Vilna
Vilna (liett. Vilnius) on Liettuan pääkaupunki ja noin 580 000 asukkaallaan[3] maan suurin kaupunki sekä samannimisen läänin keskus. Kaupunki sijaitsee Neris- ja Vilnia-jokien yhtymäkohdassa, Liettuan kaakkoisosassa ja on maan koulutuksen, kulttuurin ja talouden keskus.
| Vilna (Vilnius) | |
|---|---|
.png) | |
 lippu |  vaakuna |
  Vilna | |
Koordinaatit: , 25°16′48″E | |
| Valtio |  Liettua |
| Lääni | Vilnan lääni |
| Perustettu | ennen vuotta 1323 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Valdas Benkunskas |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 401 km² |
| Väkiluku (2023) ([1]) | 581 475 |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Postinumero | LT-01001 |
| Motto: | Unitas, Justitia, Spes (Latina: Yhtenäisyys, Oikeudenmukaisuus, Toivo) |
Lähteet: [2] = Pinta-ala ja väkiluku | |
Vilnalla on sen historiansa aikana ollut syvä vaikutus itäisen Euroopan kulttuuriin ja arkkitehtuuriin, ja Vilnan vanhakaupunki ollut osa Unescon maailmanperintöluetteloa vuodesta 1994.[4]
.JPG)
Maantiede ja ilmasto
Vilna sijaitsee Kaakkois-Liettuassa Vilnia- ja Nerisjokien yhtymäkohdassa, ja kaupungista on matkaa Itämerelle ja Liettuan tärkeimpään satamaan Klaipėdaan yli 300 kilometriä. Vilnasta 26 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Euroopan maantieteellinen keskipiste, joka on nimetty Europos Centrakseksi.[5]
Vilnan kaupungin pinta-ala on 401 neliökilometriä, mutta Vilnan lääni kattaa 9 650 neliökilometriä ja siihen kuuluvat myös Šalčininkain, Širvintosin, Švenčionysin, Trakain, ja Ukmergėn kunnallispiirit sekä Elektrėnain kunta.lähde?
Kaupungissa vallitsee kostea mannerilmasto. Lämpimimmät kuukaudet ovat kesä-, heinä ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 21–22 °C. Kylmin kuukausi on tammikuu, jolloin keskimääräinen alin lämpötila on −8,7 °C. Myös joulu- ja helmikuussa on tyypillisesti pakkasia. Sateet jakautuvat varsin tasaisesti eri kuukausille, kesällä sataa enemmän kuin talvella.[6]
Vilnan ilmastotilastoa
Lähde: Weather Information for Vilnius World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 6.7.2009. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Historia
- Pääartikkeli: Vilnan historia
Arkeologiset jäänteet eri puolilta kaupunkia osoittavat, että alue on ollut asuttuna jo varhaiskeskiajalta lähtien.lähde?Vilnan kirjoitettu historiallinen aika alkaa lähteissä vuonna 1323, Liettuan suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina. Vuonna 1387 Liettuan suuriruhtinas Vladislav II Jagello myönsi Vilnalle Magdeburgin kaupunginoikeudet. Vuodesta 1569 Vilna oli osa Puola-Liettuaa ja kasvavan puolalaisen vaikutuksen alaisena Puolan viimeiseen jakoon vuoteen 1795 asti. Siitä muodostui varsinkin vuonna 1597 perustetun yliopistonsa ansiosta valtakunnan johtava kulttuurikeskus.lähde?
Vuodesta 1795 kaupunki kuului Venäjän keisarikuntaan ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Se oli Venäjän imperiumin suurimpia kaupunkeja ja merkittävä monikulttuurinen kauppa- ja kulttuurikeskus. Vilnan väkiluku oli 53 538 (1840)[7] ja 165 532 (1897)[8].
