Maorin kieli

Polynesialaiset saapuivat Uuteen-Seelantiin 1300-luvulla.^[6] Maorin kieli kehittyi enimmäkseen eristyksissä aina 1800-luvulle saakka, jolloin eurooppalaiset siirtolaiset alkoivat muuttaa maahan. Aluksi monet eurooppalaiset pyrkivät opettelemaan maoria.^[7] Kun eurooppalaiset ja maorit allekirjoittivat Waitangin sopimuksen vuonna 1840, maori oli enemmistön kieli Uuden-Seelannissa. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin ensimmäinen maorinkielinen sanomalehti. 1850-luvulla maorista tuli vähemmistökieli ja vuonna 1880 sen käyttö maorien kouluissa kiellettiin. Toiseen maailmansotaan asti suurin osa maoreista puhui maoria äidinkielenään, sodan jälkeen alkaneen kaupungistumisen jälkeen kielen käyttö väheni.^[8]

1980-luvulla maorit vetosivat Uuden-Seelannin hallitukseen ja Waitangin sopimukseen, jonka mukaan kruunun tulee suojella maorin kieltä, joka on maorien kansallisaarre. Tämän johdosta alettiin valmistella lakia kielen aseman turvaamiseksi. Maorista tuli virallinen kieli vasta vuonna 1987. Samaan aikaan perustettiin useita maorin järjestöjä kielen suojelemiseksi.^[9].

Maori Television aloitti toimintansa vuonna 2004.^[10]

Uudessa-Seelannissa tehtyjen kyselyiden mukaan internet ja sosiaalinen media ovat auttaneet kielen elvytyksessä ja rohkaisseet ihmisiä opettelemaan kieltä.^[11]

Maorin useimmissa murteissa on kymmenen konsonanttia ja viisi vokaalia. Maorin äännejärjestelmä on verrattain konservatiivinen ja lähellä keski-itäpolynesialaisen kantakielen äännerakennetta.^[12]

Konsonantit

Lähde:^[13]

Foneemin /f/ yleisin äännearvo on [f],^[12] mutta joidenkin puhujien puheessa myös [ɸ], joka oli historiallisesti yleisempi realisaatio.

Foneemit /h t k/ saattavat nopeassa puheessa ääntyä soinnillisina. /t k/ saattavat palatalisoitua tai velarisoitua; /t/ ennen vokaaleja /i u/ saattaa ääntyä affrikaattana [tʃ], etenkin sanan viimeisessä tavussa.^[12]

/r/ ääntyy useimmiten yksitäryisenä, [ɾ]. Joskus sen äännearvo voi olla myös [ɹ] tai [l], joista jälkimmäinen oli yleinen Eteläsaaren murteessa vielä 1800-luvulla.^[12]

Vokaalit

Lähde:^[13]

Maorissa on viisi vokaalia, ja ne voivat esiintyä joko lyhyinä tai pitkinä. Vokaalin pituus on foneemisesti merkittävä. Vokaalien pienen määrän takia niiden äännearvot vaihtelevat suuresti. Lauseenloppuiset vokaalit, erityisesti lyhyet, redusoituvat usein nopeassa puheessa.^[12]

Foneemi /u/ oli aiemmin takavokaali, mutta Uuden-Seelannin englannin vaikutuksesta sen äännearvo on nykyään [ʉ].^[12][14]

Pitkät vokaalit ovat pituudeltaan noin kaksinkertaisia lyhyisiin verrattuna. Joskus niitä pidetään lyhyiden vokaalien muunnelmina, ja joskus taas itsenäisinä foneemeinaan. Ensin mainittua analyysiä tukee pitkien vokaalien prosodinen käyttäytyminen samalla tavalla diftongien kanssa sekä se, että esimerkiksi imperatiivimorfeemilla e on kolmimoraisten sanojen edellä nollavariantti; esimerkiksi e noho ’istu’, e tū ’nouse’; mutta patua ’lyö’, kīa ’sano’. Tällöin esimerkiksi sanan kīa foneemianalyysi olisi /kiia/.^[12]

Jälkimmäistä analyysiä tukee lyhyiden ja pitkien vokaalien välinen laadullinen ero; esimerkiksi /a aː/ lausutaan [ɐ ɑː].^[12]

Maorissa on myös diftongeja, joista yleisimmät ovat /ai ae ao au ou/; vaikka teoriassa mitkä tahasa vokaaliyhdistelmät ovat mahdollisia, siitä on epäselvyyttä, mitkä niistä ovat tosiasiallisia diftongeja.^[12]

