Cesc Fàbregas
Francesc ”Cesc” Fàbregas Soler ['sɛsk 'faβɾəɣəs su'ɫeʁ̞] (s. 4. toukokuuta 1987 Arenys de Mar, Barcelonan maakunta, Espanja) on espanjalainen uransa lopettanut jalkapalloilija. Hän edusti viimeksi Italian Serie B:ssä pelaavaa Comoa. Fàbregas pelasi yleensä keskikentän keskustassa pelintekijänä. Hänet tunnettiin erityisesti syöttötaidostaan.
 | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Francesc Fàbregas Soler | ||
| Syntymäaika | 4. toukokuuta 1987 | ||
| Syntymäpaikka | Arenys de Mar, Espanja | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 175 senttimetriä | ||
| Paino | 74 kilogrammaa | ||
| Junioriseurat | |||
| 1995–1997 | Mataró | ||
| 1997–2003 | Barcelona | ||
| 2003 | Arsenal | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2003–2011 | Arsenal | 212 | (35) |
| 2011–2014 | Barcelona | 96 | (28) |
| 2014–2019 | Chelsea | 138 | (15) |
| 2019–2022 | Monaco | 55 | (3) |
| 2022–2023 | Como | 17 | (0) |
| Yhteensä | 518 | (81) | |
| Maajoukkue | |||
| 2002–2003 | Espanja U16 | 8 | (0) |
| 2003–2004 | Espanja U17 | 14 | (7) |
| 2005 | Espanja U20 | 5 | (0) |
| 2004–2005 | Espanja U21 | 12 | (8) |
| 2006–2016 | Espanja | 110 | (15) |
| 2004 | Katalonia | 3 | (0) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura
Arsenal
Fàbregas on FC Barcelonan kasvatti. Arsenalin riveihin Englantiin hän siirtyi syyskuussa 2003. Lokakuussa 2003 pelatussa Liigacupin ottelussa Rotherham Unitedia vastaan Fàbregasista tuli Arsenalin historian nuorin edustusjoukkueessa esiintynyt pelaaja. Saman kilpailun myöhemmän kierroksen ottelussa Wolverhampton Wanderersia vastaan hänestä tuli myös seuran historian nuorin maalintekijä. Seuraavalla kaudella Fàbregas pääsi pelaamaan edustusjoukkueessa säännöllisemmin ja saavutti kauden päätteeksi seuran riveissä FA Cupin voiton. Hänen lopullinen läpimurtonsa Arsenalissa tapahtui sen jälkeen, kun seuran kapteeni Patrick Vieira myytiin italialaiseen Juventukseen kesällä 2005. Noustuaan säännöllisesti avauskokoonpanoon Fàbregas nousi Arsenalin avainpelaajaksi ja vahvisti mainettaan yhtenä maailman parhaista pelaajista. Lokakuussa 2006 hän solmi seuran kanssa vuoteen 2014 ulottuvan jatkosopimuksen.
Marraskuussa 2008 Arsène Wenger nosti Fàbregasin Arsenalin kapteeniksi William Gallas'n menetettyä tämän aseman haukuttuaan pelaajakavereitaan medialle. [1]
Fàbregas pelasi Arsenalissa kaikkiaan 212 valioliigaottelua, joissa teki 35 maalia. Mestarien liigassa hän esiintyi 55 kertaa ja viimeisteli 13 maalia.[2]
Barcelona
Vuonna 2011 Fàbregas yhdistettiin siirtohuhuissa toistuvasti kasvattajaseuraansa Barcelonaan. Barcelona oli tehnyt hänestä virallisia tarjouksia jo kesällä 2010. Fàbregas sopi paluusta kasvattajaseuraansa 14. elokuuta 2011. Siirtosumma oli 40 miljoonaa euroa.[3] Siirto tapahtui 15. elokuuta lääkärintarkastuksen jälkeen.
Päästyään takaisin kasvattajaseuransa riveihin, Fàbregas muodosti tehokkaan keskikentän kolmikon Xavin ja Sergio Busquetsin kanssa Iniestan pelatessa ylempänä hyökkäyksessä.
