Doris Day

Doris Kappelhoff syntyi Cincinnatissa vuonna 1922. Hänen vanhempansa William ja Alma Kappelhoff olivat saksalaistaustaisia. Kappelhoff harrasti nuorena tanssia, mutta lupaava ura päättyi auto-onnettomuuteen. Alma-äiti kannusti tytärtänsä musiikin pariin kuultuaan tämän laulavan radiosta tulleiden swing-kappaleiden tahdissa.^[3][4]

Laulajasta elokuvatähdeksi

Kappelhoff liittyi vuonna 1939 laulajaksi Barney Rappin yhtyeeseen. Rapp ehdotti Kappelhoffille nimeä Day, kun oli kuullut tämän laulavan kappaletta ”Day After Day”. Dayn mielestä nimi kuulosti tekaistulta, mutta hän hyväksyi sen lopulta, sillä Kappelhoff olisi liian pitkä nimi teattereiden mainosmarkiiseihin.^[3] Day lauloi 1940-luvulla Les Brownin yhtyeessä, jonka hittikappaleella ”Sentimental Journey” hän oli mukana.^[3]

Day teki ensi­esiintymisensä Michael Curtizin elokuvassa Valtameren romanssi (1948). Dayn rooli oli alkujaan mennyt Betty Huttonille, mutta kun tämä oli tullut raskaaksi, rooliin haettiin uusi näyttelijä. Day sai osan esitettyään koeesiintymisessä tunteikkaasti kappaleen ”Embraceable You”. Valtameren romanssia seurasi Warnerin Daylle tuottamia musikaalielokuvia, joissa Dayn laulaminen oli koko elokuvan keskiössä.^[3] Dayn 1950-luvun alun Warnerin musikaalielokuvia olivat muun muassa Teetä kahdelle, Perheen naimahuolet ja Tytär rakastuu.^[5]

Day alkoi 1950-luvulla suunnata myös haastavampiin rooleihin monipuolistaakseen kuvaansa näyttelijänä. Hänen omia suosikkiroolejaan oli osa Calamity Janena elokuvassa Tarkk’ampujatyttö (1953).^[5] elokuvassa hän esitti parhaan laulun Oscarilla palkitun kappaleen ”Secret Love”. Laulaja Ruth Ettingin elämästä kertovassa elokuvassa Laulu ilman rakkautta (1955) Day esitti yli tusinan verran balladeita.^[3] Vuonna 1956 valmistui Alfred Hitchcockin trilleri Mies joka tiesi liikaa, jossa Day osoitti näyttelijänlahjansa. Hän lauloi siinä myös ikivihreän kappaleen ”Que Sera, Sera”.^[5]

Day oli 1950- ja 1960-luvuilla Yhdysvaltain tunnetuimpia elokuvatähtiä, ja hän oli myös 1960-luvulla parhaiten palkattu naisnäyttelijä. Day näytteli itsenäisiä naisia, jotka eivät uhranneet vapauttaan miehen takia ilman taistelua. Dayn romanttisia elokuvia olivat Rock Hudsonin kanssa tehdyt Kaikki alkoi puhelimesta (1959), Rakkaani, tule takaisin (1961) ja Älä lähetä kukkia (1964). Ensiksi mainitusta Day sai myös Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta. Samanlaisissa itsenäisen naisen rooleissa Day oli myös elokuvissa Minkin kosketus (1962), jossa vasta­näyttelijänä oli Cary Grant, James Garnerin kanssa tehdyt Sänky kolmelle (1963) ja Kaikki alkoi saippuasta (1963) sekä Rod Taylorin kanssa tehdyt Älkää häiritkö! (1965) ja Pitsipöksyagentti (1966).^[3]

Dayllä oli 1960-luvun lopulla vaikeuksia saada ikäänsä sopivia rooleja. Myöhäiskauden elokuvia olivat Tyttö lännen farmarina (1967), Caprice – vaarallinen oikku (1967) sekä Kuka on se kaveri äidin sängyssä? (1968), joka jäi Dayn viimeiseksi elokuvaksi.^[3]

