhteistyöstä.^[9] Koska jotkut Krimin kasakat olivat sodan aikana yhteistoiminnassa saksalaisten kanssa, Krimin autonomia lakkautettiin ja kesäkuussa 1945 aiemman ASNT:n sijaan muodostettiin Krimin alue (oblasti), joka kuului suoraan Venäjän SFNT:aan.^[9]

Vuonna 1954 Krim liitettiin Ukrainan SNT:aan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Nikita Hruštšovin päättämänä symbolisena eleenä.^[9] Teko ajoitettiin Venäjän tsaarin ja atamaani Bohdan H’melnytskyin vuonna 1654 solmiman sopimuksen 300-vuotisjuhlan kunniaksi. Siirtoa on kritisoitu siitä, ettei se olisi ollut Neuvostoliiton sen aikaisen perustuslain mukainen joidenkin käsittelyvaiheiden jäätyä välistä. Koska niemimaalla asui tuolloin monia sinne vasta äskettäin muuttaneita venäläisiä, Krimin itsenäistyminen edesauttoi alueen kehittymistä vahvaksi venäläismyönteisten ja separatististen liikehdinnän keskukseksi Ukrainassa.^[9]

Vuoden 1991 tammikuussa Krimin kommunistinen puolue organisoi kansanäänestyksen, jossa saavutetun 93,26 prosentin kannatuksen pohjalta päätettiin alueelle palauttaa autonomisen neuvostotasavallan asema. Helmikuun 12. päivänä 1991 Krimin ASNT muodostettiin uudelleen. Heinäkuussa 1991 venäjän kielestä tuli virallinen kieli niemimaalla.^[9] Krimin ASNT liitettiin Ukrainan SNT:n yhteyteen. Neuvostoliiton hajottua ja Ukrainan julistauduttua itsenäiseksi muutti Krimin ASNT nimensä Krimin tasavallaksi, ja julistautui puolestaan itsenäiseksi 5. toukokuuta 1992. Krimin asukkaista 54 prosenttia äänesti Ukrainan itsenäistymisen puolesta joulukuussa 1991.^[9] Tammikuussa Krimin tasavallan presidentiksi valittiin venäjämyönteinen Juri Meškov noin 70 prosentin kannatuksella. Tasavalta tukeutui vahvasti Venäjään. Venäjä-blokki saavutti enemmistön Krimin parlamentista ja tasavallan johto sai kansanäänestyksellä tuen kansalaistensa kaksoiskansalaisuudelle. Venäläismyönteinen poliittinen eliitti – presidentti ja parlamentti – kuitenkin riitaantui keskenään talouspolitiikan suuntaviivoista, erityisesti suhtautumisessaan valtion omaisuuden yksityistämiseen. Venäjä-blokki vähitellen hajosi.^[9]

Maaliskuussa 1995 Ukrainan presidentti Kutšma antoi lain, joka rajoitti Krimin tasavallan hallituksen itsenäisyyttä, Kiova ryhtyi nyt ohjaamaan.^[9] Venäjän ja Ukrainan suhteita kiristivät kiistat Mustanmeren laivaston jakamisesta Krimin niemimaalla, mutta valtiot pääsivät vuonna 1997 asiassa sopuun.

Uuden perustuslain myötä Krimin tasavalta muutettiin 23. joulukuuta 1998 nykyiseksi Krimin autonomiseksi tasavallaksi.^[10] Perustuslakinsa 2. artiklan mukaan, milloin paikallisesti Krimin autonomisen tasavallan parlamentin päätökset tai tasavallan toimeenpanevan elimen eli hallituksen päätökset tai toimenpiteet ovat ristiriidassa Ukrainan perustuslain kanssa, tulee toimia Ukrainan perustuslain mukaan.^{[10][11][12]selvennä}

