Li Andersson
Li Sigrid Andersson[1] (s. 13. toukokuuta 1987 Turku)[3] on suomalainen poliitikko, joka on vasemmistoliiton kansanedustaja ja nykyinen puheenjohtaja, Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja Vasemmistonuorten entinen puheenjohtaja. Hänet nimitettiin Marinin hallituksen opetusministeriksi 10. joulukuuta 2019. Andersson jäi äitiysvapaalle 17. joulukuuta 2020[4] ja palasi ministeriksi 29. kesäkuuta 2021. Häntä sijaisti ministerinä Jussi Saramo.[5]
| Li Andersson | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Andersson vuonna 2022. | |
| Suomen opetusministeri | |
Marinin hallitus 29.6.2021–20.6.2023 | |
| Edeltäjä | Jussi Saramo |
| Seuraaja | Anna-Maja Henriksson |
| Edeltäjä | Sanni Grahn-Laasonen |
| Vasemmistoliiton puheenjohtaja | |
6.6.2016– | |
| Edeltäjä | Paavo Arhinmäki |
| Kansanedustaja | |
22.4.2015–[1] | |
| Ryhmä/puolue | vasemmistoliiton eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Varsinais-Suomen vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. toukokuuta 1987 Turku |
| Puoliso | Juha Pursiainen[2] |
| Lapset | 1 |
| Tiedot | |
| Puolue | vasemmistoliitto |
| Koulutus | valtiotieteiden kandidaatti |
| Tutkinnot | Åbo Akademi |
| Aiheesta muualla | |
| liandersson.fi | |
Tausta
Andersson kirjoitti ylioppilaaksi usealla laudaturilla Turun Katedralskolanista vuonna 2006.[6][7] Hän valmistui valtiotieteiden kandidaatiksi vuonna 2010 Åbo Akademista.[1] Hän on opiskellut pääaineenaan kansainvälistä oikeutta erikoistuen kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja pakolaisuuteen sekä sivuaineena venäjän kieltä ja kulttuuria.[8]
Andersson on työskennellyt muun muassa Finlands Svenska Skolungdomsförbund (FSS) -opiskelijajärjestön pääsihteerinä, Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteerin sijaisena ja Civil Rights Defenders -ihmisoikeusjärjestön harjoittelijana.[8] Hän on myös toiminut puheenjohtajana Åbo Gröna Vänster -yhdistyksessä, joka on punavihreä opiskelijayhdistys Åbo Akademissa opiskeleville ja vasemmistoliiton alla toimiva ruotsinkielinen paikallisosasto Turussa.[9]
Politiikka
Toukokuussa 2011 Andersson valittiin Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi Oulun liittokokouksessa.[10] Eduskuntavaaleissa 2011 hän oli vasemmistoliiton ehdokas ja sai 2 170 ääntä, joilla ylsi varasijalle.[11] Kunnallisvaaleissa 2012 hän oli 2 422 äänellä Turun ääniharava.[12]
Europarlamenttivaaleissa 2014 Andersson sai yli 47 000 ääntä ja sijoittui varasijalle.[13] Kevään 2015 eduskuntavaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Varsinais-Suomen vaalipiiristä 15 071 äänellä.[14] Vaalien jälkeen Andersson valittiin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi.[15] Hän oli sivistysvaliokunnan jäsen vuosina 2015–2019.[1]
Helmikuussa 2016 Andersson ilmoitti tavoittelevansa vasemmistoliiton puheenjohtajuutta kesän 2016 puoluekokouksessa.[16] 6. kesäkuuta hän voitti selvästi neuvoa-antavan puheenjohtajaäänestyksen, ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi 11. kesäkuuta Oulun puoluekokouksessa hänen kilpailijoidensa luovuttua ehdokkuudesta.[17][18]
Eduskuntavaaleissa 2019 Andersson sai koko maan toiseksi eniten ääniä yhteensä 24 542 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Ainoastaan perussuomalaisten Jussi Halla-aho sai enemmän ääniä, 30 596.[19][20] Syyskuussa 2019 Andersson ilmoitti haluavansa jatkaa puolueensa puheenjohtajana myös marraskuun puoluekokouksen jälkeen.[21]
Aluevaaleissa 2022 Andersson sai vaaleissa eniten ääniä saatuaan 7 761 ääntä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella.[22] Maaliskuussa 2022 hän ilmoitti jättävänsä Vasemmistoliiton puheenjohtajuuden eduskuntavaalien 2023 jälkeen.[23]
Andersson valittiin lokakuussa 2023 Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi vuoden 2024 presidentinvaalissa.[24] Hän sai vaalissa 4,9 prosenttia äänistä ja sijottui viidenneksi.[25]
Poliittisia näkemyksiä
Talous- ja työmarkkinapolitiikka
