Beirutin räjähdykset 2020
Beirutin räjähdykset tapahtuivat Libanonin pääkaupungissa Beirutissa 4. elokuuta 2020. Räjähdyksiä oli kaksi ja ne tapahtuivat Beirutin satama-alueella.[3][4] Suuremman räjähdyksen aiheutti satamaan varastoitu ammoniumnitraattilasti. Sen luultavasti aiheutti pienempi räjähdys. [5] Pienemmän räjähdyksen laukaisijasta ei ole varmaa tietoa.[6]
| Beirutin räjähdykset 2020 | |
|---|---|
 Beirutin satama räjähdysten jälkeen. | |
| Päivämäärä | 4. elokuuta 2020 |
| Kellonaika | n. 18.00–19.00 |
| Tapahtumapaikka | Beirut, Libanon |
| Syy | ei tiedossa |
| Kuolleita | ainakin 190[1] |
| Kadonneita | 3[2] |
| Loukkaantuneita | ainakin 6 000[1] |
| Omaisuusvahinko | Yli 15 miljardia Yhdysvaltain dollaria |
Laajoja alueita Beirutin kaupungista raunioittanut räjähdys oli voimakkuudeltaan suurimpia, jonka ihminen on saanut aikaan ilman ydinlatausta. Sen aiheuttama paineaalto ja ääni tuntuivat liki 200 kilometrin päässä Kyproksella saakka.[7][8]
Räjähdykset
Räjähdyksiä tapahtui kaksi. Ensimmäinen niistä nostatti savua ja aiheutti valoilmiöitä, jotka muistuttivat ilotulitteita.[9] Toinen räjähdys tapahtui hetkeä myöhemmin ja aiheutti suurimman osan tuhoista. Se tuhosi koko satama-alueen ja suurimman osan lähialueen rakennuksista. Räjähdys aiheutti vaurioita puolen Beirutin alueella. Myös Suomen suurlähetystö, joka sijaitsi kahden kilometrin päässä räjähdyspaikasta, vaurioitui käyttökelvottomaksi.[10][7] Sen työntekijät selvisivät kuitenkin ilman vammoja.[3] Toisen räjähdyksen seurauksena syntyi lisäksi paineaalto, joka ulottui jopa 240 kilometrin päähän räjähdyspaikasta.[11] Isomman räjähdyksen voima vastasi 240–400 TNT-tonnia.[12] Sheffieldin yliopiston mukaan räjähdyksen energia oli 500 TNT-tonnia, järkevänä ylärajana 1,1 kilotonnia.[13]
Syyt
Satamaan oli varastoitu 2 750 tonnia ammoniumnitraattia kuuden vuoden ajan ilman turvatoimia.[14][3] Ammoniumnitraatti oli peräisin venäläisestä MV Rhosus -nimisestä laivasta. Laivan omisti venäläinen liikemies Igor Gretšuškin.[15] Moldovan lipun alla purjehtinut alus saapui Beirutiin syksyllä 2013. Erään tiedon mukaan laiva olisi saapunut Beirutiin teknisten ongelmien takia, ja sataman tarkastajat olisivat todenneet aluksen merikelvottomaksi.[16] Toisen tiedon mukaan satama takavarikoi aluksen, koska se ei maksanut satamamaksuja.
