Ebola

Ebolavirus
Virusten luokittelu
Ryhmä:	(-)ssRNA-virukset
Kunta:	Virukset
Lahko:	Mononegavirales
Heimo:	Filoviridae
Suku:	Ebolavirus
Lajeja
Ivory Coast -ebolavirus (TAFV) Reston-ebolavirus (RESTV) Sudan-ebolavirus (SUDV) Zaire-ebolavirus (EBOV) Bundibugyo-ebolavirus (BDBV)
Katso myös
Ebola Commonsissa
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Ebolakuumeen aiheuttavat Filoviridae-heimon filo- eli nauhaviruksiin kuuluvaan ebolavirussukuun kuuluvat viruslajit. Eri ebolalajit eroavat merkittävästi toisistaan aiheuttamiensa kuolemantapausten määrän suhteen, joka on eri epidemioissa vaihdellut suuresti, mutta tyypillisimmillään kuolleisuus on ollut tautimuodossa Ebola-sudan (SUDV) noin 40–60 prosenttia ja tautimuodossa Ebola-zaire (EBOV) 60–90 prosenttia.^[7] Tautimuotoon Ebola - ivory coast (TAFV), toiselta nimeltään Tai Forest Ebola, on sairastunut yksi ihminen, joka parantui. Tautimuotoon Ebola Reston (RESTV) ei ole sairastunut ihmisiä, mutta sen vasta-aineita on löytynyt ihmisiltä.^[8]

Uusin ebolaviruslaji on ebolavirus Bundibugyo (BDBV), joka tunnistettiin Ugandassa 2007. Sen aiheuttamien epidemioiden kuolleisuus on ollut 34–54 prosenttia. Se on aiheuttanut epidemiat Ugandassa 2007–2008 ja Kongossa 2012.^[9]

Ebolavirus on nauhamainen, noin yhden mikrometrin pituinen ja 50–70 nanometrin paksuinen.^[10]

Filoviridae-heimoon kuuluvat virussuvut Ebola, Marburg ja Cuev.^[11] Ebola- ja Marburg-virukset ovat eriytyneet yhteisestä kantamuodosta useita vuosituhansia sitten. Ebolaviruksen evoluutiovauhti on noin sata kertaa^selvennä hitaampi kuin esimerkiksi influenssaviruksilla ja muistuttaa muiden RNA-virusten evoluutiovauhtia. Arvioidaan, että muunnosten Ebola-zaire ja Ebola - ivory coast (TAFV) esimuoto ja muunnosten Ebola-sudan- ja Ebola-reston (RESTV) esimuodot eriytyivät 1 000–2 100 vuotta sitten. Kaikkien muunnosten arvioidaan eriytyneen toisistaan viimeistään 700 vuotta sitten.^[12] Endogeenisiä viruksia tutkittaessa on löydetty viitteitä ebolan kaltaisesta virusaineksesta myös eräiden nisäkkäiden perimässä, mikä viittaa siihen, että ebolaviruksen kantamuoto olisi jopa miljoonia vuosia vanha. Filovirusten perimäainesta on löytynyt etenkin lepakoiden, muiden hyönteissyöjien ja rottien perimästä. Juuri näitä eläimiä epäilläänkin ebolaviruksen oireettomiksi kantajiksi.^[13]

Ebolaepidemioiden alkuperänä pidetään tautiin kuolleiden eläinten ruhoja ja kanssakäymistä sairastuneiden eläinten kanssa. Ebolan on todettu tarttuneen ihmiseen muun muassa sairaista tai kuolleista simpansseista, gorilloista ja hedelmälepakoista. On havaittu, että ihmisten keskuudessa leviävää ebolaepidemiaa edeltää eläinten keskuudessa etenevä epidemia, joka aiheuttaa romahduksen eläinkannassa.^[14]

Ihmispopulaatioon levittyään EBOV, SUDV ja BDBV leviävät ihmisestä toiseen ruumiinnesteiden ja niihin tahriutuneiden pintojen välityksellä. Virusta on löytynyt spermasta jopa kaksi kuukautta oireiden häviämisen jälkeen, ja siksi tauti leviää myös sukupuolisessa kanssakäymisessä.^[11] Epidemioita ovat vauhdittaneet afrikkalaiset hautajaisrituaalit, joissa ruumista kosketellaan. Tauti tarttuu myös kuolleesta ruumiista. Sairastuneista osa vuotaa verta, ja tauti leviää veren kautta.^[11] Tautia on levittänyt afrikkalaisissa sairaaloissa injektioneulojen ja -ruiskujen uudelleenkäyttö.^[15]

Virusviljelynäytteet ovat hengenvaarallisia, ja ebola onkin tarttunut myös laboratorio-onnettomuuksissa.^[15]

Ebolan itämisaika on noin 2–21 päivää. Oireet alkavat yleensä äkillisellä korkealla kuumeella, voimattomuudella, mahakivulla, kurkkukivulla, päänsäryllä ja lihassäryllä. Taudin edetessä oireisiin liittyvät oksentelu, ripuli, erilaiset ihottumat, nivelsärky ja sisäelinten vauriot. Taudin loppuvaiheissa voimistuu sisäinen ja ulkoinen verenvuoto,^[11] joka usein juuri aiheuttaa kuoleman. Taudin puhkeamisesta kuolemaan tai tervehtymiseen kuluu tyypillisesti 6–10 päivää.^lähde?

