Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue

Vuonna 1990 Ruotsin sosiaalidemokraattisella työväenpuolueella oli noin miljoona jäsentä. Suuri jäsenmäärä johtui siitä, että puolueella ja ammattijärjestö LO:lla oli vuosina 1987–1991 yhteisjäsenyys eli LO:n jäsen oli automaattisesti myös sosiaalidemokraattien jäsen. Yhteisjäsenyys päättyi vuoden 1992 alussa, minkä seurauksena puolueen jäsenmäärä laski jyrkästi.

Puolue perustettiin 23. huhtikuuta 1889, mutta vasta vuonna 1897 hyväksyttiin ensimmäinen puolueohjelma, joka oli laadittu nimenomaan Ruotsissa; aikaisempi versio oli käännös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen ohjelmasta. Hjalmar Branting valittiin ensimmäisenä sosiaalidemokraattina Ruotsin valtiopäiville vuonna 1896 Tukholman liberaalien tuella.

Vuonna 1911 sosiaalidemokraattien ohjelmaan lisättiin vaatimus valtiomuodon muuttamisesta monarkiasta tasavallaksi^[7].Tämä kohta sisältyy periaateohjelmaan myös nykyisin.^[8]

Puolueen oppositio erosi vuonna 1917 omaksi ryhmäkseen ja perusti Ruotsin sosiaalidemokraattisen vasemmistopuolueen. Syynä eroon oli se, että puolueen vasemmisto-oppositio halusi seurata Venäjällä tapahtuneen bolševikkien tekemän niin sanotun lokakuun vallankumouksen esimerkkiä. Sosiaalidemokraattien enemmistön mielestä sellainen olisi johtanut katastrofaalisiin seurauksiin. Vuonna 1921 Sosiaalidemokraattinen Vasemmistopuolue muutti nimensä Ruotsin kommunistiseksi puolueeksi.

Vuonna 1920 sosiaalidemokraatit muodostivat ensimmäistä kertaa hallituksen yksin. Branting nimitettiin pääministeriksi.

Tosin ollessaan hallituksessa puolue ei ole halunnut jakaa ministerien tehtäviä muiden puolueiden edustajille, vaan se on ollut yksin hallituksessa riippumatta siitä, onko heillä enemmistö valtiopäivillä vai ei. Toisin kuin esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa sosiaalidemokraatit eivät ole koskaan muodostaneet suurta koalitiota vastaavaa sinipunahallitusta kaksin kokoomuksen kanssa ja vain harvoin apupuolueen kanssa. Sosiaalidemokraatit olivat yksin hallituspuolueena pitkään lyhyttä kokoomuksen, liberaalien, keskustan ja kristillisdemokraattien 1990-luvulla muodostaman oikeistohallituksen murtamaa katkoa lukuun ottamatta. Sosiaalidemokraateilla on vieläkin ylivoimainen asema Ruotsin kunnallis- ja valtiopäiväpolitiikassa. Vuodesta 1998 alkaen puolue alkoi tehdä yhteistyötä Vasemmistopuolueen ja Ympäristöpuolue Vihreiden kanssa, etupäässä liittoutunutta oikeistoa vastaan. Yhteistyö päättyi vuoden 2010 valtiopäivävaalien jälkeen, jossa keskusta-oikeisto voitti.^[9]

Vuoden 1921 valtiopäivävaaleista alkaen (ensimmäiset valtiopäivävaalit, joissa oli yleinen äänioikeus) sosiaalidemokraatit ovat olleet Ruotsin suurin puolue. Puolue on ollut viime vuosikymmenien aikana oppositiossa alle kymmenen vuotta, viimeksi vuosina 1991–1994 sekä syyskuusta 2006 lähtien. Vuonna 2010 valtiopäivävaalit johtivat jälleen oikeiston voittoon, joka joutui muodostamaan kuitenkin vähemmistöhallituksen. Sosiaalidemokraatit ovat valtiopäivien suurin puolue, joten myös hankala vastavoima hallitukselle. Sosiaalidemokraatit on saanut valtiopäivävaaleissa kaksi kertaa enemmistön äänistä (1968 50,1 % ja 1940 53,8 %).

Pääartikkeli: Sosiaalidemokratia

Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen ideologia keskiössä on ajatus pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, johon kuuluvat progressiivinen verotus, käyttäjilleen edulliset tai maksuttomat julkiset palvelut, alhainen työttömyys ja korkea sosiaaliturva. Puolue tukee myös ammattiliittojen aktiivista roolia työmarkkinoilla.

