Europarlamenttivaalit 2019
Europarlamenttivaalit 2019 järjestettiin toukokuussa 2019 kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa.[1] Vaalien suurin puolue oli EPP, joka sai 182 paikkaa 751:stä.[2]
 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Suurimmat ryhmät alueittain | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Kärkiehdokkaan valinta
- Pääartikkeli: Euroopan komission puheenjohtaja
Euroopan parlamentti valitsee Euroopan komission puheenjohtajan kärkiehdokasmenettelyn avulla. Valitun komission puheenjohtajan täytyy olla Euroopan tason poliittisen puolueen virallisesti ehdottama kärkiehdokas kyseiseen tehtävään. Se, mistä puolueesta komission puheenjohtajaksi soviteltava kärkiehdokas tulee, määräytyy europarlamenttivaalien tuloksen perusteella. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja käy kärkiehdokkaan sopivuudesta keskustelua yhdessä valitun parlamentin kanssa. Parlamentti on ilmoittanut helmikuussa 2018 hyväksymänsä päätöslauselman mukaan valmis hylkäämään puheenjohtajaehdokkaan, mikäli ehdokasta ei ole nimetty puolueensa kärkiehdokkaaksi.[3]
Euroopan komission suosituksen mukaisesti jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten puolueiden on ilmoitettava ehdokkaansa kärkiehdokkaaksi vuoden 2018 loppuun mennessä. Alkuvuoden 2019 aikana ehdokkaan on julkaistava oma ohjelmansa. Puolueet nimeävät kärkiehdokkaansa syksyllä ja talvella 2018 järjestettävissä puoluekokouksissa.[3]
Kärkiehdokkaat
Euroopan kansanpuolue
Nykyinen komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on ilmoittaunut, ettei pyri jatkokaudelle komission johdossa.[4]
Euroopan kansanpuolueen ryhmäpuheenjohtaja, saksalainen Manfred Weber valittiin Helsingissä pidetyssä Euroopan kansanpuolueen (EPP) huippukokouksessa marraskuussa 2018 EPP:n kärkiehdokkaaksi (ns. Spitzenkandidat) Euroopan komission puheenjohtajaksi. Hän sai 492 ääntä ja vastaehdokas Alexander Stubb 127 ääntä. Weberiä pidettiin alusta asti ennakkosuosikkina, ja hänellä oli EPP:n jäsenpuolueiden suuren osan sekä muun muassa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin tuki.[5][6]
Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä
Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä valitsi 13. marraskuuta 2018 Spitzenkandidatikseen tšekkiläisen europarlamentaarikon Jan Zahradilin.[7]
Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä
Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä valitsi helmikuussa 2019 Spitzenkandidatinsa. Ryhmä ilmoitti asettavansa ehdolle usean hengen, luultavasti viiden hengen, listan. Yksi näistä on todennäköisesti Guy Verhofstadt. Muiksi nimiksi on arveltu muun muassa tanskalaista Margrethe Vestageria ja tšekkiläistä Vera Jourovaa.[8] Loppujen lopuksi ryhmä päätyi julkaisemaan seitsemän henkilöä käsittävän listan nimeltä Team Europe:[9]
Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Euroopan sosialidemokraattinen puolue valitsi Spitzenkandidatinsa joulukuussa 2018, jolloin oletettiin, että hollantilainen Frans Timmermans valitaan tehtävään.[7]
Euroopan vihreät
Euroopan vihreät ovat perinteisesti asettaneet kaksi ehdokasta kärkiehdokkaikseen. Vuoden 2019 vaalien ehdokkaat valittiin Berliinissä järjestetyssä kokouksessa marraskuussa 2018. Ehdokkaita oli tuolloin neljä: Petra De Sutter, Bas Eickhout, Ska Keller ja Atanas Schmidt.[10]. Lopullisiksi kärkiehdokkaiksi nousivat Bas Eickhout ja Ska Keller.[11]
Euroopan vapaa allianssi
EFA asetti kärkiehdokkaakseen Oriol Junquerasin, joka tullessaan valituksi oli vangittuna ja odotti oikeudenkäyntiään. Syynä oli hänen osallisuutensa Katalonian itsenäisyysjulistuksessa vuonna 2017, jolloin Junqueras toimi alueen varapresidenttinä.[12].