Aikuisten tasolla Fàbregas teki Barcelona-debyyttinsä Espanjan Supercupissa, kun hän tuli vaihdosta kentälle Real Madridia vastaan. Barcelona voitti ottelun 3–2 ja Supercupin yhteismaalein 5–4.[4] Fàbregas teki ensimmäisen maalinsa Barcelonassa 2–0 voitossa Portoa vastaan, kun Barcelona voitti vuoden 2011 UEFA Super Cupin ja ensimmäisen maalinsa La Ligassa liigadebyytissä Villarrealia vastaan. Fàbregas oli lähes koko lokakuun loukkaantuneena maajoukkuetauolla tulleen vamman takia. Hän palasi ja teki maalin 4–0 voitossa Viktoria Plzeňiä vastaan Mestarien liigassa. Hän teki maalin myös seurajoukkueiden maailmanmestaruuskilpailun finaalissa brasilialaista Santosta vastaan. Fàbregas voitti ensimmäisellä kaudellaan Barcelonassa Copa del Reyn, Espanjan Supercupin, UEFA Super Cupin ja seurajoukkueiden maailmanmestaruuden. Hän pelasi kauden aikana 48 ottelua, joissa teki 15 maalia ja antoi 20 maalisyöttöä.
Kaudella 2012–2013 Fàbregas päätti pitkän maalittoman kautensa, kun hän iski kauden ensimmäiset liigamaalinsa 3–2 vierasvoitossa Sevillaa vastaan. Lokakuussa hän teki kolme maalia, jotka tulivat liigassa, Mestarien liigassa ja Copa del Reyssä. Hän teki maalin 25. marraskuuta 4–0 vierasvoitossa Levantea vastaan. Fàbregas teki uransa ensimmäisen hattutempun Mallorcaa vastaan 5–0 voitossa 6. huhtikuuta 2013. Toisella kaudellaan Barcelonassa Fàbregas voitti ensimmäisen liigamestaruutensa. Copa del Reyssä Barcelona putosi välierävaiheessa Real Madridia vastaan ja Mestarien liigassa niin ikään välierissä Bayern Muncheniä vastaan. Fàbregas pelasi toisellakin kaudellaan kaikkiaan 48 ottelua, joissa syntyi 14 maalia ja 12 maalisyöttöä.
Kolmannella kaudellaan Barcelonassa Fábregas aloitti kautensa pokaalilla, kun Barcelona voitti Espanjan Supercupin finaalissa Atletico Madridin. Liigakauden avausottelussa 18. elokuuta Levantea vastaan Fàbregas antoi peräti viisi maalisyöttöä 7–0 voitossa.[5] Hän teki koko kaudella 36 liigaottelussa 8 maalia ja antoi 14 maalisyöttöä.[2]
Chelsea
12. kesäkuuta 2014 Valioliigaseura Chelsea hankki Fàbregasin 5 vuoden sopimuksella. Siirtosumma oli 33 miljoonaa euroa.[6] Fábregas sanoi siirrostaan näin: "Kysyin Barcelonalta keinoa siirtyä seurasta muualle. Seuran presidentti yritti estää siirron, mutta olin tehnyt päätökseni".
Fàbregas teki Chelsea-debyyttinsä 18. elokuuta liiga-avauksessa Burnleytä vastaan. Hän pelasi 3–1 voitossa koko pelin antaen kaksi maalisyöttöä.[7] Hänet palkittiin elokuussa Valioliigan kuukauden pelaajana. 13. syyskuuta 2014 Fàbregas syötti kaksi maalia Swanseaa vastaan ja hänestä tuli Valioliigahistorian ensimmäinen pelaaja, joka antoi vähintään yhden maalisyötön kuudessa peräkkäisessä liigapelissä, 4 Chelseassa ja 2 Arsenalissa kaudella 2010–2011.[8] Neljä päivää myöhemmin hän teki ensimmäisen maalinsa Chelsealle 1–1 tasapelissä Schalkea vastaan Mestarien liigan ensimmäisessä lohkopelissä.[9]
Fàbregas pelasi suojanaamio päässään, kun hän mursi nenänsä 4. huhtikuuta törmäyksessä Charlie Adamin kanssa. 3. toukokuuta, päivä ennen 28-vuotissyntymäpäiviään, hän voitti ensimmäisen Valioliigan mestaruutensa. Kauden viimeistä edellisessä pelissä West Bromwich Albionia vastaan Fàbregas sai punaisen kortin ja hänet buuattiin ulos kentältä hänen potkaistuaan pallolla Chris Bruntia päähän, kun pelaajat olivat keskustelemassa tuomari Mike Jonesin kanssa.