Syyskuusta 1915 tammikuuhun 1919 oli kaupunki saksalaisten joukkojen miehittämä.[9]
Liettuan itsenäistyessä vuonna 1918 Vilnan asema jäi kiistanalaiseksi. Lopulta vuonna 1922 kaupunki jäi Puolan puolelle toiseen maailmansotaan saakka. Sodan alkuvaiheessa syyskuussa 1939 Saksa ja Neuvostoliitto lyhyessä ajoissa miehittivät Puolan ja jakoivat sen keskenään. Tällöin Vilna joutui Neuvostoliitolle. Jo saman vuoden lokakuussa kaupunki luovutettiin Liettualle samalla, kun maahan perustettiin neuvostoliittolaisia varuskuntia.[10] Seuraavana vuonna Neuvostoliitto liitti itseensä koko Liettuan, myös Vilnan. Vuosina 1941–1945 alue oli Saksan miehittämä. Sodan jälkeen siitä tuli Liettuan pääkaupunki Neuvostoliittoon kuuluneessa Liettuan neuvostotasavallassa vuosina 1945–1991. Vuodesta 1991 alkaen Vilna on ollut itsenäisen Liettuan tasavallan pääkaupunki.lähde?
Toiseen maailmansotaan asti Vilna oli pitkälti puolalais-juutalainen kaupunki. Saksalaisten vuonna 1916 tekemän väestönlaskennan mukaan Vilnan asukkaista puolalaisia oli 54,7 prosenttia, juutalaisia 41,5 prosenttia, liettualaisia 2,1 prosenttia, venäläisiä 1,6 prosenttia, valkovenäläisiä 0,4 prosenttia ja saksalaisia 0,6 prosenttia. Puolalaisten vuonna 1931 tekemän väestönlaskennan mukaan puolalaisia oli 65,9 prosenttia, juutalaisia 28 prosenttia, venäläisiä 3,8 prosenttia, valkovenäläisiä 0,9 prosenttia, liettualaisia 0,8 prosenttia, saksalaisia 0,3 prosenttia ja ukrainalaisia 0,1 prosenttia.
Vilna oli Itä-Euroopan jiddišinkielisen kulttuurin keskuspaikka, jonne oli vuosisatojen kuluessa kerääntynyt juutalaista älymystöä. Sanotaan, että pysähtyessään 1812 Vilnaan Napoleon kutsui sitä "pohjoisen Jerusalemiksi". Ennen toista maailmansotaa Vilnan asukkaista oli juutalaisia kolmasosa, noin 60 000, ja heillä oli 105 synagogaa ja rukoushuonetta ja kaksi juutalaista päivälehteä. Siellä perustettiin YIVO-instituutti, jonka tehtäväksi tuli koota tietoa juutalaisesta kulttuurista ja kerätä arkisto.[11] Juutalaisten siirrot ja kulttuurin tuhotyön panivat alkuun neuvostoliittolaiset, jotka Puolan vallattuaan olivat liittäneet kaupungin Liettuaan.[12] Kun saksalaiset vuorostaan valtasivat Vilnan kesäkuussa 1941, he aloittivat tuhotyön, jossa he tuhosivat käytännöllisesti katsoen koko juutalaisyhteisön. Osa tapettiin paikalla, osa vietiin keskitysleireihin. Juutalaisten kirjastot ja arkistot ryöstettiin, osa niistä vietiin Saksaan, suurin osa poltettiin tai vietiin läheiseen paperitehtaaseen raaka-aineeksi. Saksalaiset vetäytyivät kaupungista heinäkuussa 1944.[13]
Vilna toimi Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2009.[14]
Väestö
Etninen jakauma
Kaupungin väestön kansallisuusjakauma poikkeaa merkittävästi Liettuan kaupunkien keskiarvosta. Kaupungissa on suhteellisesti erittäin paljon puolalaisia ja valkovenäläisiä, ja tavallista runsaammin myös venäläisiä ja ukrainalaisia sekä juutalaisia ja tataareja. Väestönlaskennan (2011) mukaan kaupungin etninen jakauma oli seuraava:[15]
| Etninen ryhmä | Osuus asukkaista 2011 (%) | Osuus asukkaista 2011 (henkeä) |
|---|---|---|
| Liettualaiset | 63,6 | 333 301 |
| Puolalaiset | 16,4 | 85 816 |
| Venäläiset | 11,9 | 62 304 |
| Valkovenäläiset | 3,4 | 18 027 |