Esimerkiksi Venäjän helmikuun lopussa 2014 aloittaman miehityksen aikana pikaisesti toteutettua järjestettyä Krimin kansanäänestystä ei pidetä pätevänä. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa torstaina 27.3.2014 – äänin 100 puolesta, 11 vastaan – hyväksytty päätöslauselma toteaa Krimin kansanäänestyksestä, että se "ei ole sitova eikä sen avulla Krimin autonomisen tasavallan tai Sevastopolin kaupungin asemaa voida muuttaa".^[13]

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Täydennettävää/ Jatkettavaa mm. Oranssin vallankumouksen seuraukset venäjän ja krimintatarien kieleen, tataarien asemassa Krimillä tapahtunut kehitys,[9] helmi-maaliskuun 2014 tapahtumat, mm. kielilakia koskevat päätökset ja suhde Krimin AT:n perustuslakiin, Sevastopolin kaupunkipiirin asema suhteessa perustuslakeihin. Krimin tataarien 2001 väestönlaskennan jälkeenkin jatkunut maahanmuutto ja huomattavasti venäläisiä suurempi syntyvyys, venäläisväestön suhteellinen osuus on ilmeisesti taannehtinut 2001 jälkeen Krimin autonomisessa tasavallassa kokonaisuutena tarkastellen; etniset venäläiset ja Venäjän federaation passien jako ja tästä aiheutunut, venäläistoimien vuosia jatkunut tilanteen kärjistäminen / ristiriita emämaa Ukrainan lainsäädäntöön. Esimerkiksi autonomisen tasavallan juridinen asema Ukrainan osana ja Krimin autonomisen tasavallan maanpuolustus ja Sevastopolin kaupunkipiirinkin, siltä osin kuin jälkimmäinen ei ole vuokrattua tukikohta-aluetta, ovat ilmeisesti Ukrainan ja Krimin AK:n perustuslaissa tms. säädettyjä asioita, josta Krimin autonominen tasavalta ei oman perustuslakinsa mukaan voi yksipuolisesti ja laillisesti muuttaa ja ryhtyä niiden pohjalta toimiin...

Krimin autonomisen tasavallan 1 963 000 asukkaan väestöstä (1.1.2012)^[14] kaupunkilaisia oli 62,8%.

Kaupungeista suurimmat ovat (2013 väestönarvion mukaan): Simferopol (337 285 as.), Kertš (145 265), Jevpatorija (106 877 as.), Jalta (78 115 as.), Feodosija (69 461as.) ja Džankoi (36 086 as.). Yli 10 000 asukkaan kaupunkeja tai kaupunkityyppisiä taajamia ovat lisäksi Jany Kapu (29 815 as.), Alušta (28 418 as.), Bahtšisarai (26 482 as.), Saky (23 655 as.), Armjansk (22 337 as.), Bilohirsk (18 220 as.), Sudak (15 457 as, Prymorskyi (Приморський, 14 938 as.), Hvardijske (Гвардійське, 12 711 as.), Oktjabrske (Октябрське, 11 572 as.), Hresivskyi (Гресівський 11 391 as.), Haspra (Гаспра, 11 384 as.), Štšolkine (Щолкіне, 11 184 as.), Tšornomorske (Чорноморське, 11 098 as.) ja Krasnohvardijske (Красногвардійське, eli Kurman, 10 766 as.).

Suurimman etnisen ryhmän muodostivat vuonna 2001 venäläiset 58,5 % osuudella. Muut suuret ryhmät ovat ukrainalaiset 24,4 % osuudella sekä krimintataarit 12,1 % osuudella. Vähäisempiin ryhmiin lukeutuvat muun muassa valkovenäläiset, tataarit ja armenialaiset.

Krimintataarit olivat 1980-luvun lopulle asti maansisäisessä karkotuksessa erityisesti Keski-Aasiassa. Sittemmin heidän määränsä on noussut nopeasti. Vielä vuonna 1989 krimintataareja oli ainoastaan 1,9 % alueen väestöstä.^[9] Koko Ukrainassa oli vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan kirjoilla yhteensä 46 807 krimintataaria, ja koko Neuvostoliitossa heitä kirjattiin 271 715.^[15][16] 1800-luvun alkupuolella krimintataarit muodostivat enemmistön Krimin asukkaista.