Ensimmäisen maalinsa kaudella 2015–2016 Fàbregas teki Mestarien liigassa 4–0 voitossa Maccabi Tel Avivia vastaan. Kauden ensimmäinen liigamaali tuli tammikuussa 3–3 tasapelissä Evertonia vastaan.
Fàbregasin huhuiltiin olevan lähdössä Lontoosta, kun hän oli penkillä koko ottelun liigakauden 2016−2017 avauksessa West Hamia vastaan.[10] Hän aloitti penkillä myös 20. elokuuta Watfordia vastaan. Silloin Fàbregas vaihdettiin toiselle puoliajalle kentälle Nemanja Maticin tilalle ja hän antoikin syötön Diego Costan tekemään 3–2 voittomaaliin.[11]
Kuukauden kestäneen loukkaantumisen jälkeen, Fàbregas pelasi 21. marraskuuta täydet 90 minuuttia Chelsean alle 23-vuotiaiden joukkueessa. Chelsea voitti 3–2 ja Cesc antoi kaksi maalisyöttöä Michy Batshuayin maaleihin. Kauden viidennessä avauksessa pelatussa liigapelissään 31. joulukuuta Fàbregas saavutti 100. liigasyöttönsä ottelussa Stokea vastaan.[12] 25. helmikuuta 2017 Fàbregas pelasi 300. Valioliigapelinsä Swanseaa vastaan. Hän teki tuossa ottelussa yhden maalin ja syötti toisen.[13] Samassa ottelussa hän saalisti Valioliigauransa 102. maalisyöttönsä, jolla hän ohitti Frank Lampardin liigahistorian toiseksi parhaana syöttäjänä kautta aikain.[14] Hän teki Chelsean mestaruuteen päättyneellä valioliigakaudella 29 ottelussa viisi maalia ja antoi 12 maalisyöttöä.
Kaudella 2017−2018 Fàbregas pelasi 32 valioliigaottelua, mutta syyskaudella 2018 ainoastaan kuusi, joista vain yhden avauskokoonpanossa.[2]
Monaco
11. tammikuuta 2019 Fàbregas siirtyi Chelseasta Ranskan Ligue 1:ssä pelaavaan AS Monacoon. Hän allekirjoitti monacolaisseuran kanssa kolmen vuoden sopimuksen, vuoteen 2022 asti.[15]
Espanjan maajoukkue
Fàbregas johdatti Espanjan hopealle Suomessa vuonna 2003 järjestetyissä alle 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Hän voitti kisoissa sekä maalikuninkuuden että parhaan pelaajan palkinnon. Hän pelasi Espanjan kaikki viisi ottelua alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2005.[2]
Ensimmäisen miesten maaottelunsa Fàbregas pelasi Norsunluurannikkoa vastaan maaliskuussa 2006. Hän oli mukana Espanjan joukkueessa vuoden 2006 MM-kilpailuissa, joissa pelasi Espanjan kaikissa neljässä ottelussa.[2]
Fàbregas pelasi kaikki kuusi ottelua vuoden 2008 EM-kilpailuissa, joissa Espanja voitti mestaruuden.[16] Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki kisojen avausottelussa Venäjää vastaan.[2]
Cesc oli mukana Espanjan joukkueessa, joka voitti maailmanmestaruuden vuoden 2010 kilpailuissa. Turnauksen loppuottelussa hän pääsi vaihdosta kentälle, ja syötti Andrés Iniestan laukoman voittomaalin. Hän pelasi turnauksessa neljässä ottelussa, muttei ollut kertaakaan avauskokoonpanossa.[2]
Fàbregas oli yksi 23:sta Vicente del Bosquen 2012 EM-kisoihin valitsemasta pelaajasta.[17] Fàbregas aloitti keskikentän keskustan kolmion ylimpänä avausottelussa Italiaa vastaan. Hän teki maalin 1–1 tulokseen päättyneessä ottelussa.[18] Seuraavassa ottelussa hän teki jälleen maalin, kun Espanja voitti Irlannin 4–0.[19] Fàbregas teki välierissä Portugalia vastaan rangaistuspotkukilpailun ratkaisevan maalin.[20] Finaalissa Italiaa vastaan, Fàbregas antoi syötön David Silvan tekemään avausmaaliin. Ottelu päättyi Espanjan 4–0 voittoon.[21] Fàbregas pelasi turnauksen jokaisessa ottelussa.[2]
Fàbregas valittiin Espanjan joukkueeseen Maanosaliittojen cupiin 2013, jossa Espanja hävisi finaalissa Brasilialle 3–0.