| Ukrainalaiset | 1,0 | 5 212 |
| Muut kansallisuudet | 1,3 | 6 581 |
| Ei ilmoittanut etnistä taustaansa | 2,5 | 13 165 |
| Yhteensä | 100,0 | 524 406 |
Väkiluvun kehitys
| Vuosi | 1811[16] | 1840[7] | 1863[16] | 1897[8] | 1914[16] | 1959[17] | 1970[18] | 1979[19] | 1989[20] | 2001[21] | 2011[15] | 2012[1] |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Väkiluku | 56 300 | 53 538 | 69 500 | 165 532 | 203 800 | 236 078 | 372 100 | 480 998 | 582 621 | 542 287 | 524 406 | 523 050 |
Liikenne
.jpg)
Sisäinen liikenne
Kaupungin sisäinen joukkoliikenne hoidetaan busseilla ja johdinautoilla. Bussilinjoja on yli 60, johdinautolinjoja 19.[22] Metroa suunnitellaan.[23]
Lento- ja junayhteydet
Vilnan lentoasema sijaitsee tasangolla kaupungin eteläpuolella.[24] Lentoasemalle on rautatieyhteys Liettuan rautatieverkon Vilnan rautatieasemalta. Kaupungin itäosissa on lisäksi Naujoji Vilnian rautatieasema, josta pääsee myös junalla lähikaupunkeihin.[25][26]
Tärkeimmät valtatiet
Vilnasta länsiluoteeseen lähtevä A1-moottoritie Vilna–Kaunas–Klaipėda (osa eurooppatietä E 85) yhdistää maan kolme suurinta kaupunkia. Via Balticalta Panevėžysissa kaakkoon erkaneva A2-moottoritie (osa E 272:tä) tuo Suomesta sujuvan valtatieyhteyden Vilnaan. Eurooppatie (E 28) luo puolestaan valtatieyhteyden lähimpään miljoonakaupunkiin, 190 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevaan Valko-Venäjän Minskiin; Vilnan länsipuolella sama valtatiereitti jatkuu Kaliningradin alueen kautta Puolan Gdańskiin ja edelleen Saksan Berliiniin.[27][28]
Katso myös
- Užupisin kaupunginosa
- Vilnan vanhakaupunki
Lähteet
- Anders Rydell, Kirjavarkaat, suom. Pekka Marjamäki, s. 298–311 Gummerus 2017 ISBN 978-951-24-0362-2
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vilna Wikimedia Commonsissa
- Liettuan kansallismuseo Vilnassa (englanniksi)
- Euroopan keskipisteen taidepuisto Vilnan lähistöllä
- Kansanmurhan uhrien museo (entinen KGB:n rakennus) (englanniksi)
| 1980-luku |
|
|---|---|
| 1990-luku |
|
| 2000-luku | |
| 2010-luku | |
| 2020-luku |
Vilna | Kaunas | Klaipėda | Šiauliai | Panevėžys | Alytus | Marijampolė | Mažeikiai | Jonava | Utena | Kėdainiai | Telšiai | Visaginas | Tauragė | Ukmergė | Kretinga | Šilutė | Radviliškis | Palanga | Druskininkai | Gargždai | Rokiškis | Biržai | Elektrėnai | Kuršėnai | Garliava | Jurbarkas | Vilkaviškis | Raseiniai | Anykščiai | Lentvaris | Naujoji Akmenė | Grigiškės | Prienai | Joniškis | Kelmė | Varėna | Kaišiadorys | Pasvalys | Kupiškis | Zarasai | Skuodas | Kazlų Rūda | Širvintos | Molėtai | Šalčininkai | Šakiai | Švenčionėliai | Ignalina | Pabradė | Kybartai | Šilalė | Nemenčinė | Pakruojis | Švenčionys | Trakai | Vievis | Kalvarija | Lazdijai | Rietavas | Žiežmariai | Eišiškės | Ariogala | Neringa | Šeduva | Birštonas | Venta | Akmenė | Tytuvėnai | Rūdiškės | Vilkija | Pagėgiai | Viekšniai | Žagarė | Ežerėlis |Skaudvilė | Gelgaudiškis | Kudirkos Naumiestis | Simnas | Salantai | Linkuva | Veisiejai | Ramygala | Priekulė | Joniškėlis | Jieznas | Daugai | Obeliai | Varniai | Virbalis | Vabalninkas | Seda | Subačius | Baltoji Vokė | Dūkštas | Pandėlys | Dusetos | Užventis | Kavarskas | Smalininkai | Troškūnai | Panemunė