Loppuvaiheessa potilas saattaa saada voimakkaita epileptisiä grand mal -kouristuskohtauksia.^[16] Tällöin ravistuksen seurauksena uhri saattaa levittää tautia ympärillä oleviin eläviin olentoihin.^lähde?

ZMapp-lääke on reesusmakakikokeissa tehonnut kaikkiin kokeessa olleisiin 18 apinaan. Lääke on sama, jota annettiin kahdelle amerikkalaiselle avustustyöntekijälle, jotka sitten toipuivat. Kahteen muuhun se ei tehonnut.^[17]

Elokuussa 2019 julkaistujen tietojen mukaan Kongossa tehdyissä lääkekokeissa kuolleisuus väheni 6–11 prosenttiin. Hoidossa käytettävät vaihtoehtoiset vasta-aineet Regn-EB3 ja mAb-114 annetaan sairastuneelle tiputuksessa. Näiden lääkkeiden tultua käyttöön aiemmista lääkkeitä (Zmapp ja Remdesvir) voidaan WHO:n mukaan luopua.^[18][19]

Rokotteet

Alun perin Kanadan Kansallisen mikrobiologialaboratorion mm. Yhdysvaltain kansallisen hallinnon rahoituksella kehittämä rVSVΔG-ZEBOV-GP-rokote ebolaviruksen Zaire-kantaa vastaan on hyväksytty Euroopan unionissa marraskuussa 2019 ja USA:ssa joulukuussa 2019. Sitä markkinoi Merck-yhtiö tuotenimellä Ervebo.^{[20][21][22][23]}

Kaksiosainen yhdistelmärokote Zabdeno + Mvabea hyväksyttiin Euroopan unionissa heinäkuussa 2020^[24][25]. Ensin annetaan ruiskeena annos Ad26.ZEBOV-GP (tuotenimi Zabdeno), ja 8 viikon kuluttua annos MVA-BN-Filo (tuotenimi Mvabea).^[24]

Ebola on saanut nimensä löytöpaikkansa, keskisessä Afrikassa sijaitsevan Ebolajoen mukaan.^[11] Ebolan varsinaista syntyhistoriaa ei ole kuitenkaan vielä tunnistettu. Monista arvauksista muun muassa Kitumin luolaa Kenian ja Ugandan rajalla on epäilty sekä Ebolan että sen sukulaisen Marburg-viruksen alkulähteeksi. Viittauksia on levittänyt etenkin Richard Prestonin jännityskirja Tappajavirus (1994).^[26] Kiinnostusta tautia kohtaan lisää taudin dramaattisuuden lisäksi se, että filovirukset eivät todennäköisesti ole ihmisen eikä myöskään apinoiden viruksia. Niiden luonnollista isäntää ei ole löytynyt. Epäilyksen alla ovat hedelmälepakot ja jyrsijät, on jopa pohdittu, onko luonnollinen isäntä eläinkunnan vai kasvikunnan puolella.^[15]

Ensimmäisten ebolatapausten on jälkikäteen havaittu ilmenneen 1972 Kongossa.^[27] Tapaukset tulkittiin keltakuumeeksi.^[28]

Ebolavirus löytyi, kun Mabalo Lokela tuotiin 5. syyskuuta 1976 verenvuotokuumeessa Yambukun lähetyssairaalaan. Pian tautiin sairastui Lokelan lähipiiriä ja sitten sairaalan henkilökuntaa, joka ei aluksi osannut suojautua potilaan vereltä. Tautia tarttui myös sairaalan muihin potilaisiin.^[29] Tautia epäiltiin aluksi malariaksi, ja potilaille annettiin kiniiniä.^[30] Samaan aikaan levisi Sudanissa puuvillatehtaan työntekijöiden keskuudesta ebolaepidemia, jossa sairastui 284 ja kuolleisuus oli 53 prosenttia. Vaikka epidemiat sattuivat samaan aikaan, niiden aiheuttajina olivat selvästi eri viruskannat.^[15]