Puolueen periaateohjelman mukaan sen ideologia on demokraattinen sosialismi, joka on puolueen mielestä synonyymi termille sosiaalidemokratia. Puolue hyväksyy markkinatalouden, mutta kannattaa sen sääntelyä negatiivisten ilmiöiden torjumiseksi ja korostaa julkisen vallan roolia muun muassa työpaikkojen luonnissa. Puolueen talousajattelua hallitsi pitkään keynesiläinen talousteoriaan perustunut ns. Rehnin-Meidnerin malli, jonka muotoilivat 1950-luvulla ruotsalaisekonomistien Gösta Rehn ja Rudolf Meidner. Tässä mallissa tavoitteina olivat alhainen inflaatio, korkea talouskasvu, täystyöllisyys ja taloudellinen tasa-arvo. Olof Palmeen kuoleman jälkeen 1983 puolue alkoi lähentyä monien länsieurooppalaisten sosialidemokraattien tapaan uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tästä huolimatta se ei koskaan hylännyt hyvinvointivaltioihannetta samaan tapaan kuin esimerkiksi Britannian Labour-puolue Tony Blairin johdolla.

Ulkopolitiikassa puolue on historiallisesti tukenut Ruotsin puolueettomuuspolitiikkaa. Sosiaalidemokraattien johtama Ruotsi ei osallistunut yhtenä harvoista Euroopan valtioista lainkaan toiseen maailmansotaan ja pyrki pitämään diplomaattiset välit sodan molempiin osapuoliin. Kylmän sodan aikana puolue halusi Ruotsin toimivan sovittelijana idän ja lännen välissä. Kuitenkin Ruotsi on sosialidemokraattien johdolla uskaltanut myös kritisoida Yhdysvaltoja ja tuominnut virallisesti muun muassa Vietnamin ja Irakin sodat. Puolue on myös puhunut avoimesti palestiinalaisten puolesta Israelin-Palestiinan konfliktissa. Puolue vastusti Ruotsin Nato-jäsenyyttä aina Ukrainan sodan syttymiseen saakka.

Puolue on 2000-luvulla muiden länsieurooppalaisten vasemmistoliikkeiden tapaan ryhtynyt toimimaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaan tarpeeseen ekologisesti kestävämmästä yhteiskunnasta. Pääministeri Görän Persson lanseerasi puheenjohtajakaudellaan termin vihreä kansankoti laajentaakseen ekologista ulottuvuutta sosiaalidemokraattiseen yhteiskuntakäsitykseen. Tosin keskustelua on käyty siitä, onko uusi käsite saanut puolueen ideologiassa todellisista jalansijaa.

Tärkeitä henkilöitä puolueen ideologian kehittäjinä ovat olleet Axel Daniellson, Hjalmar Branting, Vilhelm Lundsted, Nils Karleby, Östen Undén, Ernst Wigforss, Gustav Möller, Per Albin Hansson, Gunnar Myrdal, Rudolf Meidner, Gösta Rehn ja Olof Palme.

Seuraava kuvaaja esittää Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ääniosuutta valtiopäivävaaleissa vuodesta 1911 lähtien.

Valtiopäivävaalit

Europarlamenttivaalit

Kunnallisvaalit 2010

Vuoden 2010 kunnallisvaaleissa Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue sai suhteellisesti eniten ääniä Smedjebackenin kunnassa, jossa puolueen ääniosuus oli 59,4 %. Yli 50 % ylittyi 24 kunnassa, jotka Smedjebackenin lisäksi olivat Arjeplogin kunta, Boxholmin kunta, Bräcken kunta, Forshagan kunta, Grumsin kunta, Jällivaaran kunta, Hagforsin kunta, Hallstahammarin kunta, Haaparannan kunta, Luulajan kunta, Munkforsin kunta, Norsjön kunta, Olofströmin kunta, Pajalan kunta, Piitimen kunta, Ragundan kunta, Skellefteån kunta, Storforsin kunta, Trollhättanin kunta, Vilhelminan kunta, Ången kunta, Örnsköldsvikin kunta ja Ylikainuun kunta. Pienintä kannatus oli Danderydin kunnassa, jossa puolue sai 6,7 % äänistä. Kannatus jäi alle 15 %:iin viidessä kunnassa, jotka Danderydin ohella olivat Ekerön kunta, Lidingön kunta, Täbyn kunta ja Vellingen kunta.^[10]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue Wikimedia Commonsissa

• Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen kotisivu (ruotsiksi)