Satama ei antanut aluksen lähteä ja alus viipyi satamassa melkein vuoden. Miehistö valitti kohtelustaan, koska omistaja ei maksanut palkkoja edes ruokaa varten.[17] Laivan omistajayhtiö teki konkurssin ja unohti laivan lasteineen. Miehistö myi polttoaineen ja jätti laivan. Ammoniumnitraattilastin pois hakeminen ei kiinnostanut ketään sataman ulkopuolista.[18]
Ammoniumnitraatti purettiin laivasta ja siirrettiin sataman varastoalueelle vuonna 2014 oikeuden päätöksellä.[19] Laiva upposi lähelle satamaa.[15] Sataman viranomaiset tiesivät lastin aiheuttamasta vaarasta.[20] Tulliviranomaiset yrittivät kuusi vuotta tuloksetta saada siirrätettyä lastia pois satamasta.[20][21][22][23] Libanonin presidentti Michel Aoun sai tiedon lastista 20. heinäkuuta 2020, mutta hänellä ei ollut valtuuksia käskeä virkamiehiä poistamaan ammoniumnitraattia satamasta.[24]
Muutama päivä ennen räjähdystä kolme työntekijää korjasi tuomari Ghassan Oueidatin määräyksellä varastorakennuksen rikkinäistä ovea, seinässä olevaa reikää ja varmisti, että ovet olivat lukitut. Tarkoitus oli suojella varaston sisältöä varkailta. Muutama tunti työntekijöiden lähdön jälkeen varastossa syttyi tulipalo. Palomiehet eivät kyenneet sammuttamaan varaston sisällä olevaa paloa, koska varaston ovet olivat ohjeiden mukaan huolellisesti lukitut. Ne joilla avaimet olivat, olivat lähteneet kotiinsa ennen paloa. Varastossa oli ammoniumnitraatin lisäksi myös ilotulitteita, polttoöljyä ja sytytyslankaa. On mahdollista, että varaston korjaamiseen liittynyt hitsaaminen olisi aiheuttanut kipinöitä, jotka saivat aikaan palon.[25][26]
Donald Trump on sanonut räjähdystä pommi-iskuksi, mutta Yhdysvaltain puolustushallinto ja Libanonin viranomaiset ovat kiistäneet tämän.[27]
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin mukaan ammoniumnitraatti ei ole palava aine, mutta se kiihdyttää muiden aineiden palamista. Puhdas ammoniumnitraatti voi tietyissä oloissa kuitenkin räjähtää. Räjähdyksen mahdollisuutta voi lisätä voimakas kuumentuminen esimerkiksi tulipalon vuoksi.[7]
Aineelliset tuhot
Räjähdys tapahtui sataman varastossa viljasiilon vieressä. Varastorakennus hajosi täysin ja lensi ilmaan.
Lisäksi räjähdys kaivoi laituriin noin 140 metrin läpimittaisen kuopan, jonka meri osin täytti.[28] Viereinen varastorakennus tuhoutui maan tasalle. Viljasiilo säilyi pystyssä, mutta sen räjähdyksen puoleinen seinä vaurioitui ja valutti viljan maahan.[14]
Lähes täydellinen tuho ulottui noin 300–1000 metrin päähän. 500 metrin päässä olevat satamahallit romahtivat.[29] 1,6 kilometrin päässä romahti rakennuksia, ja ihmisiä vammautui. Pahimmat tuhot ulottuivat kauemmas rannan suuntaisesti kuin sisämaahan.[30] 3,2 kilometrin päässä asunnot vaurioituivat, rappausta rapisi katosta ja ikkunat särkyivät sirpaleiksi.[31] Pahoja vaurioita aiheutui viiden-kuuden kilometrin päässäkin, ikkunoita rikkoutui, seiniä sortui, autoja kaatui ja ovia lensi pois paikoiltaan.[32][33] Etelä-Korean lähetystöstä särkyivät ikkunat 7,3 km päässä räjähdyspaikasta.[34] 9–10 km päässä olleen Beirutin lentoaseman ikkunoita särkyi.[35] Lieviä rakennusvaurioita oli jopa 10–15 km päässä.[36] Ikkunoita särkyi tai halkeili vielä 24 km päässä.[37] Räjähdys kuului 26 km päähän.[38] Räjähdys aiheutti maanjäristyksen, jonka voima oli ainakin 3,3, jopa 4,5 Richterin asteikolla.[39][40]
Osa räjähdyksissä vaurioituneista viljasiiloista sortui lähes päivälleen kaksi vuotta katastrofin jälkeen 31. heinäkuuta 2022. Sortuma aiheutti suuren savu- ja pölypilven Beirutin alueelle, mutta siitä ei viranomaisten mukaan aiheutunut henkilövahinkoja. Osassa siiloista oli noin kolmen viikon ajan ollut tulipalo, joka oli syttynyt, kun niissä jäljellä ollut vilja oli alkanut käydä. Tulipalon sammutustyöt oli jouduttu keskeyttämään sortumavaaran vuoksi.[41]
Henkilövahingot