Ebolaa on esiintynyt ihmisissä Kongossa vuosina 1976, 1995, 2003, 2008–2009 ja 2012 Gabonissa 1994, 1995 ja 1996, Ugandassa 2000, 2007–2008, 2011 ja 2012, Sudanissa 2004, Angolassa 2005 sekä Guineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa 2014. Uusi virusmuunnos, ebolavirus ebola ivory coast (TAFV), tunnistettiin yhdestä sairastuneesta Norsunluurannikolla vuonna 1994. Vuonna 2003 kuoli Etoumbissa Kongon tasavallassa 120 ihmistä. Vuoden 2012 Kongon ebola-aaltoon mennessä ebolavirukseen varmistetuista 2 387 sairastuneesta on kuollut 1 590, joten kuolleisuus on noin 66,6 prosenttia sairastuneista.^[11]

Ebolaepidemia 2014

Pääartikkeli: Länsi-Afrikan ebolaepidemia 2014

Länsi-Afrikassa vuonna 2014 alkanut ja vuoden 2016 alussa loppuneeksi julistettu ebolaepidemia on historian laajin, ja sen pelättiin lokakuussa 2014 leviävän teollisuusmaihinkin. Liikkeellä olleen ebolan zaire-muunnokseen sairastuneista kuoli jopa 50–75 prosenttia.^lähde?

Länsi-Afrikan epidemia alkoi Guineassa joulukuussa 2013 melko lähellä Liberian ja Sierra Leonen rajaa, kun syrjäisellä seudulla kaksivuotias poika Emile sairastui siihen ja kuoli.^[32] Tauti kierteli Guinessa helmi-maaliskuuhun asti, ennen kuin se tunnistettiin ebolaksi. Huhtikuun alussa tautiin oli sairastunut noin 80 ihmistä muutamalla alueella.^lähde?

Ensi kertaa taudin historiassa sitä tavattiin vuonna 2014 laajalti Länsi-Afrikassa. Tauti levisi muutamassa kuukaudessa laajemmaksi kuin yksikään aiempi ebolaepidemia. Kun tauti oli aiemmin levinnyt maaseudun syrjäkylissä, se levisi nyt suuriin kaupunkeihin.^[33] Tautiin kuoli lokakuun 2014 alkuun mennessä noin 4 000 ihmistä Länsi-Afrikassa, lähinnä Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa.^[34] Eniten kuolleita oli silloin Liberiassa.^[35] CDC:n raportissa esitettiin arvio, että tauti leviäisi Länsi-Afrikan suuriin asutuskeskuksiin muutamassa kuukaudessa ja tarttuisi tammikuun 2015 loppuun mennessä yli miljoonaan.^[36]

Ebola levisi niin laajalle muun muassa myöhäisen reagoinnin, väestön vähäisen ebolatietämyksen ja voimavarojen puutteen takia.^[37][38][39] Viranomaistiedotus ja valistus esimerkiksi sairastuneiden sukulaisten hoitamisesta ja ohjeistus epäiltyjen sairaiden sairaaloihin tuomisesta oli puutteellista. Ohjeita jaettiin vasta kuukausien päästä. Yhteisöllinen oppiminen ja suojautuminen osoittautuivat tilanteessa merkittäviksi sairauden leviämistä estäviksi tekijöiksi.^[40]

Ebola-alueella yritettiin estää taudin leviämistä muun muassa karanteenein ja rajoja sulkemalla.^[41][42][43]

Syys-lokakuun vaihteessa 2014 tauti alkoi herättää maailmanlaajuista huolta. Syyskuussa muun muassa Yhdysvallat ja YK:n turvallisuusneuvosto julistivat taudin turvallisuusuhaksi.^lähde? Muutamia ebolatapauksia ilmeni lokakuun alussa Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Makedoniassa. Espanjassa ja Yhdysvalloissa tauti tarttui sairaaloissa ebolapotilaista heitä hoitaneisiin.^[44] Ebolan pelättiin alkavan levitä Yhdysvalloissa ja Euroopassa.^[45] Muun muassa Britanniassa harjoiteltiin ebolan vastaisia toimia epidemian varalta. Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan maailmaa uhkasi ebolapandemia. Toisaalta monet asiantuntijat kiistivät laajan epidemian mahdollisuuden länsimaissa^[32][46] ja arvioivat ebolan olevan enemmän uhka köyhissä maissa.^[47][48] Monet länsimaat aloittivat kuumeen mittaamisen niille lentomatkustajille, joiden matkustushistoria oli epäilyttävä.^[49] Suomessa ulkoministeriö suositteli välttämään matkustamista Liberiaan, Sierra Leoneen ja Guineaan.^[50]

