Varsieväkalat
Varsieväkalat (Coelacanthiformes) on toinen lihaseväisiin kuuluvista kalalahkoista keuhkokalojen rinnalla. Nykyisiä varsieväkaloja tunnetaan vain kaksi lajia, jotka kuuluvat heimoon Latimeriidae, latimeriat. Latimeria (Latimeria chalumnae) löytyi joulukuussa 1938 Etelä-Afrikasta ja sundanlatimeria (Latimeria menandoensis) tavattiin Indonesiasta syyskuussa 1997.[2][3]
| Varsieväkalat | |
|---|---|
 Latimeria (Latimeria chalumnae) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Lihaseväiset Sarcopterygii |
| Alaluokka: | Varsieväkalat Coelacanthi |
| Lahko: | Varsieväkalat Coelacanthiformes Berg, 1937[1] |
| Heimo: | Latimeriat Latimeriidae Berg, 1940 |
| Suku: | Latimeria Smith, 1939 |
| Katso myös | |
Fossiiliheimot
Vanhimmat varsieväkaloihin kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu varhaiselle devonikaudelle, ne ovat eläneet noin 380 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäinen tähän lahkoon kuuluvan kalan fossiili kuvailtiin vuonna 1822. Fossiiliset varsieväkalat on jaettu yhdeksään heimoon.[4]:
| Heimo | Sukuja | Aikakausi |
| Miguashaiidae | Miguasha | Devonikausi |
| Diplocercidae | Diplocercus | Devonikausi ja varhainen kivihiilikausi |
| Hadronectoridae | Allenypterys, Hadronector, Polyosteorhycnhus | |
| Rhabdodermatidae | Cardiosuctor, Rhabdoderma | Kivihiilikausi |
| Laugiidae | Coccoderma, Laugia | Varhaiselta triaskaudelta varhaiselle liitukaudelle |
| Whiteiidae | Whiteia | Triaskausi |
| Coelacanthidae | Axelia, Coelacanthus, Wimania | |
| Mawsoniidae | Alcoveria, Axelrodicthys, Chinlea, Diplurus, Halophagus, Mawsonia | Triaskausi ja jurakausi |
| Latimeriidae | Holophagus, Latimeria, Libys, Macropoma, Undina | Liitukausi, jurakausi |
Anatomia
Varsieväkaloille tyypillisiä piirteitä ovat kaksi selkäevää, joista etummainen on viuhkamainen, takimmainen selkäevä, rintaevät, vatsaevät ja peräevät ovat lyhyiden rustosta tai luusta koostuvien varsien päissä. Evien ruodot ovat onttoja. Kalat liikkuvat liikuttelemalla varsia ja ohjaavat siten uimissuuntaansa. Selkäjänne on hyvin kehittynyt ja aikuisilla kaloilla nestetäytteinen. Fossiilina tunnettujen varsieväkaloihin kuuluvien lajien pituus vaihteli 10–350 cm väillä. Nykyään elävistä lajeista suurempi, latimeria, voi kasvaa 150–180 cm pitkäksi. Latimeriat ovat ovovivipaarisia ja poikaset ovat syntyessään noin 33 cm pitkiä[2][3][5][4][6][5].
Levinneisyys
Nykyään elävistä lajeista latimeriaa tavataan eteläisen Afrikan rannikolta ja sundanlatimeriaa Indonesian saaristosta. Fosiilisten heimojen lajeista suurin osa oli merikaloja, mutta joukossa on myös muutamia makean veden lajeja. Latimerioiden elintavoista ei tiedetä paljoakaan. Latimeriat elävät päivisin korkeintaan 17 yksilön parvissa luolissa noin 200 metrin syvyydessä. Öisin ne saalistavat pieniä kaloja 200–500 metrin syvyydessä ja silloin ne liikkuvat yksin.[2][6][4]