Isotjärvet

järviryhmä Pohjois-Amerikassa

Tämä artikkeli käsittelee Pohjois-Amerikan Isojajärviä. Afrikan Isoistajärvistä on oma artikkelinsa.

Isotjärvet eli Pohjois-Amerikan Isotjärvet[1] tai Suuret järvet[2] (engl. Great Lakes) on viiden suuren järvenYläjärven, Huronjärven, Michiganjärven, Eriejärven ja Ontariojärven – muodostama järviryhmä Pohjois-Amerikan itäosassa Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla. Valtionraja jakaa kaikki järvet paitsi Michiganjärven, joka on kokonaisuudessaan Yhdysvalloissa. Isotjärvet muodostavat maailman suurimman sulan makean veden keskittymän.[3]

Isotjärvet ja St. Lawrencen valuma-alue.

Historia

Isotjärvet syntyivät noin 10 000 vuotta sitten viimeisen jääkauden päätyttyä. Järvet muodostuivat matalien jokilaaksojen laajenemiin, jotka täyttyivät jäätiköiden sulamisvesillä. Aluksi järvet olivat paljon nykyisiä suurempia, ja muinaisrantaa löytyy nykyisin sisämaasta satoja metrejä järvien nykyistä pinnankorkeutta ylempää. Maankohoaminen on pienentänyt järviä ja siirtänyt niiden laskujoen järvien itäpuolelle.[4] Huronjärven ja Michganjärven välissä sijaitsevan Mackinac Islandin itäpuolella on järven pohjassa 30 m korkea kalkkikivinen kynnys Mackinac Falls, jonka on ajateltu muodostaneen osana muinaista jokea noin 10 000 vuotta sitten vesiputouksen Michiganista Huroniin.[5]

Kun eurooppalaiset saapuivat Isoillejärville, intiaanit harrastivat alueella pienimuotoista metsästystä ja maataloutta, ja järvien ekosysteemi oli suhteellisen vakaa. Siirtolaisten harjoittama laajamittainen metsätalous, maatalous ja kalastus ovat muuttaneet järvien ekologiaa huomattavasti. Myös kaupungistuminen on heikentänyt vesien laatua. Järviä alettiin suojella vuonna 1972 solmitulla sopimuksella, ja sen jälkeen järvien saastuttamista on vähennetty. Tämän ansiosta järvien happitasot ovat palautuneet, levälautat kadonneet, jätteiden ja öljyn määrä vähentynyt, ja monet rannat ovat avautuneet uudelleen.[4]

Maantiede

Sijainti

Isotjärvet sijaitsevat Kanadan osalta Ontarion provinssissa ja Yhdysvalloissa Minnesotan, Wisconsinin, Michiganin, Illinoisin, Indianan, Ohion, Pennsylvanian ja New Yorkin osavaltioissa. Kanadan ja Yhdysvaltojen raja kulkee neljän järven keskellä, ja ainoastaan Michiganjärvi jää kokonaan Yhdysvaltojen puolelle. Myös järvien laskujoki Saint Lawrence on osan juoksustaan valtioiden rajajoki.[4]

Numerotiedot

Järviketju on länsi-itäsuunnassa yli 1 200 kilometriä pitkä, järvet kattavat yhteensä 244 000 neliökilometrin alan, ja niissä on noin 23 000 kuutiokilometriä vettä eli noin 18 prosenttia maapallon makeasta pintavedestä.[4] Rantaviivaa järvillä on yhteensä noin 17 000 kilometriä.[6]

Neljä ylintä järveä ovat vedenpinnaltaan jokseenkin samassa tasossa, lännestä itään 183–173 metriä. Ne purkautuvat Niagaran putousten kautta Ontariojärveen, jonka pinta on 73 metrin tasalla. Ontariojärvi laskee Saint Lawrence -joen kautta Atlantin Saint Lawrencen lahteen.[4]

Järviketjun profiili.
Järvien syvyyskartat.

