Maailmanpankki

Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) luotiin toisen maailmansodan jälkeen Bretton Woodsissa pidetyissä neuvotteluissa 1. heinäkuuta 1944,^[3] joita johtivat Ison-Britannian puolelta John Maynard Keynes ja Yhdysvaltojen puolelta Harry Dexter White. Neuvotteluissa Yhdysvallat oli voima-asetelmissa niskan päällä ja Keynes joutui luopumaan monista ideoistaan kuten kansainvälisestä rahayksiköstä. Alun perin oli tarkoitus luoda myös Kansainvälinen kauppajärjestö, joka perustettiin vasta 1994 nimellä Maailman kauppajärjestö (WTO). Neuvottelujen tuloksena syntyneiden Bretton Woods -instituutioiden (Maailmanpankki ja IMF) toimenkuva on myöhemmin käynyt läpi lukuisia muutoksia.^lähde?

Maailmanpankki perustettiin vuonna 1944 rahoittamaan Euroopan ja Japanin jälleenrakentamista. Alussa pankki keskittyi infrastruktuurin, kuten maanteiden, lentokenttien ja voimaloiden, korjaamiseen ja jälleenrakentamiseen. Japanin ja Euroopan maiden kehittyessä pankin huomio keskittyi kehitysmaihin. 1990-luvun alkupuolella pankki alkoi myöntää lainoja myös entisille itäblokin maille.^lähde?

Suomi liittyi Maailmanpankin jäseneksi 14. tammikuuta 1948. Maailmanpankilla ei ole toimipistettä Suomessa, vaan Suomella on edustaja Maailmanpankin Pariisin-toimistolla. Suomen suhteista Maailmanpankkiin vastaa ensisijaisesti valtiovarainministeriö, ja Suomen korkeinta äänestysvaltaa käyttää istuva valtiovarainministeri. Hänen varaedustajansa on istuva kehitysministeri. Suomi kuuluu Maailmanpankin päivittäisessä korkeimmassa päätöksenteossa Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteiseen äänestysryhmään, jolla on Maailmanpankin johtokunnassa yksi yhteinen, vuorotellen eri maista valittava edustaja.^[4]

Suomi sai 27. huhtikuuta 1966 Maailmanpankilta 20 miljoonan markan lainan tieverkoston kehittämiseksi.^[5]

Maailmanpankissa on 189 jäsenmaata, joista jokaisella on edustajansa pankin hallintoneuvostossa. Se kokoontuu kerran vuodessa varsinaiseen vuosikokoukseensa, joka pidetään yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Hallintoneuvosto on delegoinut suurimman osan tehtävistään pankin johtokunnalle, johon kuuluu 25 jäsentä.^[2]

Maailmanpankin päämaja sijaitsee Washington DC:ssä Yhdysvalloissa. Nykyinen pääjohtaja on huhtikuussa 2019 valittu yhdysvaltalainen David Malpass.^[2]

Pääjohtajat

Monet vasemmistolaiset pitävät Maailmanpankkia (ja Kansainvälistä valuuttarahastoa) liberaalin talouspolitiikan levittäjänä, kun taas monien liberaalien ja konservatiivien mielestä tällaiset maailmantalouden sääntelyelimet ovat liberaalin talouspolitiikan vastaisia ja lisäksi usein hyväksyvät kohdemaiden sääntelyn.^lähde?

Taloustieteilijä Arnold Klingin mukaan IMF ja Maailmanpankki, kuten yleensä muutkin julkisen sektorin elimet, ovat oikeutettavissa teoriassa, mutta ne heikommin onnistuvat käytännössä ja myös aiheuttavat tahattomia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi kehityksen pääesteet ovat protektionismi ja lahjonta, joten Maailmanpankki on Klingin mukaan turha. Myös The Wall Street Journalin Mary O’Grady on arvostellut Maailmanpankin ja IMF:n vääristävän markkinoita haitallisesti.^[6]

Vuoteen 2005 asti Maailmanpankkia johtaneen James Wolfensohnin on kehuttu lähentäneen Maailmanpankkia kansalaisjärjestöihin. Useiden oikeistolaisten kriitikoiden mukaan hän on liiaksi toteuttanut rikkaiden maiden äänekkäiden kansalaisjärjestöjen tahtoa sen sijaan, että olisi sijoittanut rahat sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä kehitysmaille. Vasemmistolaiset taas näkevät Maailmanpankin usein yhä talouspolitiikalta liian liberalistisena.^lähde?

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maailmanpankki Wikimedia Commonsissa