Televisiossa ja eläinsuojelutyössä

Kun Dayn aviopuoliso ja manageri Martin Melcher kuoli vuonna 1968, paljastui, että Melcher oli kuluttanut Dayn omaisuuden. Day oli menettänyt 20 miljoonaa dollaria ja jäänyt noin 500 000 dollaria velkaa. Samalla Melcher oli luvannut vaimonsa televisiotuotantoon kertomatta tälle. Day haastoi myöhemmin Melcherin yhtiö­kumppanin Jerome Rosenthalin oikeuteen ja sai vuonna 1974 korvauksia lähes 23 miljoonaa dollaria. Day sopi jutun kuitenkin kuudesta miljoonasta dollarista.^[6]

Day ei varsinaisesti ollut innoissaan televisiosarjasta. Hän näytteli kuitenkin 1968–1973 CBS:n tilannekomediassa Doris Day Show’ssa. Viiden vuoden jälkeen Day ei suostunut uusimaan sopimusta.^[6]

Day muutti vuonna 1981 Carmelin kaupunkiin, johon hän oli ihastanut elokuvan Kuolema kintereillä kuvauksissa. Tämän jälkeen hän keskittyi eläinsuojelutyöhön. Hän oli vuonna 1971 perustanut Actors and Others for Animals -järjestön, joka pelasti sekä kodittomia että huonosti kohdeltuja eläimiä. Eläinten oikeuksia hän puolestaan ajoi Doris Day Animal Foundationin ja Doris Day Animal Leaguen kautta.^[6]

Christian Broadcasting Network palkkasi Dayn juontamaan keskusteluohjelmaa Doris Day’s Best Friends, jonka vieraina oli julkkiksia lemmikkiensä kanssa. Kahden vuoden ajan lähetetyn ohjelman ensimmäinen vieras oli kuolemansairas Rock Hudson.^[6] Day kirjoitti myös omaelämäkerran Doris Day: My Own Story.

Doris Day oli naimisissa neljä kertaa, mutta kolme avioliitoista päättyi avioeroon ja yksi leskeksi jäämiseen. Day oli 19-vuotias, kun hän meni naimisiin kiertueella tapaamansa pasunisti Al Jordenin kanssa. Jorden oli väkivaltainen, ja heidän liittonsa kesti 1941–1943. Avioliiton aikana syntyi poika Terry, jonka Dayn kolmas mies Martin Melcher myöhemmin adoptoi. Dayn toinen mies oli saksofonisti George Weidler. Onneton liitto päättyi eroon vuonna 1949.^[3]

Kykyjenetsijä ja manageri Martin Melcherin kanssa Day meni naimisiin vuonna 1951. Melcher adoptoi Dayn pojan Terryn, jonka sukunimi muutettiin isäpuolensa sukunimeksi. Terry Melcheristä tuli tunnettu musiikkituottaja, joka työskenteli 1960- ja 1970-luvuilla The Beach Boysin ja Randy Newmanin kanssa.^[5] Martin Melcherin ja Dayn yhteinen tuotanto­yhtiö Arwin Productions tuotti useat Dayn elokuvista. Martin Melcher kuoli vuonna 1968.^[3] Terry Melcher kuoli syöpään vuonna 2004.^[7] Dayn neljäs mies oli Barry Comden, jonka kanssa hän oli naimisissa 1976–1981. Comdenin mukaan liitto päättyi, koska Day rakasti enemmän eläimiä kuin häntä.^[3]

Day kuoli keuhkokuumeeseen 97-vuotiaana kotonaan Carmel Valleyssa, Kaliforniassa 13. toukokuuta 2019.^[2][8] Oman toiveensa mukaisesti hänelle ei järjestetty hautajaisia tai edes hautakiveä.^[9] Dayn asiainhoitajan ja ystävän Bob Basharan mukaan Day ei halunnut keskustella hautajaisista tai muistomerkistä ja hänellä oli vaikeuksia hyväksyä kuolemaa.^[10]

Pääartikkeli: Doris Dayn diskografia

Studiolbumit

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Doris Day Wikimedia Commonsissa

• Viralliset kotisivut (englanniksi)
• Doris Day Notable Names Databasessa. (englanniksi)
• Doris Day. The Golden Years. Arkistoitu 26.7.2014. (englanniksi)