Ebolan leviäminen hidastui huomattavasti Länsi-Afrikassa tammikuussa 2015, mutta tauti ei vielä silloin ollut hallinnassa.^[51] Maailman terveysjärjestö WHO katsoi pandemiariskin pienentyneen huhtikuussa 2015.^[52] Tautia oli tuolloin yhä varsinkin Guineassa ja Sierra Leonessa, ja WHO piti tautia yhä kansainvälisenä uhkana.^[53]

Ebolaepidemia 2018

Pääartikkeli: Ebolaepidemia Kongon demokraattisessa tasavallassa 2018–

Kongon demokraattisessa tasavallan koillisosissa ainakin Pohjois-Kivun ja Iturin maakunnissa puhkesi loppukesällä 2018 ebolaepidemia, jota pidetään historian toiseksi pahimpana. Tautiin sairastui 7. huhtikuuta 2019 mennessä yli 1 150 ihmistä, ja kuolleita oli yli 730. Väestön luottamus avustustyöntekijöihin meni, kun käyttöön oli otettu pakkokeinoja. Sairastuneet eivät enää hakeutunet hoitoon.^{[54][55][4][5]}

2021

Vuonna 2021 ebolavirus levisi jälleen Länsi-Afrikan Guineassa ja Kongossa^[56]. Viruksen arveltiin piilotelleen aiemmasta epidemiasta selvinneiden potilaiden elimistöissä oireita aiheuttamatta mutta tartuntakykyisenä jopa viiden vuoden ajan ennen uuden epidemian alkua^[56]. Tätä ennen viruksen oli havaittu säilyneen potilaan elimistössä parhaimmillaan 531 päivän ajan^[57].

Gabonissa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 4 000 ihmisen verinäytteet, ja tutkituista peräti 15,3 prosentilta löydettiin ebolaviruksen vasta-aineita. Tutkituista moni asui alueilla, joilla ei ollut koskaan ollut ebolaepidemiaa. Metsäisillä alueilla vasta-aineita löytyi eräissä kylissä jopa kolmannekselta tutkituista.^[58] Kun otetaan huomioon Gabonin asukasmäärä (1,5 miljoonaa), yksistään tässä valtiossa voi arvioida ebolavasta-aineita löytyvän yli 200 000 ihmiseltä. Epäselvää on yhä, onko näin moni sairastanut ebolatartunnan oireettomasti vai mistä vasta-aineet ovat peräisin. Koska ebolavirukseen on kuollut epidemioissa yhteensä vain muutama tuhat ihmistä, taudin kuolleisuuslukuja arvioitaessa on huomioitava mahdollisuus, että moni sairastaa ebolaviruksen tietämättään eikä kirjaudu sairastaneiden määrään. Raportoimattomia ebolatapauksia on myös luultavasti sattunut syrjäseuduilla muulloinkin.^[15]

Ebola aiheuttaa verenvuotokuumeen myös monissa muissa nisäkkäissä. Tautia on havaittu muun muassa simpansseissa, gorilloissa, muissa kädellisissä, hedelmälepakoissa, piikkisioissa, sioissa ja sukeltaja-antiloopissa.^[11] Ebolaa on löytynyt eläimistä muualtakin kuin Afrikasta, muun muassa Bangladeshista ja Filippiineiltä.^[59][14]

Yksi ebolalaji, ebola reston (RESTV), on aiheuttanut havaittuja epidemioita ainoastaan apinoissa. Taudin aiheuttaneet apinat on tuotu Filippiineiltä, ja ebolaepidemiat on havaittu karanteenilaitoksessa Yhdysvalloissa Virginian Restonissa ja Texasin Pennsylvaniassa sekä Italiassa Sienassa. RESTV on myös sairastuttanut sikoja Kiinassa^[11] ja Filippiineillä.^[14]

Ensimmäinen tunnettu ebolan leviäminen ebolaan kuolleen eläimen ruumiista tapahtui Norsunluurannikolla 1994, jolloin ebola Iiory coast -virus (TAFV) havaittiin. Se tarttui ruumiinavausta simpanssille tehneeseen tutkijaan, joka sairastui viikon kuluttua kuumetautiin mutta parani. Myöhemmin on osoitettu useita kertoja epidemian saaneen alkunsa villieläimen, yleensä kädellisen, ruhon kanssa tekemisissä olleesta ihmisestä.^[14]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ebola.

• Laji.fi: Ebolavirus
• Säilynoja, Juhana: Ebolaepidemia levisi ennätyslaajalle Länsi-Afrikassa vuonna 2014 Yle Elävä arkisto. 12.1.2015. Viitattu 13.10.2018.
• Kaupunki eristettiin Zairessa oudon epidemian takia (Archive.org) Helsingin Sanomat. 5.11.1995. Arkistoitu 11.11.2017. Viitattu 13.10.2018.
• ViralZone: Ebolavirus (englanniksi)
• National Center for Biotechnology Information (NCBI): Ebolavirus, taxonomy (englanniksi)