Radioaakkoset

Radioaakkoset (tunnetaan myös nimillä tavausaakkoset ja aakkosnimet) ovat tapa ilmoittaa kirjaimia sanoina sekaannusten välttämiseksi. Esimerkiksi kirjaimet i ja j ovat lausuttuina hyvin lähellä toisiaan ja heikon radio- tai puhelinyhteyden yli vaikeasti erotettavissa, mutta kun ne tavataan Iivari ja Jussi, on erehdyksen mahdollisuus pienempi. Suomalaisten radioaakkosten käyttöä kannattaa välttää englanninkielisessä yhteydenpidossa, sillä esimerkiksi sana faarao tulkitaan englanniksi Pharaoh, jolloin kirjain F muuttuu kirjain P:ksi.

Radioaakkosstandardeja on olemassa useita, alla on kuitenkin esitetty suomalainen standardi sekä ”Nato-aakkoset” eli ”Alfa-Bravo-koodi”, englanninkielinen versio. Radioaakkosia ei ole standardoitu missään Naton julkaisussa, mutta Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO), Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU), Federal Aviation Administration (FAA) ja American National Standards Institute (ANSI) ovat standardoineet ne. ANSIn versio eroaa muista joidenkin kirjainten kohdalla. Muissa on eroa muun muassa numeroiden ja suositellun lausuntatavan kohdalla. Esimerkiksi Charlie lausutaan: CHAR LEE tai SHAR LEE (ICAO, ITU) (IPA: [ˈ(t)ʃɑɹliː]).

Suomen puolustusvoimat alkoi käyttää Nato-aakkosia vuonna 2005 aiemmin käytetyn suomalaisen standardin sijasta. Kansallisessa toiminnassa käytetään Nato-aakkosten lisäksi vanhoja suomalaisten radioaakkosten Å:ta (Åke), Ä:tä (Äiti) ja Ö:tä (Öljy).^[1][2] Suomen rataverkolla siirryttiin kirjainten A–Z osalta suomalaisista radioaakkosista Nato-radioaakkosiin 1. kesäkuuta 2020.^[3]

^[4]