Fonotaksi

Maoria analysoidaan usein morien avulla. Yksimoraisessa tavussa on konsonantti ja vokaali, kun taas pitkä vokaali tai diftongi tekevät tavusta kaksimoraisen.^[12] Tavurakenne on (C)V(V), eli ainoastaan vokaali on pakollinen, eikä tavun lopussa eli koodassa voi esiintyä konsonanttia.^[15] Tämän takia esim. englannista tulleissa lainasanoissa konsonanttiklustereiden väliin sijoitetaan vokaali: milk → miraka (maito).^[7]

Maorin nykyisin käytössä oleva, latinalaista aakkostoa hyödyntävä kirjoitusjärjestelmä kehittyi 1800-luvun alkupuolella kristillisten lähetystyöntekijöiden työnä. Ensimmäinen maorinkielinen teksti julkaistiin 1815.^[16][17]. Raamattu käännettiin maoriksi vuonna 1858.^[18] Siihen kuuluu viisitoista kirjainta, joista kaksi on digrafeja: a e h i k m n o p r t u w ng wh. Kirjaimista a, e, i, o ja u vastaavat vokaaleja /a e i o u/, ja pitkiä vokaaleja /aː eː iː oː uː/ merkitään vokaalikirjaimen yläpuolisella pituusmerkillä: ā, ē, ī, ō, ū. Konsonanttimerkit h, k, m, n, p, r, t ja w vastaavat äänteitä /h k m n p r t w/. Digrafi ng äännetään /ŋ/ ja wh äännetään /f/.

Pitkien vokaalien merkitseminen pituusmerkillä (maoriksi tohutō) on vakiintunut yleiseen käyttöön vasta viime vuosikymmeninä. Aiemmin pituusmerkin asemesta saatettiin käyttää muita tarkkeita tai vokaalimerkin kahdennusta, eikä pitkiä vokaaleja aina merkitty ollenkaan. Waikato Tainui -heimo eli iwi käyttää kahdennettuja vokaaleja pitkien vokaalien merkitsemiseen,^[19] ja samaa periaatetta noudattavat kyseisellä alueella sijaitsevat Hamiltonin kaupunki^[20] ja Waikaton aluehallinto. Lisäksi eräiden järjestöjen ja organisaatioiden nimiin on vakiintunut kahdennetun vokaalin käyttö.

Esimerkkejä maorinkielisistä sanoista suomenkielisine vastineineen:

• aroha = rakkaus, myötätunto
• hapū = alaheimo
• hiku = häntä
• huti = vetää
• iwi = heimo
• kainga = kylä
• moana = meri, valtameri
• motu = saari
• oho = hämmästys
• pai = hyvä
• pā = linnoitus
• pākehā = valkoinen (ihminen), eurooppalainen
• tapu = pyhä, kielletty (vastaava sana tabu on lainattu moniin kieliin jostain polynesialaiskielestä)
• toto = veri
• uaua = lihas
• ūpoko = pää
• wae = jalka

Lukusanat 1–10 maoriksi:^[21]

Persoonapronominit

Maori tekee eron inklusiivin ja eksklusiivin välille me-pronominien kohdalla: kun sekä puhuja että kuulija kuuluvat me-ryhmään, käytetään inklusiivista me-pronomia ja mikäli ei, niin pronomini on eksklusiivinen. Lisäksi maorin pronomineissa on kolme lukua: yksikkö, kaksikko ja monikko.

»I te whānautanga mai o te tangata, kāhore ōna here, e ōrite ana tōna mana me ōna tika ki te katoa. Ka whakatōkia ki roto i te tangata he wairua, he hinengaro hoki, ā, me mahi tahi ia ki ngā tāngata o te ao i runga i te āhua o te tuakana me te teina.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) ^[22]

Uudessa-Seelannissa vietetään joka vuosi maorin kielen viikkoa (eng. Maori Language Week / mao. Te Wiki o te Reo Māori). Tuolloin Uudessa-Seelannissa järjestetään ohjelmaa ja tapahtumia, joilla halutaan vahvistaa kielen asemaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa.^[23] Yksi näkyvä juhlinnan muoto ovat paraatit isoimmissa kaupungeissa. Viikon tunnuslauseena on perinteisesti ollut "Kia Kaha te Reo Māori" eli "tehdään maorin kielestä vahva". Vuonna 2021 maorin kielen viikkoa juhlittiin 13.–19. syyskuuta.^[24]

• Aulis J. Joki: Maailman kielet, SKS Tietolipas 45, Juva 1984.
• Rafael del Moral: Diccionario Espasa Lenguas del Mundo, Editorial Espasa Calpe, S.A., Madrid 2002.
• Peter Gossage: The Fish of Maui – Te ika a Maaui, Weldon Publishing, Uusi-Seelanti 1992.
• Graham Wiremu: The Maoris of New Zealand, Britannia 1984

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maorin kieli Wikimedia Commonsissa