Krimin niemimaa on Ukrainan köyhimpiä alueita ja joidenkin arvioiden mukaan ylikansoitettu, sillä väestö ei löydä kylliksi mahdollisuuksia elintasonsa parantamiseen. Krimin tataarien paluumuutto Keski-Aasiasta on lisännyt sosioekonomisia paineita, mikä on näkynyt osin etnis-poliittisina vastakkainasetteluina ja etnisesti eriytyneenä järjestäytymisenä. Paluumuuttajien taloudellinen asema on heikko ja työttömyys korkea. Paluumuuttajien antivenäläinen asennoituminen ei ole helpottanut kovasti kilpaillun viljavan maan saamista, vaan tataarit ovat joutuneet tyytymään Krimin heikompituottoisiin maa-alueisiin. Etnisesti ukrainalaiset ovat puolestaan asettuneet paljolti niemimaan pohjoisosiin. Venäjän kielen valta-asema ja ukrainisaation pelko on vaikeuttanut ukrainankielisen kouluopetuksen järjestämistä.^[9]

Äidinkielekseen vuoden 2001 väestönlaskennassa ilmoitti alueen väestöstä 76,55 % venäjän, 11,33 % krimintataarin ja 10,02 % ukrainan.^[17]

• 
  Etnisesti venäläisten osuus Krimin asukkaista alueittain vuonna 1926.
• 
  Etnisesti venäläisten osuus vuonna 2001.
• 
  Krimintataarien osuus asukkaista alueittain vuonna 1926.
• 
  Krimintataarien osuus vuonna 2001.
• 
  Etnisesti ukrainalaisten osuus Krimin asukkaista alueittain vuonna 1926.
• 
  Etnisesti ukrainalaisten osuus vuonna 2001.

Hallinnollinen jako vuodesta 2023

Ukrainan korkein neuvosto päätti (de jure) heinäkuussa 2020 Krimin autonomisen tasavallan piirien uudeksi lukumääräksi kymmenen.^[18][19][20]Krimin niemimaan ollessa Venäjän miehittämä keväästä 2014 lähtien uuden aluejaon oli tarkoitus astua voimaan vasta miehitysvallan päätyttyä, mutta tätä aikaistettiin, ja se astui voimaan vuonna 2023.^[21] Erityisasemassa oleva Sevastopolin kaupunki ei sisälly piirijakoon, mutta aiemman Sevastopolin kaupunkipiirin alueita on liitetty Bahtšisarain piiriin.^[18][19]

Hallinnollinen jako ennen vuotta 2023

Krimin autonominen tasavalta oli jaettu 14 piiriin (ukr. район, raion) ja 11 kaupunkikuntaan (ukr. міська рада, miska rada). Kaupunkeja oli vuoden 2012 alussa yhteensä 16, kaupunkityyppisiä taajamia oli 56 ja kyliä 948 kappaletta.^[6] Tasavallan kaupunkikunnat ja piirit olivat (Ukrainan tilastokeskuksen vuoden 2013 väkilukuarvioineen)^[1]:

Kaupunkikunnat

Piirit

Krimin astrofysikaalinen observatorio

Eräs Krimin autonomisen tasavallan tunnetuimpia tutkimuslaitoksia on Krimin astrofysikaalinen observatorio. Observatorion päätoimipiste sijaitsee Nautšnyin (ven. Научный) kylässä, noin 12 kilometrin päässä Bahtšisaraista itään (sijainti , 34.0129°E). Havaitsevaa tutkimustyötä tehdään niin tähtiin, galakseihin kuin oman aurinkokunnankin kohteisiin liittyen. Tutkimuslaitoksella on laaja valikoima mittausinstrumentteja, joiden taajuusalue ulottuu gammasäteilystä metriluokan radiotaajuuksiin. Observatorion suurin kaukoputki on 2,6 metrin läpimittainen. Observatorio on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Helsingin yliopiston kanssa ja sen varustukseen kuuluu myös Helsingissä rakennettu polarisaatiota mittaava laite 1,25 metrin läpimittaisella kaukoputkella.^[22][23] Observatorion radioastronomian laitoksella on toimitilat puolestaan Krimin vuorten etelälaidalla. Varustukseen kuuluu vajaa 3 kilometrin päässä lounaassa sijaitseva 22-metrinen radioteleskooppi Kissavuoren (Kiška, Koška) juurella Mustanmeren rannalla (sijainti , 33.9795°E).^[22]

• 
  Krimin kaanin palatsi ja moskeija Bahtšisaraissa. Tämä museoalue oli aiemmin krimintataarien uskonnollinen keskus.
• 
  Rantanäkymä Jaltan kaupungista.
• 
  Hiekkarantaa Štšolkinessä Kertšin niemimaalta Asovanmeren puolella.
• 
  Roman-Košin (1 545 m), Krimin luonnonpuiston ja Krimin korkeimman vuoren huippu.
• 
  Simferopol on eräs Ukrainan vilkkaimmista rautatieasemista.
• 
  Venäläiskone Simferopolin lentoasemalla, Ukrainan 3. suurimmalla lentoasemalla.

• Krimin kriisi 2014

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Krimin autonominen tasavalta.

• Suomen Ulkoministeriö: Matkustustiedote - Ukraina: Krimin autonomisen tasavallan alueella on sotilaallisen yhteenoton riski. Kaikkea matkustamista Krimin autonomisen tasavallan alueelle tulisi välttää (Arkistoitu – Internet Archive) (formin.finland.fi)
• Jukka Korpela: Krim Ukrainan ja Venäjän välissä (Idäntutkimus 1/2009, pdf) (suomeksi) (helsinki.fi/idantutkimus)
• Crimea (Toronton yliopiston Ukraina-tutkimuksen tietosanakirjaartikkeli Krimistä (alkujaan 1984)) (englanniksi) (encyclopediaofukraine.com)
• YK:n alaisen kehitysyhteistyöohjelman portaali (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (venäjäksi)
• Autonomisen tasavallan itäosan kattava 1:200 000 topografiakarttalehti v.2006 (jpg) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Autonomisen tasavallan länsiosan kattava 1:200 000 topografiakarttalehti v.2006 (jpg) (Arkistoitu – Internet Archive)
• Krimin väestö paikkakunnittain 2001 väestönlaskennassa (ukrainaksi) (ukrcensus.gov.ua)
• Demographic passport - Avtonomna Respublika Krym. Distribution of the actual population by settlement type, at the beginning of the year 1989-2013 (osin laskennallista tietoa, väestönlaskenta oli 5.12.2001) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (ukrcensus.gov.ua)
• Верховна Рада Автономної Республіки Крим (ukrainaksi) (venäjäksi) (krimintataariksi) (englanniksi)
• Конституція Автономної Республіки Крим
• Number of Crimean deputies present at referendum resolution vote unclear (27.2.2014) (englanniksi) (interfax.com.ua)
• Crimean Council Schedules Referendum On Broadening Crimea's Powers For May 25 (Ukrainian News, 27.2.2014) (englanniksi) (un.ua)

Ukrainan alueellinen jako

Alueet	Dnipropetrovsk Donetsk Ivano-Frankivsk Harkova Herson Hmelnytskyi Kirovohrad Kiova Luhansk Lviv Mykolajiv Odessa Pultava Rivne Sumy Ternopil Tšerkasy Tšernihiv Tšernivtsi Vinnytsja Volynia Taka-Karpatia Zaporižžja Žytomyr
Autonominen tasavalta	Krim
Kaupungit	Kiova Sevastopol