Järvien ominaispiirteet

Yläjärvi on Isoistajärvistä ylivoimaisesti suurin niin pinta-alaltaan kuin tilavuudeltaankin. Kaikkien muiden neljän järven vedet mahtuisivat siihen. Suuren vesimääränsä johdosta Yläjärven viipymä on peräti 191 vuotta. Yläjärvi sijaitsee muita järviä pohjoisempana, joten sen vesi on kylmempää kuin muiden järvien vesi, ja sen rannoilla on vähemmän maataloutta.[4]

Huronjärvi on järvistä kolmanneksi tilavin. Sen matalat hiekkaisat rannat ovat suosittuja mökkirantoja.[4]

Michiganjärvi on järvistä toiseksi suurin ja ainoa, joka on kokonaan Yhdysvaltojen puolella. Järven eteläosan rannat ovat tiheään asutetut, ja siellä sijaitsevat muun muassa Chicagon ja Milwaukeen suurkaupungit.[4]

Eriejärvi on viidestä järvestä pienin tilavuudeltaan, koska se on niistä matalin. Järven rannoilla on runsaasti maataloutta ja asutusta. Mataluutensa vuoksi järvi lämpenee keväällä nopeasti ja jäätyy usein talvisin. Sen viipymä on vain 2,6 vuotta.[4]

Ontariojärvi on järvistä pienin pinta-alaltaan, mutta tilavuudeltaan Eriejärveä suurempi. Sen Kanadan-puoleisella rannalla sijaitsee muun muassa Toronton kaupunki. Yhdysvaltain puolella asutusta ei ole yhtä paljon.[4]

JärviYläjärviHuronMichiganErieOntario
Vedenpinnan taso merenpinnasta (m)[4]18317617617374
Pinta-ala (km²)[4]82 10059 60057 80025 70018 960
Tilavuus (km³)[4]12 1003 5404 9204841 640
Keskisyvyys (m)[4]14759851986
Suurin syvyys (m)[4]40622928264244
Viipymä (v)[4]19122992,66

Yhdysjoet ja salmet

Niagaran putoukset ovat Eriejärven ja Ontariojärven välissä.

Kanavat

Saint Lawrencen vesitie on vuosina 1954–1959 rakennettu suluista, kanavista ja vesiväylistä muodostuva vesireitti, joka yhdistää Isotjärvet ja Saint Lawrence -joen Atlantin valtamereen.[7]

  • Soo Locks on sulkujen sarja, joka yhdistää Yläjärven ja Huronjärven ja ohittaa St. Marys Riverin kosket.[8]
  • Wellandin kanava yhdistää Eriejärven ja Ontariojärven ja ohittaa Niagaran putoukset.[8]

Muita väyliä:

Muut liikenneyhteydet

Michiganjärven ja Huronin välisen kahdeksan kilometriä leveän Mackinacinsalmen yli kulkee jänneväliltään 1 158 metriä pitkä, vuonna 1957 valmistunut silta, Mackinac Bridge.[10]

Saaret

Manitoulin Island on Isojenjärvien suurin saari.

Isoissajärvissä on yli 35 000 saarta. Monet niistä ovat pieniä ja asumattomia. Suurin saari on Manitoulin Island Huronjärvessä. Sen pinta-ala on 2 766 neliökilometriä, ja se on maailman suurin järvessä sijaitseva saari.[11]

Asutus

Isojenjärvien rannoilla on useita miljoonakaupunkeja, ja 25 prosenttia Kanadan ja 7 prosenttia Yhdysvaltain maataloustuotannosta sijaitsee niiden valuma-alueella. Lisäksi koska järvien ulosvirtaus on vain alle yksi prosentti vuodessa, järvet ovat alttiita saastumiselle.[4]

Ilmasto

Isotjärvet ovat niin isoja, että ne vaikuttavat merkittävästi koko alueen ilmastoon. Kesäisin vesi imee lämpöä ja viilentää aluetta, ja syksyllä järvet luovuttavat lämpöä viivyttäen talven alkua. Talvella kylmä ilma lännestä imee kosteutta järvistä, ja saavuttaessaan maanpinnan järvien itäpuolella kosteus jäähtyy nopeasti ja sataa lumena maahan.[3]

Eläimistö

Isoissajärvissä eli ennen ihmisen saapumista arviolta 180 kotoperäistä kalalajia. Rantojen lähellä eläviä tai eläneitä lajeja ovat muun muassa pikkubassi, isobassi, hauki, jättihauki ja pilkkupiikkimonni. Järvenselkien lajeja ovat esimerkiksi amerikanmuikku, sillisiika, valkosilmäkuha, hietakuha, Aplodinotus grunniens -rummuttaja, harmaanieriä ja valkobassi. Koska järvet ovat erilaisia, eri järvissä on elänyt eri kalalajeja. Ylikalastus, elinympäristöjen katoaminen ja vieraslajit ovat johtaneet monen lajin katoamiseen. Myös patoaminen, kanavat ja saasteet ovat pienentäneet kalakantoja.[4]

Lähteet

Aiheesta muualla

🔥 Top keywords: