Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu

CIA:ssa on esikunnan lisäksi neljä suurta direktoraattia ja lukuisampia pienempiä yksiköitä. Direktoraatit ovat:^[6]

• The Directorate of Intelligence
• The National Clandestine Service, entinen Directorate of Operations
• The Directorate of Support
• The Directorate of Science and Technology

CIA:ta edeltänyt sotilastiedusteluun keskittynyt Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu oli vuosina 1942–1945 toiminut Office of Strategic Services (OSS). Sen jälkeen kahden vuoden ajan toimi Central Intelligence Group (CIG). Varsinainen CIA perustettiin syyskuussa 1947, OSS:n perustajan kenraalimajuri William J. Donovanin ehdotuksesta. CIA:n ensimmäinen päämaja perustettiin Yhdysvaltain pääkaupunkiin Washingtoniin ja sen ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin amiraali Roscoe H. Hillenkoetter.^[7]

• 
  CIA:n päämajan muistoseinä, johon on kaiverrettu 140 (2023) palveluksessa kuolleen kunniaksi tähti.^[8]

CIA:n salaiset operaatiot ovat Yhdysvaltain aktiiviseen voimaan perustuvan ulkopolitiikan jatke.

CIA:han perehtynyt ja kirjan Legacy of Ashes: The History of the CIA kirjoittanut Tim Weiner pitää CIA:n tiedustelua kylmän sodan aikana toisluokkaisensa ja sanoo sen pystyneen ainoastaan hallitusten kaatamisiin, muttei tietojen keräämiseen Yhdysvaltain vihollisista. Ensimmäisen upseerinsa Neuvostoliittoon CIA sai lähetettyä 1953, mutta KGB:n eversti vietteli hänet, valokuvasi ja hän joutui kiristetyksi. Puolaan sijoitettuun vakoilurenkaaseen sijoitettiin miljoona dollaria, mutta se oli Puolan tiedustelupalvelun hallinnassa. Vuonna 1961, kun Berliinin muuri pystytettiin, CIA uskoi Neuvostoliitolla olevan 500 mannertenvälistä ballistista ohjusta, kun niitä todellisuudessa oli neljä.^[9]

Vuonna 1953 CIA auttoi syrjäyttämään Iranissa öljyteollisuuden valtiollistaneen pääministerin Muhammad Mossadeqin ja palauttamaan šaahi Muhammad Reza Pahlavin valtaan.^[10]

Vuonna 1954 CIA kaatoi Guatemalan vasemmistolaisen hallituksen. Kaappausta seurasi sotilasdiktatuuri ja yli 30-vuotinen sota, jossa kuoli 200 000 ihmistä.^[11]

Fidel Castron noustua valtaan Kuubassa 1959 CIA teki Sikojenlahdella maihinnousuoperaation, joka päättyi huonosti. Maihinnousseet joukot olivat CIA:n kouluttamia Kuubasta Yhdysvaltoihin loikanneita siviilejä. Jälkeenpäin CIA yritti moneen otteeseen murhata Castron.^[5]

MK-Ultra-mielenohjailu

Projekti MK-Ultra eli MK-Ultra tai MKULTRA oli CIA:n salainen ohjelma tarkoituksena tutkia erilaisia hypnoosi- ja aivopesutekniikoita. Kokeita tehtiin muun muassa LSD:llä ja muilla huumeilla, usein koehenkilöiden tietämättä tai ilman heidän suostumustaan. Ohjelmalle annettiin salaisilla järjestelyillä 6 % CIA:n budjetista vuonna 1953.^[12] Se oli toiminnassa ainakin 1960-luvun lopulle asti.^[13] CIA:n kanssa yhteistyötä ohjelmassa tekivät ainakin 44 collegea ja yliopistoa, 15 tutkimussäätiötä tai lääkealan yritystä, 12 sairaalaa ja kolme vankilaa.^[14][15]

MK-Ultra sai laajaa julkisuutta kesällä 1975, kun Churchin komitea toi projektia koskevan selvityksensä julki Yhdysvaltain kongressissa. Tutkimukset perustuivat lähinnä todistajien haastatteluihin, sillä CIA:n johtaja Richard Helms oli määrännyt MK-Ultra-asiakirjat tuhottavaksi vuonna 1973, jolloin ohjelma virallisesti lopetettiin.^[16]

Vietnamin sota

Vietnamin sotaan liittyi Laosin ”salainen sota”, jossa CIA:n kouluttamat paikalliset pyrkivät katkaisemaan Laosin kautta kulkevan huoltotien itäiseen vaikutuspiiriin kuuluneesta Pohjois-Vietnamista Etelä-Vietnamiin, jossa kommunistisissit taistelivat Yhdysvaltain tukemaa Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan.^[17] Operaatio ei loppujen lopuksi ollut menestys. Onnistuneempi CIA:n operaatio oli afgaanisissien tukeminen neuvostomiehittäjiä vastaan Afganistanin sodassa.^[18] CIA tuki myös vuonna 2001 Afganistanin sodassa Pohjoisen liittoa, joka kaatoi talibanit.^[19]

CIA toimitti myös School of the Americasissa koulutettaville sotilaille sissisodan käsikirjan, jossa neuvotaan muun muassa kidutusta ja sabotaasia. Pentagon julkaisi otteita kirjoista 1997.^[20]

Huumekauppa

Monet tutkijat kuten William Blum ja Mahmood Mamdani kertovat, että CIA on tukenut ja auttanut huumekauppiaita ja rahoittanut niistä saaduilla rahoilla salaisia operaatioitaan, joihin ei Yhdysvaltain lain mukaan ole lupa antaa valtion avustusta. Tällaiset operaatiot ovat yleensä ihmisoikeusrikkomuksia tekevien sissiliikkeiden tukemista tai muuta samanlaista. Akselilla Burma–Laos–Thaimaa kukoisti huumekauppa Vietnamin sodan aikaan, ja Afganistanin sodan aikaan Yhdysvallat tuki unikkoviljelyä ja jalostamista Afganistanissa ja Pakistanissa. Näillä oopiumituloilla tuettiin islamistitaistelijoita, jotka taistelivat Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa.

Myös Nicaraguan contrasissien tukea on väitteiden mukaan rahoitettu huumekaupalla. Myös huumeita vastaan taistelevat Yhdysvaltain virastot ovat myöntäneet, että useasti CIA oli kytköksissä huumeparoneihin jollain tavalla.^[4]

CIA:n johtajan nimike oli vuoteen 2005 asti keskustiedustelun pääjohtaja (engl. Director of Central Intelligence) ja vuodesta 2005 alkaen keskustiedustelupalvelun pääjohtaja (engl. Director of the Central Intelligence Agency). Näin ollen Porter Goss oli viimeinen keskustiedustelun pääjohtaja ja samalla ensimmäinen keskustiedustelupalvelun pääjohtaja.^[21]

Yhdysvaltojen tuki Suomen sosiaalidemokraateille ja heidän ammatilliselle keskusjärjestölleen SAK:lle välitettiin jatkosodan jälkeen 1950-luvun puoliväliin saakka tavallisesti CIA:n kautta.^[23]

Professori Kimmo Rentolan mukaan Väinö Leskinen, Max Jakobson ja Johannes Virolainen olivat CIA:n tietolähteitä.^[24]

Toisen maailmansodan päätyttyä ja Hitlerin hävittyä sodan Yhdysvaltoihin muutti joukoittain natsirikollisia. CIA:lla oli aktiivinen rooli natsirikollisten vastaanottamisen peittelyssä. CIA pyrki salaamaan sen tosiasian, että Yhdysvallat toimi natsirikollisten turvasatamana.^[25]

• CIA:n vankilennot
• School of the Americas
• UKUSA-sopimus

• Mamdani, Mahmood: Kylmä sota ja terrorin juuret. Like, 2006.

Viitteet

• Weiner, Tim: CIA: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia. (alkuteos Legacy of Ashes: The History of the CIA, 2007). Suomentanut Mika Tiirinen. Otava, 2010. ISBN 9789511249177.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu Wikimedia Commonsissa

• CIA:n virallinen sivusto