Anderssonin mielestä työ ja pääoma ovat vastakkain. Hänen mukaansa kapitalismi ei ole ikinä valmis, koska se ajoittain kriisiytyy. Andersson on kertonut tavoittelevansa perustuloa, jonka tarkoitus on vapauttaa ihmiset jatkuvasta työstä. Anderssonin mukaan hän suhtautuu ay-liikkeeseen ”terveen kriittisesti”. Anderssonin mukaan yhteiskunnallisessa tulonjaossa on tärkeää puhua talouden isoista rakenteista. Hänen mukaansa puolue ei voi typistää itseään sosiaaliseksi omaksitunnoksi, punavihreiden vaihtoehtoliikkeiden keskittymäksi tai maailmaa parantaviksi kukkahattutädeiksi.[26]
Vuonna 2018 Andersson ehdotti nelipäiväistä työviikkoa tai kuusituntista työpäivää.[27]
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Anderssonin mukaan Suomessa pitää panostaa siihen, että on kansallinen puolustus. Hän on kertonut kannattavansa sukupuoletonta asevelvollisuutta. Anderssonin mukaan puolustusvoimien kriisitehtäviä tulisi lisätä. Reserviä ei tulisi tuplata ilman sisällöllistä uudistusta.[26]
Andersson kertoi vuonna 2014 olevansa huolestunut Venäjän autoritaarisesta kehityksestä. Länsimaiden asettamat pakotteet kuitenkin tarkoittavat Anderssonin mielestä, että Venäjä tulee eristäytymään yhä enemmän. Andersson kertoi tuolloin kannattavansa viisumivapautta ja kaikkia toimia, joilla Venäjän keskiluokka saadaan matkustamaan.[9][26]
Arvopolitiikka
Andersson on sanonut olevansa sosialisti, jonka mielestä työ ja pääoma ovat edelleen vastakkain. Hän on myös sanonut olevansa marxilainen, jonka tärkein arvo on vapaus, sekä vasemman laidan vasemmistolainen.[26][9] Anderssonin mukaan valtion ja evankelisluterilaisen kirkon institutionaalinen suhde tulisi purkaa. Anderssonin mukaan uskonnonopetuksen uudistaminen on osa suhteen purkamista.[28] Andersson on esittänyt uskonnonopetuksen korvaamista joko yhteisellä katsomusaineella tai kaikille valinnaista uskonnonopetusta.[29]
Anderssonin mielestä eläimillä on identiteetti, ja hän pyrkii vegaaniuteen.[9] Andersson kannattaa myös kannabiksen dekriminalisointia.[30] Andersson suhtautuu myönteisesti ruotsin kielen pakollisuuteen kouluopetuksessa.[26]
Andersson on kertonut ymmärtävänsä kansalaistottelemattomuutta. Hän on kertonut ymmärtävänsä Greenpeacen operaatioita ja iskuja turkistarhoihin. Anderssonin mielestä politiikan tulee olla lähtöisin parlamentaaristen rakenteiden ulkopuolelta.[26] Andersson on kirjoittanut esipuheen Nadja Tolokonnikovan kirjaan "Pussy Riotin opas kansalaistottelemattomuuteen" (Bazar Books, 2019).[31]
Vaalimenestys
Kuntavaalit
- 2008: 175 ääntä (Turku, varalla)[32]
- 2012: 2 422 ääntä (Turku, valittiin)[33]
- 2017: 6 415 ääntä (Turku, valittiin)[34]
- 2021: 5 002 ääntä (Turku, valittiin)[35]
Eduskuntavaalit
- 2011: 2 170 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, varalla)[36]
- 2015: 15 071 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)[37]
- 2019: 24 542 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)[38]
- 2023: 18 122 ääntä (Varsinais-Suomen vaalipiiri, valittiin)[39]
Europarlamenttivaalit
Aluevaalit
- 2022: 7 797 ääntä (Varsinais-Suomen hyvinvointialue, valittiin)[41]
Presidentinvaalit
Yksityiselämä
Andersson asuu Turussa.[1] Hänen avopuolisonsa on urheilu-uransa päättänyt jääkiekkoilija Juha Pursiainen (s. 1982).[42] Heille syntyi tytär tammikuussa 2021.[43]
Andersson on suomenruotsalaisesta perheestä ja hänen äidinkielensä on ruotsi. Hänen isänsä on taiteilija Jan-Erik Andersson ja äitinsä toimittaja Siv Skogman.[9] [26]
Andersson ei kuulu kirkkoon.[44]
Kunnianosoituksia
Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki (Suomi, 2022)[45]
Teokset
- Andersson, Li & Koivulaakso, Dan & Brunila, Mikael: Äärioikeisto Suomessa. Helsinki: Into, 2012. ISBN 978-952-264-180-9.
- Andersson, Li & Koski, Susanna: Punavihreä, sinivalkoinen: Keskustelukirjeitä. Helsinki: Minerva, 2014. ISBN 978-952-312-052-5.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Li Andersson Wikimedia Commonsissa
- Li Andersson Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Edeltäjä: Paavo Arhinmäki | Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2016– | Seuraaja: – |
| Edeltäjä: Sanni Grahn-Laasonen Jussi Saramo | Suomen opetusministeri 2019–2020 2021−2023 | Seuraaja: Jussi Saramo Anna-Maja Henriksson |