Euroopan yhtynyt vasemmisto / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto
GUE/NGL asetti myös kaksi kärkiehdokasta, jotka olivat Violeta Tomić ja Nico Cué.[13]
Oikeistopopulistien uusi ryhmä
Italian toinen varapääministeri Matteo Salvini ilmoitti huhtikuussa 2019 luovansa uuden blokin Euroopan parlamenttiin, joka kokoaisi yhteen eurooppalaisia oikeistolaisia nationalistipuolueita. Milanossa pidetyssä julkistamistilaisuudessa olivat paikalla kaksi meppiä, Jörg Meuthen (AfD) ja Anders Vistisen (DF), sekä eurovaaliehdokas Olli Kotro (PS).[14] Perussuomalaisten tuolloin kuuluessa ECR-puolueeseen Kotron osallistuminen Milanon kokouksen aiheutti närää kärkiehdokkaassa ja ECR:n puheenjohtajassa Jan Zahradilissa. Kotro vastasi toteamalla, että ECR näyttäisi olevan väärä puolue perussuomalaisille.[15].
Salvinin kokoama uusi blokki sai nimekseen European Alliance of Peoples and Nations (EAPN) ja siihen liittyivät varsin pian mukaan Kansallinen rintama, EKRE, Itävallan vapauspuolue. Samassa yhteydessä Marine Le Pen ilmoitti, ettei enää aja Ranskan eroa EU:sta, vaan pyrkii ennemminkin muuttamaan sitä poliittisin keinoin sisältä käsin.[16].
Vaalien jälkeen blokki järjestäytyi ryhmäksi nimeltä Identiteetti ja demokratia. Sen parlamenttiryhmän puheenjohtajaksi valittiin italialainen Marco Zanni. Samalla myös ENF-ryhmä lopetti toimintansa ja liittyi ID:n ryhmään.[17].
Vaaliväittelyitä
Kansainväliset
Kansainvälisiä vaaliväittelyitä, joissa edustivat kärkiehdokkaat:
| Päivämäärä | Järjestäjä | Osallistujat | Kieli | Lähde |
|---|---|---|---|---|
| 17.4.2019 | France24 | Manfred Weber (EPP) ja Frans Timmermans (S&D) | englanti | [18][19] |
| 29.4.2019 | Politico Europe | Bas Eickhout (Green/EFA), Frans Timmermans (S&D), Violeta Tomić (GUE/NGL), Guy Verhofstadt (ALDE) ja Jan Zahradil (ECR) | englanti | [20] |
| 15.5.2019 | Euroopan yleisradiounioni | Nico Cué (GUE/NGL), Ska Keller (Green/EFA), Frans Timmermans (S&D), Margrethe Vestager (ALDE), Manfred Weber (EPP) ja Jan Zahradil (ECR) | englanti | [21] |
Näiden lisäksi Weber ja Timmermans väittelivät kahdestaan myös 17.4. (France24 ja FRI, ranskaksi)[22], 16.5. (ZDF ja ORF, saksaksi)[23] ja 21.5. (NOS ja NTR, saksaksi ja hollanniksi)[24].