Ainakin 154 ihmistä kuoli ja ainakin 5 000 loukkaantui.[14] Monet kuolleista olivat sataman ja tullin työntekijöitä, jotka sinkoutuivat räjähdysten voimasta mereen.[7] Suurin osa loukkaantumisista on johtunut paineaallon rikkomien ikkunoiden lasinsiruista.[11] Loukkaantuneiden suuren määrän vuoksi monet Beirutin sairaalat täyttyivät, eivätkä kaikki apua tarvitsevat saaneet hoitoa.[35] Etsinnät raunioissa lopetettiin 6. syyskuuta 2020.[42]
Suomen ulkoministeriön mukaan Libanoniin oli elokuun alussa tehnyt matkustusilmoituksen 40 suomalaista, ja näistä 12 oli ilmoittanut oleskelevansa Beirutissa. Lievästi loukkaantuneiden joukossa oli yksi suomalainen.[7]
Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaoperaatio UNIFIL tiedotti, että sen rauhanturvaajia loukkaantui räjähdyksessä, osa heistä vakavasti. Loukkaantuneiden rauhanturvaajien tarkkaa määrää ei kerrottu. Libanonissa olleista suomalaisista rauhanturvaajista kukaan ei loukkaantunut. Beirutin satamassa ankkuroituna ollut, UNIFIL-joukkojen käytössä ollut laiva vaurioitui.[7]
Taloudelliset tappiot
Noin 300 000 ihmistä jäi kodittomiksi. Räjähdys aiheutti arvion mukaan noin 2,5–4,2 miljardin euron vahingot.[35]
Reaktiot
Libanonin pääministeri Hassan Diab ilmoitti, että räjähdysten jälkeinen päivä tulee olemaan kansallinen surupäivä.[43] Beirutin pormestari Marwan Abboud murtui kyyneliin suorassa televisiolähetyksessä ja kuvaili tapahtumia kansalliseksi katastrofiksi ja vertasi niitä Hiroshiman ja Nagasakin pommituksiin.[9] Suomen pääministeri Sanna Marin ja presidentti Sauli Niinistö esittivät surunvalittelunsa Twitterissä.[3][44] Ulkoministeri Pekka Haavisto vakuutti, että Suomi tulee tavalla tai toisella auttamaan Libanonia avustus- ja jälleenrakennustöissä. Tähän voidaan Haaviston mukaan käyttää Libanonissa olevia noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa, joita on ollut maassa jo vuosikymmenien ajan.[7]
Jälkiseuraukset
Libanonin hallituksen välinpitämättömyys räjähdysten ehkäisemiseksi synnytti suuret mielenosoitukset räjähdysten jälkeen.[45] Mielenosoittajat ovat vaatineet koko hallituksen eroamista ja he ovat vallanneet maan ulkoministeriön rakennuksen ja nimittäneet sen ”vallankumouksen päämajaksi”. Lisäksi mielenosoittajat valtasivat valtiovarainministeriön, energiaministeriön sekä libanonilaisten pankkien yhdistyksen keskustoimiston.[45][46] Poliisi on vastannut mielenosoittajille kyynelkaasulla ja kumiluodeilla, mikä johti ainakin 110 mielenosoittajan loukkaantumiseen. Mielenosoittajat tappoivat yhden poliisin, joka oli ollut auttamassa Le Gray -hotelliin loukkuun jääneitä ihmisiä.[46][45]
Mielenosoitusten ja yleisen tyytymättömyyden vuoksi Libanonin pääministeri Hassan Diab ehdotti parlamenttivaalien järjestämisen aikaistamista.[46] Ehdotus ei kuitenkaan käynyt mielenosoittajille, jotka halusivat edelleen koko hallituksen eroamista. Libanonin hallitus taipui myöhemmin mielenosoittajien vaatimuksiin, ja pääministeri Hassan Diab ilmoitti 10. elokuuta 2020 hallituksen eroavan.[47] Seuraava pääministeriehdokas Mustafa Adib luopui yrityksistään synnyttää uusi hallitus, koska valtaryhmittymät eivät pääseet sopuun ministerin salkuista.[48]
Tuomari nosti 10. joulukuuta vt. pääministeri Hassan Diabia, ex-valtionvarainministeriä Ali Hassan Khalilia ja kahta muuta entistä ministeriä vastaan syytteet huolimattomuudesta.[49]
Libanoniin ei ollut saatu muodostetuksi uutta hallitusta heinäkuuhun 2021 mennessä. Räjähdyksiä seuranneen vuoden aikana Libanon oli Maailmanpankin mukaan ajautumassa – ellei jo ajautunut – romahtaneeksi valtioksi. Maan valuutta oli menettänyt arvonsa käytännössä kokonaan, talous oli supistunut yli 40 prosenttia ja todennäköisesti jo yli puolet väestöstä oli pudonnut köyhyysrajan alapuolelle. Maailmanpankki kuvasi Libanonin talousromahdusta pahimmaksi maailmassa sitten 1800-luvun puolivälin.[50]