Fàbregas valittiin myös Espanjan joukkueeseen vuoden 2014 MM-kisoihin Brasiliaan, jossa Espanja putosi katastrofaalisesti jo alkulohkon jälkeen. Hän pelasi kahdessa ottelussa.[2]
31. maaliskuuta 2015 Fàbregas pelasi ensimmäistä kertaa kapteenin nauha kädessään Espanjan maajoukkueessa ystävyysottelussa Hollantia vastaan Amsterdam Arenalla.[22] Fàbregas ylsi kymmenentenä espanjalaisena jalkapalloilijana 100. maaotteluun 12. lokakuuta 2015, kun Espanja kohtasi Ukrainan vuoden 2016 EM-kisojen karsinnoissa.[23]
Fàbregas pelasi Espanjan kaikki neljä ottelua EM-kilpailuissa 2016. Ne ovat toistaiseksi (tilanne 12.8.2019) hänet viimeiset maaottelunsa.[2]
Saavutukset
Seurajoukkue
Arsenal
- FA Community Shield: 2004, 2005
- FA Cup: 2005
- Mestarien liigan toinen sija: 2006
Barcelona
- Supercopa de España: 2011, 2013
- La Liga: 2012–2013
- Copa del Rey: 2011–2012
- UEFA Super Cup: 2011
- Seurajoukkueiden maailmanmestaruus: 2012
Chelsea
- Englannin Valioliiga: 2014–2015, 2016–2017
- Englannin liigacup: 2014–2015
- FA Cup: 2018
Maajoukkue
Espanja
- Alle 17-vuotiaiden maailmanmestaruushopea: 2003
- Euroopan-mestaruus: 2008, 2012
- Maailmanmestaruus: 2010
Henkilökohtaiset
- Alle 17-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut, Kultainen kenkä: 2003
- Alle 17-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut, Kultainen pallo: 2003
- Alle 17-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailut, Paras pelaaja: 2004
- Bravo-palkinto: 2006
- Golden Boy: 2006
- UEFA Team of the Year: 2006, 2008
- Englannin Valioliigan paras syöttäjä: 2006–2007, 2007–2008, 2014–2015
- Valioliigan kuukauden pelaaja: tammikuu 2007, syyskuu 2007
- Arsenalin kauden paras pelaaja: 2006–2007, 2007–2008
- PFA:n vuoden nuori pelaaja: 2007–2008
- PFA:n vuoden joukkue: 2007–2008, 2009–2010
- ESM vuoden joukkue: 2007–2008, 2009–2010, 2014–2015
- EM-kisojen tähdistökentällinen: 2008, 2012
- EM-kisojen paras syöttäjä: 2008
- FIFA FIFPro World XI 5. joukkue: 2014
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cesc Fàbregas Wikimedia Commonsissa
- Profiili Football Database -sivustolla (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Fabregasin profiili Mestarienliiga.fi -sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)