Kotimaiset
Valikoima kotimaisia televisioituja vaaliväittelyitä.
| Päivämäärä | Järjestäjä | Osallistujat | Kieli | Lähde |
|---|---|---|---|---|
| 15.5.2019 | Ilta-Sanomat | Ville Niinistö (vihr), Aura Salla (kok), Hanna Sarkkinen (vas), Mika Raatikainen (ps), Sari Essayah (kd), Nils Torvalds (rkp), Eero Heinäluoma (sd), Mauri Pekkarinen (kesk) | suomi | [25] |
| 20.5.2019 | YLE | Antti Rinne (sd), Jussi Halla-aho (ps), Petteri Orpo (kok) ja Juha Sipilä (kesk) | suomi | [26] |
| 20.5.2019 | YLE | Silja Borgarsdottir-Sandelin (rkp), Camilla Gunell (sd), Mia Haglund (vas), Matilda af Hällström (kok), Olli Kotro (ps), Ville Niinistö (vihr), Pekka Puska (kesk) ja Peter Östman (kd) | ruotsi | [27] |
| 23.5.2019 | YLE | eduskuntapuolueiden puheenjohtajat | suomi | [28] |
| 23.5.2019 | Ålands Radio & Tv | Camilla Gunell (sd) ja Anton Nilsson (r) | ruotsi | [29] |
Suomen pienpuolueiden pidettiin 22.5. Ylellä. Siihen osallistuivat Tiina Ahva (sin.), Paavo Väyrynen (STL), Sami Kilpeläinen (KP), Katju Aro (FP), Santeri Pienimäki (EOP), Petrus Pennanen (pir.), Marco de Wit (SKE), Tea Törmänen (lib.), Tiina Sandberg (SKP).[30]
Tulokset ryhmittäin
| Ryhmä | Voitetut paikat | Osuus äänistä |
|---|---|---|
| EPP | 182 | 24,23% |
| S&D | 154 | 20,51% |
| Renew Europe | 108 | 14,38% |
| Greens/EFA | 74 | 9,85% |
| ID | 73 | 9,72% |
| ECR | 62 | 8,26% |
| GUE/NGL | 41 | 5,46% |
| Sitoutumattomat | 57 | 7,59% |
ID:n lisäksi myös ALDE-ryhmä järjestäytyi uudelleen nimellä Renew Europe. Taustalla oli Emmanuel Macronin LREM-puolueen liittyminen uuteen ryhmään, sillä Ranskassa liberaali-sanaa pyritään välttämään sen negatiivisen mielikuvan takia.[32].
Paikkamuutokset maittain brexitin jälkeen
Brexitin myötä Britannian mepit menettivät valtakirjansa, ja tämä aiheutti 27 paikan uudelleen jakamisen jäljelle jääneiden jäsenmaitten kesken. Euroopan parlamentin koko pienentyi 705.[33]
| Maa | Paikat ennen | Paikat jälkeen | Muutos |
|---|---|---|---|
 Alankomaat | 26 | 29 |  3 |
 Belgia | 21 | 21 |  0 |
 Bulgaria | 17 | 17 | 0 |
 Espanja | 54 | 59 | 5 |
 Irlanti | 11 | 13 | 2 |
 Italia | 73 | 76 | 3 |
 Itävalta | 18 | 19 | 1 |
 Kreikka | 21 | 21 | 0 |
 Kroatia | 11 | 12 | 1 |
 Kypros | 6 | 6 | 0 |
 Latvia | 8 | 8 | 0 |
 Liettua | 11 | 11 | 0 |
 Luxemburg | 6 | 6 | 0 |
 Malta | 6 | 6 | 0 |
 Puola | 51 | 52 | 1 |
 Portugali | 21 | 21 | 0 |
 Ranska | 74 | 79 | 5 |
 Romania | 32 | 33 | 1 |
 Ruotsi | 20 | 21 | 1 |
 Saksa | 96 | 96 | 0 |
 Slovakia | 13 | 14 | 1 |
 Slovenia | 8 | 8 | 0 |
 Suomi | 13 | 14 | 1 |
 Tanska | 13 | 14 | 1 |
 Tšekki | 21 | 21 | 0 |
 Unkari | 21 | 21 | 0 |
 Viro | 6 | 7 | 1 |
 Yhdistynyt kuningaskunta | 73 | 0 |  73 |
| Yhteensä | 751 | 705 | 46 |
Suomen ns. brexit-mepiksi nousi Alviina Alametsä (vihr.).[34]
