Alankomaiden Antillit
Alankomaiden Antillit oli vuosina 1954–2010 Alankomaiden kuningaskuntaan kuulunut kahdesta saariryhmästä muodostunut autonominen alue Karibianmerellä. Siihen kuuluivat Venezuelan rannikon edustalla suojanpuolen saaret ja Puerto Ricon itäpuolella tuulenpuolen saaret. Saarten pääkaupunki Willemstad sijaitsee Curaçaolla. Alun perin Alankomaiden Antilleihin kuului myös Aruba, mutta se erotettiin omaksi autonomiseksi alueekseen vuonna 1986.[1]
| Alankomaiden Antillit Land Nederlandse Antillen (hollanniksi) Pais Antia Hulandes (papiamentoksi) | |||
|---|---|---|---|
1954–2010 | |||
| |||
| |||
| |||
| Valtiomuoto | perustuslaillinen monarkia | ||
| osa | Alankomaiden kuningaskuntaa | ||
| Alankomaiden kuningatar | Juliana (1954–1980) Beatrix (1980–2010) | ||
| Pääkaupunki | Willemstad | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 800 km² | ||
| Väkiluku (2001) | 175 653 | ||
| – väestötiheys | 219,6 / km² | ||
| Historia | |||
| – perustettiin | 15. joulukuuta 1954 | ||
| – Aruban ero | 1. tammikuuta 1986 | ||
| – lakkautettiin | 10. lokakuuta 2010 | ||
| Viralliset kielet | papiamentu, hollanti, englanti | ||
| Valuutta | Alankomaiden Antillien guldeni | ||
| Lyhenne | an. | ||
| Tunnuslause | Libertate unanimus | ||
| Kansallislaulu | ”Het Wilhelmus” (1954–1964) ”Tera di Solo y suave biento” (1964–2000) ”Himno de Antias Hulandes” (2000–2010) | ||
| Seuraaja(t) |  Aruba  Curaçao  Sint Maarten  Alankomaiden Karibia | ||
.svg)
.svg)
.svg)
Maantiede
Alankomaiden Antillit muodostuivat kahdesta toisistaan erillään olevasta saariryhmästä, joita kutsuttiin tuulenpuolensaariksi ja suojanpuolensaariksi. Suojanpuolen saaret sijaitsevat Venezuelan rannikon edustalla, ja saariryhmään kuuluvat Aruba, Bonaire ja Curaçao, jotka tunnetaan myös ABC-saarina. Tuulenpuolen saaret sijaitsevat ABC-saarista noin 800 kilometriä koilliseen, Puerto Ricon itäpuolella. Tuulenpuolensaariin kuuluvat Sint Eustatius ja Saba sekä Saint Martinin saaren eteläosa Sint Maarten.[1][2][3]
Molemmat saariryhmät sijaitsevat trooppisella vyöhykkeellä. ABC-saarilla vallitsee suhteellisen kuiva ilmasto, mutta tuulenpuolensaarilla sataa vuoristoisemman maaston vuoksi huomattavasti enemmän.[1]
Historia
Espanjalaiset saapuivat ABC-saarille vuonna 1499, ja Espanja hallitsi saaria 1600-luvulle asti. Vuoden 1635 tienoilla saaret otti hallintaansa Alankomaiden Länsi-Intian kauppakomppania. Saarista tuli tärkeä orjakaupan tukikohta. Orjuus kiellettiin vuonna 1862, jolloin kukin vapautunut orja sai tilkun maata.[1]
Saaret olivat Alankomaiden siirtomaana vuoteen 1954, jolloin niistä muodostettiin autonominen alue. Alun perin Alankomaiden Antilleihin kuului myös Aruba, mutta se erotettiin omaksi autonomiseksi alueekseen vuonna 1986.[4]
Alankomaiden Antillit oli tarkoitus lakkauttaa 15. joulukuuta 2008, jolloin Sint Marteenista ja Curaçaosta piti tulla autonomisia maita Alankomaiden kuningaskunnassa Aruban tapaan, ja Bonairesta, Sint Eustatiuksesta ja Sabasta erityisasemassa olevia kuntia.[5] Päätös viivästyi alkuperäisestä aikataulustaan, ja se toteutettiin vasta 10. lokakuuta 2010.[6]
Politiikka
Alankomaiden Antillien valtionpäämies oli Alankomaiden monarkki, jota edusti kuvernööri. Ulkopolitiikasta vastasi Alankomaiden hallitus. Sisäpoliittisista asioista päätettiin saarien omissa hallituksissa. Vuonna 2005 saarten hallitus päätti Alankomaiden Antillien hajottamisesta ja vuodesta, 2010 lähtien saarilla on ollut uusi poliittinen asema Alankomaiden kuningaskunnassa.[1]
Talous
ABC-saarten taloutta määritti pitkälti Venezuelasta saatu öljy. Curaçao sai tuloja öljynjalostamisesta ja -varastoinnista sekä tankkerien vierailuista saaren kuivatelakoilla. Öljytulojen vähetessä matkailusta muodostui tärkeä elinkeino. Tärkeä talouden tulonlähde oli myös veroparatiisiyhtiöiden isännöinti.[1] Ennen öljyteollisuutta merkittävin tulonlähde oli kuuluisa Curaçao-appelsiinilikööri.[2]
Väestö
Saarilla asuu yli 50 kansallisuuden edustajia. Etninen monimuotoisuus johtuu saaren historiasta, afrikkalaisten orjien jälkeläisiä on saarten väestöstä noin 85 prosenttia.[1] Espanjalaiset uudisasukkaat surmasivat saarten alkuperäisväestön 1500-luvulla.[2] Ensimmäiset eurooppalaiset asukkaat olivat Alankomaiden Länsi-Intian kauppakomppanian työntekijöitä.[1] Alankomaiden Antillien viralliset kielet olivat hollanti ja papiamento, joka on espanjan kreolikieli.[1]